Parisuhteen toimiminenhan on keskimäärin 50 prosenttisesti omissa käsissä, joten vaikka kuinka päättäisi naimisiin mennessä, että se ei pääty eroon, niin voi siinä niin käydä.
Ongelma on ehkä liiallinen vapaus, oikeus tehdä oman tahtonsa mukaan, ja täydellisyyttä ihannoiva yhteiskunta. Jos et pidä kännykkäsi soittoäänestä, niin hanki uusi kännykkä. Sinulla on oikeus niin tehdä, koska tämä on vapautta ihannoiva yhteiskunta, mutta sitä ennen voisi/pitäisi ja olisi moraalisesti järkevää kuitenkin miettiä, että jos viha puhelinta kohtaan johtuu soittoäänestä, niin senhän voi vaihtaa. Ei tarvitse ostaa uutta kännykkää. Asiaa voi siis yrittää hoitaa ennen kuin sen heittää roskakoriin.
Ihmiset luovuttaa liian helposti. Tottakai jatkuvasti toteutuu paljon avioeroja, jotka ovat kaikkien osapuolten kannalta hyviä ratkaisuja, mutta paljon myös sellaisia, jotka johtuvat vääristä syistä. Tosin ajan hengen mukaista lienee myös se, että ei ole hyväksyttävää määritellä, mitkä on oikeita ja mitkä vääriä syitä eroamiseen..
Itse ainakin haluan tehdä töitä ja nähdä vaivaa suhteeni eteen. Koen helvetin paljon tyydyttävämpänä suhteen, jossa pystytään tulemaan yhdessä vaikeiden asioiden yli, kuin olemisen suhteessa, jossa kaikki on yhtä kukkakedolla kirmausta. Ehkä ihmisistä vaan tuntuu, että on tosiaan helpompi ostaa se uusi kännykkä, kuin vaihtaa sitä soittoääntä..
Mutta jos mietitään, että miksi ihminen haluaa avioeron? Siksi, että elämä/puoliso ei ole sellaista, mitä haluaa sen olevan.. Niin tämä on asennekysymys, mihin on tosi vaikee vetää mitään yleistä rajaa. Mikä on hyväksyttävä peruste sille, että se elämä/puoliso ei ole enää sellainen, mitä haluaa?
Eli koska voi vaikuttaa vain omaan osuuteensa parisuhteessa, niin kannattaa tiedostaa, että seuraavat asiat tulevat ainakin aiheuttamaan merkittäviä ongelmia:
- Ihminen ei ole täydellinen. On vaarallista luulla olevansa täydellinen ja odottaa myös läheistensä olevan.
- Luottamus on ylimainostettua. Jos rakentaa ihmissuhdetta luottamuksen varaan, ja kuvittelee, että toinen ihminen ei koskaan voisi tehdä mitään sinua loukkaavaa, niin tulet satuttamaan itseäsi.
- Suhteellisuudentajun vääristyminen. Kaikki asiat nyt eivät vaan ole niin vakavia ja peruuttamattomia, kuin miltä ne ehkä tuntuvat.
- Harhaluulo siitä, että parisuhteen kulmakivi on fyysinen vetovoima, seksi tai rakkaus.
- Ihastuminen toiseen ihmiseen on ihan normaalia parisuhteen aikanakin. Tämä on asia, jonka suhteen ihmisillä on eniten suhteellisuuden tajun vääristymiä. Ihastuminen johtuu fyysisestä vetovoimasta. Et kai tosiaan kuvittele tuntevasi 50 vuotta suurinta fyysistä vetovoimaa samaa ihmistä kohtaan? Ethän myöskään kuvittele puolisosi tuntevan samoin sinua kohtaan? Jokaisella ihmisellä on päiväunia toisista ihmisistä, myönsivät sen tai eivät.
- Parisuhde perustuu ihan eri asioihin kuin ihastuminen, joten jos havaitset toisen tuntevan mielenkiintoa toisia kohtaan, niin se ei tarkoita, että teidän suhteessa olisi jotain vikaa. Samoin, jos huomaat olevasi kiinnostunut jostakin toisesta ihmisestä, niin läpikäyt ihastusta, jolla ei ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa. Elämäsi ei todennäköisesti olisi yhtään parempaa sen ihastuksesi kohteen kanssa. Jos taas haluat kokea vain hetken huumaa, niin turhaan sinä olet edes tähän asti lukenut. Oletan siis haluavasi luoda kestävän parisuhteen, nih..
- Avoimuus. Kaikki asiat, vaikeatkin, selviävät yleensä tavalla tai toisella puhumalla niistä. Jos puolisosi ei tiedä, mitä sinä kulloinkin puuhaat, niin mielikuvitus pitää huolen siitä, että hän kehittää itse teorian, mitä sinä mahdat puuhata. Näihin teorioihin sisältyy lähes poikkeuksetta vastakkaista sukupuolta oleva henkilö.
- Mustasukkaisuus on merkki heikosta itsetunnosta. Jos koet tarvetta miettiä, missä puolisosi kulloinkin on, ja huomaat kehitteleväsi edellisessä kohdassa mainittuja teorioita, niin kärsit mustasukkaisuudesta. Normaali, joskin ikävähkö olotila, joka johtuu puolison avoimuuden puutteesta. Siihen et aina voi vaikuttaa, mutta ymmärrä se, että jos puolisosi toteuttaa kehittelemäsi teoriat, niin sinä et voi sille yhtään mitään. Älä siis yritä luottaa ihmiseen, kuten ylempänä on jo mainittu. Yritä ennemmin ymmärtää, jos näin tapahtuu. (vrt. ihminen ei ole täydellinen)
- Opettele olemaan erillään. Kaksi ihmistä vittuuntuu toisiinsa takuuvarmasti, jos ne viettävät kaiken liikenevän vapaa-ajan yhdessä. Parisuhde ei tarkoita, ettei molemmilla voi olla suhteen ulkopuolella elämää ja omia kavereita. Kerron sinulle myös loistavan aforismin. --> Erossa olo lähentää.
- Nauti omasta ajastasi. Eli sen sijaan, että pureskelisit kynsiäsi ja kehittelisit kauhuteorioita puolisosi liikehdinnästä, niin katso leffa, tapaa ystäviäsi, lähde lenkille tai tee mitä ikinä haluatkaan tehdä.
- Et voi omistaa toista ihmistä. Mitään hyvää ei koidu siitä, että rajoitat puolisosi elämää, koska hän vain 100 prosenttisen varmasti katkeroituu sinulle ja kostaa sen tavalla tai toisella. Jos siis ajattelet hänestä pahaa joka tapauksessa, niin siinä vaiheessa hänellä ei ole ainakaan enää mitään syytä olla elämättä niiden pahojen ajatustesi mukaisesti.