Hyvä ja tarpeellinen ketjun avaus. Mitä tulee Pohjoismaihin ja
@dana77 sekä
@mjr väliseen keskusteluun Pohjoismaista ja biljonääreistä, rikkaita on paljon Ruotsissa, Tanskassa ja hieman Norjassakin kun verrataan yksityisen rahan määrää. Vuosi sitten Pohjoismaissa eniten yksityistä rahaa oli Ruotsissa, missä varallisuus ylittää ainoana Pohjoismaana biljoona euroa. Ruotsin (1,3 biljoonaa euroa) jälkeen seuraavat Tanska (0,96 biljoonaa), Norja (0,5) ja Suomi (0,35).
Eniten maailman varallisuutta on edelleen Pohjois-Amerikassa, jonne yksityistä varallisuutta on kertynyt noin 80 biljoonan euron edestä. Perässä seuraa Länsi-Eurooppa 39 biljoonallaan. Yhdessä niillä on jo kaksi kolmasosaa (65 %) maailman varallisuudesta.
Tiedot perustuvat Boston Consulting Groupin raporttiin.
Sanoisin edellä olevan perusteella, että merkittävä yksityinen varallisuus on ehto demokratialle ja oikeusvaltiolle. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei huomattavaa korjausta tarvittaisi ennen kaikkea USA:ssa. Olen monta kertaa lainannut Financial Timesia ja maailman rikkaimpia kapitalisteja, joiden mielestä kapitalismi on kasvanut kieroon, ja tarvitsee korjaussarjan.
Rajusti tiivistäen kyse on siitä, että yli 50 vuotta vaurautta ja elintason paranemista ihmisille laveasti jakanut järjestelmä ei kymmenen viime vuoden aikana ole enää toiminut vanhaan malliin. FT:n mukaan se on kasvanut kieroon niin pahasti, että se uhkaa jopa demokratiaa. Vastaavan näkemyksen jo aiemmin on allekirjoittanut 180 johtajaa, esimerkiksi Applen toimitusjohtaja Tim Cook, Amazonin Jeff Bezos ja Wal-Martin Doug McMillion. Joukossa ovat myös esimerkiksi Yhdysvaltain suurimman pankin, JP Morgan Chasen, ja maailman suurimman lentoyhtiön, American Airlinesin, toimitusjohtajat.
USA:ssa keskiluokka on jäänyt paljolti talouskasvun sivustakatsojaksi, kun varallisuus jakautuu uudelleen. Ja tämä on amerikkalaiselle unelmalle raju isku. Nousu ylös ei enää ole samalla tavalla mahdollista, mutta putoaminen alas on.
Se mitä nyt tarvitaan, on rikkaiden amerikkalaisten omistajien ja johtajien näkemysten pohtiminen. Poliitikot ovat olleet kovin hiljaa USA:ssa ja Euroopassa ja voi sanoa, että harva edes tietää USA:n keskustelusta kapitalismin korjaamiseksi. Asialla ei tällä kertaa ole vasemmisto, marxilaiset tai aktivistit, jolloin julkisuus saattaisi olla jopa parempaa. Raskaan sarjan avaus kapitalismin ongelmista ei poliitikkoja ole pahemmin kiinnostanut. Ja siinä on yksi keskeinen ongelma.