Haluaisi kiltisti pyytää jotakin (esim. JLandia) kertomaan minkälaisia eri rooleja on baseballissa? Ehkä myös voi kertoa, että kuka/ketkä on kyseisen roolin parhaimmistoa nykyään. Mitä eri rooleja on mailanvarressa vai onko kaikki home run jätkiä, vai onko joku mies kova näpittelemään? Entä onko joku todella vaarallinen ulkokenttä mies joka ottaa pallot kiinni kovalla prosentilla. Ja kuka mies se häkkipää siellä lyöjän takana on ja mikä suhde hänellä on syöttäjän kanssa (kuitenkin yhdessä sopii heitot) ja jos syöttäjä liikkuu toiseen seuraan, niin seuraako häkkipää perässä?
Onhan niitä lyöjiä erilaisia. Esim. Joe Mauerilla oli viime kaudella MLB:n korkein OBP eli hän pääsi keskimäärin useimmin kentälle. Vastaavasti hän löi vain 10 kunnaria ja MLB:ssä oli 180 pelaajaa, jotka iskivät enemmän home runeja. Silti Mauer toi todella paljon arvoa joukkueelleen. Vastaavasti esim. Jose Bautista lyö paljon kunnareita (kunnarikuningas sekä 2010 että 2011). Ns. contact hitterinä hän on kuitenkin kehnohko. Silti hän antaa todella paljon lisäarvoa, koska onnistunut kova lyönti (tupla, tripla tai kunnari) auttaa juoksujen tekemisessä selvästi enemmän kuin pelkkään ykköspesälle pääsyyn johtava "singeli". Monien mielestä puhdas voima on kuitenkin yliarvostettua, ja tärkeintä on vain saada miehiä pesille keinolla millä hyvänsä jotta sisävuoro pysyy käynnissä.
Näpittäminen (bunting) ei ole mikään erityistaito, eikä sen käyttäminen säännöllisesti ole kauhean fiksua. Yleensä näppejä lyövät vain huonot lyöjät (esim. syöttäjät, jotka National Leaguessa joutuvat myös lyömään vaikka heidät päätehtävänsä on syöttäminen) tilanteessa, jossa on juoksija ykköspesällä. Näpittämistä käytetään myös lopussa, kun täytyy saada juoksija ns. scoring positioniin eli kakkospesälle tilanteessa, jossa tavoitellaan yhtä juoksua ottelun voittamiseksi. Näpittämisessä kuitenkin se lyöjä lähes aina palaa, jolloin se hankaloittaa joukkueen mahdollisuuksia tehdä kyseisessä sisävuorossa useampi juoksu.
Häkkipää on catcher eli sieppari. En ole pelannut baseballia, joten en tarkkaan osaa kuvailla sitä siepparin ja syöttäjän suhdetta. Käsittääkseni se kuitenkin menee niin, että sieppari käsimerkeillä ehdottaa jotakin syöttöä, jonka syöttäjä sitten joko hyväksyy tai hylkää. Parhaat siepparit auttavat joukkuetta enemmän kuin minkään muun ulkopelipaikan pelaajat pystyvät auttamaan. Paras sieppari on Cardinalsin Yadier Molina. Molinasta sanotaan, että hän on ikään kuin "valmentaja kentällä", ja hänen huikea osaamisensa auttaa kyllä Cardsin syöttäjien työskentelyä.
Joukkueella on yleensä 2-3 siepparia kokoonpanossa. Joillakin aloitussyöttäjistä voi olla "hovisieppareita", joiden kanssa synkkää paremmin, ja syöttäjä haluaa nimenomaan tämän siepparin kokoonpanoon samaan aikaan. Harvoin siepparit seuraavat syöttäjää, jos syöttäjä vaihtaa seuraa. Syöttäjiä on kuitenkin niin paljon enemmän kuin sieppareita.
Se, minkä verran näyttävillä ulkopelisuorituksilla pystyy antamaan lisäarvoa joukkueelle, riippuu pitkälti ulkopelipaikasta. Siepparin ohella polttaja (shortstop) on todella tärkeä pelipaikka. Esim. Seattle Marinersin polttaja Brendan Ryan on todella hyvä ulkopelaaja, joten hän saa pitää työpaikkansa vaikka lyökin varsin kehnosti. Viime kaudella Seattle olisi hävinnyt 3,6 peliä enemmän, jos Ryanin paikalla ulkokentällä olisi pelannut farmista nostettu perusjamppa (dWAR, Baseball-Reference). Vastaavasti se perusjamppa sisäpelissä olisi tuonut Marinersille vain 0,7 voittoa vähemmän (oWAR).
Vastaavasti helpoilla ulkopelipaikoilla (esim. ykköspesä) pelaavat pelaajat ovat yleensä erinomaisia lyöjiä, koska kyseisellä pelipaikalla pärjää kehnompikin ulkopelaaja. Toisaalta jos ykköspesävahti on loistava, atleettinen ulkopelaaja ei hän siltikään pysty antamaan joukkueelleen kauden aikana kuin ehkä yhden voiton verrattuna siihen, että samalla paikalla pelaisi se lihava ja huonosti liikkuva jätkä. Ja jos se lihakasa on kovempi lyöjä, ottaa hän paikan joukkueesta sen atleetin sijasta.
Hyvin lyövä sieppari saatetaan siirtää jo uran alkuvaiheissa muulle pelipaikalle, koska siepparina loukkaantuu helposti. Esim. Bryce Harper varattiin MLB:hen siepparina, mutta tällä hetkellä hän pelaa vasenta kopparia. Vasen koppari on helppo pelipaikka, jossa loukkaantumisriski on vähäinen. Näin Harper voi keskittyä täysipainoisemmin siihen lyömiseen, sillä vaikka Harper on jopa syöttänyt 96 mph ja olisi varmasti erinomainen sieppari, tuo hän kuitenkin eniten arvoa lyöntipelillään ja sen lyöntipelin vuoksi hän on MLB-draftin 1st overall vuodelta 2010.
American Leaguessa on sitten vielä DH, jonka ei tarvitse pelata ulkovuoroja ollenkaan. Monet pelaajat siirtyvät vanhoina pelaamaan DH:na, koska urheilullisuus ei enää riitä ulkokentälle mutta maila on niinsanotusti kuumana edelleen.