...
Savon Sanomat kysyi asiasta joskus valmentajilta ja tulos oli, että 7 ilmoitti ettei hyväksy järjestettyjä tappeluita ja vain yksi hyväksyi. Vastaamatta jätti siis viisi.
...
Oma käsitykseni on että liigavalmentajien joukossa menee aika fifty-fifty.
Se on muuten aika jännä juttu, että usein näissä kyselyissä ja tutkimuksissa viitataan koutseihin aika lailla. Oma käsitykseni joukkueurheilun puolelta on enemmän sellainen, että myös pelaajat ovat ihan yhtä lailla näiden kostojen ja noutojen takana. Oikeastaan minun maailmassani on vaikea nähdä, että joku toimari tai manageri lähtisi puuttumaan kaukalossa tapahtuviin asioihin kuin korkeintaan vaikenemalla eli hiljaisesti hyväksymällä.
En oikein osaa itsekään perustella tätä näkemystä, mutta on uskon itse aika vakaasti näin. Jos vaikeneminen, tai sitten puuttumatta jättäminen, tulkitaan käskytykseksi seurajohdon osalta, niin sitten ymmärrän näkemyksen. Tokihan seurajohto on alaisistaan vastuussa, mutta jos ei suoraa käskyä ole tullut on aika vaikea mielesätäni syytellä seurajohtoa.
Olen aikoinaan muutaman kerran omalla urallani syyllistynyt puhtaaseen kostamiseen, missä ei ollut mitään muuta tarkoitusta, kuin satuttaa kanssapelaajaa fyysisesti omalla toiminnalla. Muistan nuo hetket suhteellisen hyvin vaikka niistä on aikaa kulunut. Kun lamppu sammuu ja mielessä tummuu, niin ei siinä paljon lupia kysellä koutseilta. Pari matsia oli aikanaan todella kuumia itsessään ja muut tapaukset johtuivat vastustajan sikailusta pelin ulkopuolella, jolloin sitten kostokin tapahtui pelin ulkopuolella.
Uskoisin, että pelaajat voivat myös tulkita tuttuakin koutsia vähän väärin. Se, että pelaaja pyritään pelaamaan pois pelistä, ei varmasti tarkoita koutsin taholta sitä, että hakkaa se tajuttomaksi jään pinnassa tai murra sen leukaluu. Sääntöjen rajamailla voi pelata monella tavalla.
Olisin tosiaan kuitenkin taipuvainen uskomaan enemmän siihen, että seurajohto voi olla tietoinen, että kuuma peli tulee, mutta en usko mihinkään "Nyt teurastetaan Peltonen kunnolla" -tyylisiin juttuihin.