Ranskalaisista sen verran, että itellä on ollut Pösö 206 -99 ja C5 -05. Eka oli pakasta revitty ja palveli liki huolettomasti kaikki kuusi vuotta, kunnes vaihdoin isompaan. Joku tukivarren pusla vaihdettiin ja pakoputkesta puolet. Muuten ei tekniikan kanssa ollut mitään mutisemista. Toki se oli uusi ostettaessa, joten ongelmia nyt ei pitänytkään ilmaantua. Nyt noita ikivanhoja ruostepesiä näkee tosi vähän liikenteessä, kun mallisarjat ovat vaihtuneet. Perstuntuma kyllä on, että Pösö on ranskalaisista se ykkösmerkki. Niitä on ollut suvussa enemmänkin, eikä kukaan ole niitä varsinaisesti ajamalla saanut rikki.
C5 oli sitten oma lukunsa. Sekään ei ollut ikäloppu eikä loppuunajettu, kun sen käytettynä ostin. Kerran piti vaihtaa taakse jousisylinterit, kun perä laskeutui itsekseen silloin, kun auto ei ollut käynnissä. Ja kerran tuli ihan oikea showstopperi, kun yksi suihkusuuttimista teki kepposen. Oireili kyllä muutaman kerran ennen lopullista tenkkapoota, mutta pajalla eivät keksineet syytä ajoissa. Ei ole tietääkseni tyyppivika, huonoa tuuria vaan. Sähkövikaa tuossa oli sen verran, että parkkitutka meni mykäksi yhden anturin luovuttaessa. Ovat sarjassa, joten piti kytkeä järjestelmä pois päältä. Muutenkin tuo sähköhomma on Sitikoissa niin persoonallinen, että mikään kaupunkitarina niistä ei yllätä. Liittyy tietääkseni juuri tuohon sarjaan kytkemiseen. Yrität pestä tuulilasia ja sivuikkuna päättää laskeutua.
Rellua ja varsinkin vanhaa Lagunaa pidetään ymmärtääkseni kaikkein heikkolaatuisempana tässä sarjassa. Uudet Rellut tuskin häpeävät muille merkeille, mutta niitä ei taida pariin tonniin saada, vaikka arvo tuppaisikin alenemaan muita nopeammin.
Mutta jos ranskalaiset eivät pelota, joku parin tonnin Pösö tai Sitikka tarjoaa kyllä hintaansa enemmän autoa. Pitää vaan osata varautua tiettyihin kummallisuuksiin. Jos ehdotonta luotettavuutta hakee, niin ehkä kannattaa jättää väliin.