Eikö mikään riitä - vain Ben-Amor syyllinen?
Jokereiden ja HIFK:n sairasta pullistelua syksystä 2011 erittäin tarkkaan seuranneena haluan kertoa näkemykseni. Taustalla HIFK:n mestaruus 2011, mitä oli ymmärrettävänkin vaikeaa sulattaa Jokeritoimistolla. Tiedän oikein hyvin HIFK:n pitkän ja huonon historian näissä merkeissä. Itse en ole HIFK-fani, en toisaalta sitä myöskään Jokereiden suhteen. Olenpahan yleensä huippu-urheilun ja liikunta-alan - anteeksi ”Tamimainen” toteamukseni - valmentaja, kouluttaja ja opettaja.
J. Ruudun tulo Jokereihin syksyllä 2011 muutti paljon. Roolissaan hienon uran NHL:ssä tehneenä toimintansa SM-liigassa kaudella 2011-12 avasi kaikkien silmät. Niin Jarkon taitavuudessa, kuin – ikävä kyllä – ennen kaikkea toiminnoissa, jotka saivat jopa joukkuekaverinsa myötähäpeään. Puhumattakaan liigayleisöstä.
Kaikki, tavallaan, huipentui European Trophyn elokuun viimeisen päivän 2012 HIFK-Jokerit –matsiin, missä HIFK menetti selkeän johtoasemansa häviten. Ottelun tapahtumiin sisältyi J. Ruudun taklaus, mikä aiheutti Pakariselle aivotärähdyksen. Tuli oli esipoltolla seuraavan päivän matsiin Hartwallilla…
Ihmisluonteesta ja psykologiasta tarpeeksi tietoisena voin ymmärtää – en kuitenkaan hyväksyä -, että HIFK:lla ”meni Rudin suhteen vihdoin ja viimein kerta kaikkiaan yli”. Siispä Melart hommiin. Se, mitä tapahtui tämän jälkeen Jokeri-aitiossa on historiaa, minkä syyttäjäkin tietää.
Ja tämä on se juttu, mikä on surullisinta. Syyttäjäkin on kuullut äänet Jokeriaitiosta, muttei kykene aukottomasti todistamaan äänen kuulumista tietylle parhaillaan junnu-Leijonien parissa työskentelevälle ”kiihottamisen mestarille”. Joka lähimmän esimiehensä tavoin pääsee tapauksesta ilman mitään sanktioita. Toivottavasti edes ymmärtää itse katua! Kuten esimiehensä (T.L.) ja tämän esimies (J.K.). Harkimohan ei päällimmäisenä osaa kuin antaa potkuja. Tässä kohden ei, ikävä kyllä, sitäkään.
Ben-Amor teki, mitä käskettiin. Ikävintä sinänsä on toimintansa sairas ylilyönti. Noloa Ben-Amorin kannalta on kertomansa ”löin Peltosta 1-3 kertaa, yhden osuessa päähän, muut vartaloon”. Uskon muutaman henkilön nähneen videotallenteen, jossa lyöntien määrä ja osoite poikkeavat dramaattisesti kertomastaan. Ainoastaan tuomarin (Peltosen päällä istuminen) on hieman vaimentamassa. Muun blokin kapteeniaan auttamaan tuleville tekevät harmittavan näkyvästi Jokeripelaajat 5-4 –ylivoimatilanteessaan.
Tämän jälkeen oli kaikki auki. KAIKKI TÄYSIN AUKI. En puolusta millään tavalla esim. Salmen iskua Filppulaan, jossa osui kolme nyrkkiä (vain) vartaloon, ennen kuin urhea pikkumies Steven Moses kaappasi Salmen pois. Itse en kannata missään tilanteessa kostoa – se ei johda ikinä hyvään. Mutta, sen sanon, jos HIFK olisi hyväksynyt Leijonalegendan, kapteeninsa, strategisen järkyttävän pahoinpitelyn yksin tein – en sitäkään ymmärtäisi.
JOS tässä episodissa mitään hyvää on, se että arvostetun pelaajan sairas, suunniteltu pahoinpitely vaikuttaa näin voimakkaasti koko liigaan. Tietenkin samalla ikävää on pelin intensiteetin ja REHELLISEN kamppailun väheneminen. Koko SM-liigasta.
Jos tämä on se hinta, mikä HIFK:n ja Jokereiden äärisairaasta egojen kamppailusta on maksettava. Sitten se on maksettava.
Jotakin olisi kuitenkin syytä muuttua.
Vai voiko olla pahempaa, kuin suoraan vaihtoaitiosta vastustajan niskaan ajaminen. Jäästä nousevaa, itseä hennompaa päin näköä nyrkillä tinttaaminen. Tajuntansa menettänyttä, jäässä makaavaa päähän sarjatulta iskevää?
Ei ketään näin kohdella. Vähiten taitopelaajaa, maamme nimiin huikeita asioita eräänkin kerran tehnyttä.