Asioita, joita pelkäät.

[sampio]

Minua ei jaksa rassata epämääräiset äänet asuntomme ympärillä tai naapurustossa, vaikka asumme ensimmäisessä kerroksessa. Vaimoni sen sijaan on varpaillaan, koska joutui kokemaan opiskeluaikoinaan jonkun speden yrityksen tulla oven läpi. Voi olla, että olen vain turhan luottavainen, että tänne kukaan tulisi, mutta turha kai tuosta on stressatakaan normaaleja varotoimia enempää.

En muista, olenko kirjoittanut tänne aikaisemmin, mutta mainitsen omalta osaltani korkean paikan kammon. Lentokoneessa tämä ei häiritse, mutta esim. vanhat filmipätkät pilvenpiirtäjien rakentajista saa puistatuksia aikaan. Korkealla sijaitsevilla parvekkeilla ja kielekkeillä pelottaa, että saa kohtauksen ja hyppää tyhjyyteen. Tuntuu, että pitäisi kietoutua todella kovaa kaiteeseen tms. kiinni, vaikka ulospäin saattaisin olla aivan tyyni.

Ahtaisiin paikkoihin mulla on lievä kammo, tosin en osaa enää suhteuttaa sitä, koska en yksinkertaisesti ole hakeutunut sellaisiin paikkoihin aikuisiällä. Parvekkeita tai avokäytäviä sen sijaan ei voi aina välttää.

 

[Ted Raikas]

Minua ei jaksa rassata epämääräiset äänet asuntomme ympärillä tai naapurustossa, vaikka asumme ensimmäisessä kerroksessa.

Olen ehkä itse vieläkin sen verran maalainen (maaseudulta kun olen alunperin kotoisin), että totuttautuminen kaupunkien hälinään, vilinään ja tiettyyn levottomuuteen on jotenkin vaiheessa. Näin, vaikka nyt aika tiiviissä asutuskeskuksissa on tullut oleiltua jo vuosikausia.

Voin olla tietysti vähän hermorauniokin näin nuoreksi mieheksi ja tarkkailen ylivalppaasti ympäristöäni. Lisäksi minut tuntuu joku taho siunanneen vähän liiankin herkillä aisteilla.

 

[Palstalegenda]

Jonkinlainen ikkunoihin kohdistuva pelko minulla on ja etenkin ilta- ja yöaikaan ja pidänkin aika paljon verhoja kiinni.

Samanmoiselta fobialta kuulostaa silläkin suunnalla.

Muuttaessani tähän nykyiseen kämppääni, asetin kirjahyllyn kaksioni suurimman ikkunan eteen. Sitä moni ihmetteli, itse(!) sen sijaan lähinnä harmittelin sitä, etten laittanut kirjahyllyä osin takaoveni kohdalle, joka siinä isoimman ikkunani vieressä on. Siinä kun oli sellainen ristiriita, että takaovesta voi joku helpoiten tulla kämppääni, mutta toisaalta takaovesta on nopea paetakin jos joku tulee etuovesta sisään.

Tietysti sälekaihtimeni ovat aina ainakin pimeän aikaan kiinni.

Joskus viime keväänä ovikelloni soi. Oven takana näkyi olevan kaksi nuorehkoa, hieman nuhjuista miestä. Autonsa oli varmaan 15-20 vuotta vanha Opel. Sydämeni hakkasi rintaani kuin savannin leijonan hyökätessä kohti. Pamppu oli olkapääni kohdalla lyöntiasennossa valmiina kädessäni. Selvitin siinä samalla rekisterinumeron perusteella auton omistajan nimen. Sähköpostasin sen nimen poliisille! Sanoin, että jos ovat hämärämiehiä, niin olivat toimissaan. Lisätkää tämä tapaus heidän rötöslistaansa.

Viime kesänä joku soitti ovikelloani noin klo 4 aamuyöllä. Sen jälkeen alkoi kuulua etuovestani lukon kohdalta rapinaa. Välillä soi taas ovikellokin. Pamppu kouraan ja soitin saman tien poliisille. Menin takaovelle valmiiksi. Noin 10 minuutin jälkeen rapina lakkasi ja ilmeisesti joku känniääliö oli vain erehtynyt ovesta. Poliisit soittivat tunnin kuluttua ja kysyivät tilannetta. Perkele, minut oli melkein listitty ja paloittelusurmattu jonkun sadistisen kannibaalin toimesta sillä välin ja poliisi ottaa tapauksen käsittelyyn vasta noin myöhään!

Ei ole helppoa tämä elämä, henkirikoksen uhriksi joutumista saa alati kotonaan peljätä.

 

[Ted Raikas]

Joskus viime keväänä ovikelloni soi. Oven takana näkyi olevan kaksi nuorehkoa, hieman nuhjuista miestä. Autonsa oli varmaan 15-20 vuotta vanha Opel. Sydämeni hakkasi rintaani kuin savannin leijonan hyökätessä kohti. Pamppu oli olkapääni kohdalla lyöntiasennossa valmiina kädessäni.

Mitenkäs tämä tilanne raukesi? Ilmeisesti et ovea avannut ja odotit, että kaverit hiihtää tiehensä?

Vai mitenkä?

Aika kuumottavia tilanteita molemmat kyllä. Ensimmäinen tapaus nyt on vähän niin, että ovat ihan hyvin voineet olla kyselemässä suuntaa jonnekin tiettyyn paikkaan, mutta ei näistä tosiaan koskaan voi tietää. Todella röyhkeätä jengiä on liikkeellä ja tuntuu tosiaan olevan näitä parivaljakoita, kuten oli ne hampuusiveijarit jotka hyökkäsi kimppuuni pankkiautomaatilla muutamia vuosia sitten.

Tuo toinen tapaus, kun joku näpertelee lukkoa on jo tietysti jo todella säikäyttävä, koska se tuntuu jo täydelliseltä rauhanhäirinnältä. Voi olla tietysti, että on erehtynyt ovesta, mutta kyllä noita räikeitä murtautujia jotka on epätoivoisessa tilanteessa, löytyy.

Onneksi itselläni on nykyisessä asunnossa ovisilmä, joten voi hiukan vakoilla, että kuka mahdollisesti oven takana lymyää jos ovikello pärähtää tai oveen lyödään.

Kai sitä voisi itsekin jonkin pampun tai sapelin hankkia turvallisuuden tunnetta lisäämään!

 

[sampio]

Sälekaihtimet ja verhot menevät täälläkin heti kiinni, kun aurinko laskee, mutta ei minkään pelon vuoksi, vaan ihan puhtaasti mukavuus- ja häveliäisyyssyistä. Alimmassa kerroksessa kun on kuin akvaariossa, mikä ei tietysti kaikkia häiritse, mutta itse en pidä siitä, että ohikulkijat näkevät minut pyllistelemässä bokserit jalassa ympäri kämppää.

 

[Palstalegenda]

Mitenkäs tämä tilanne raukesi? Ilmeisesti et ovea avannut ja odotit, että kaverit hiihtää tiehensä?

Noinhan se tilanne raukesi. Ihmeellisen kauan he siellä oveni takana huseerasivat, vaikkakin siinä tilanteessa sekunnit muuttuvat minuuteiksi. Kämppäni on sellaisessa positiossa, että vaikea on uskoa heidän opastusta kysyneen. Kaulankatkaisureissulla he olivat!

Se lukkoani rapistellut yksinäinen yön demoni kuulosti huohotuksen ja ähinän perusteella olevan noin 4 promillessa.

Kai sitä voisi itsekin jonkin pampun tai sapelin hankkia turvallisuuden tunnetta lisäämään!

Suosittelen! (olen jopa tunnettuna "koirien ystävänä" harkinnut jonkun saksanpaimenkoirapataljoonan hankkimista... kunhan vain osaisin sellaisen joukkion kouluttaa)

 

[Amerikanihme]

Joo, no noita "lähes päällehyökkäystilanteita" on ollut muutama. Pari muistuu mieleen Floridasta. Ekassa olin yksin telttailemassa Tampan lähellä pikkuisessa armeijakuvioisessa teltassa. Keski-illasta teltassa maatessani kuulin jonkun porukan pysäköivän autonsa lähelle, ja sitten tuli yksi kaveri huutelemaan telttani viereen. Jotain huuteli siilipäistä (skinheads, ilmeisesti armeijakuvioisen telttani johdosta), ja kuinka hän tulee ja repii puukolla takapuolemme auki. Eipä siinä mitään voinut, teltan ulostuloaukko oli huutelijan suuntaan, joten pakomahdollisuutta ei oikein ollut. Siinä se huuteli ja uhkaili lähes tunnin verran, tai ainakin siltä tuntui, kun minä olin hiirenhiljaa teltan sisällä sydän pamppaillen. Lopulta lähti sitten pois koskaan telttaan hyökkäämättä. Huonosti siinä olisi minulle varmasti käynyt, jos olisi tullut päälle.

Toinen tapaus on Etelä-Floridasta, Deerfield Beachiltä, jossa olin yötä Motel 6:ssä, joka on näitä halpamotelliketjuja, opiskelija kun olin. Illalla tuli joku koputtamaan hotellihuoneen ovea. No, tyhmä kun olin, niin avasin oven, ja siinä seisoi musta tyttö joka katseli minua hämmästyneenä ja alkoi sitten puhua jotain jostain muusta huoneessa olleesta. Kun sanoin, että olen uusi huoneessa oleva vierailija, tyttö alkoi jutella jotain sellaista, että voitaisiinko järjestää asiat ja hän rupesi availemaan kaulamustaan. Siinä vaiheessa vedin oven äkkiä kiinni. Noin parinkymmenen minuutin päästä sitten joku yritti avata lukkoa oven ulkopuolelta. Olin hiljaa sisällä ja toivoin vain, että he eivät saa lukkoa auki, ja pelkäsin tietenkin henkeni puolesta. Uskomukseni oli, että edellinen asiakas oli jäänyt tytölle palveluista velkaa, ja tyttö oli nyt kutsunut sutenöörin paikalle perimään edellisen huoneen haltijan velkoja. Sitä jatkui muutama minuutti ja sitten tuli hiljaista. Odotin vielä varmaan jotain 15 minuuttia ja sitten uskalsin avata oven. Huoneeni ulkopuolelle parkkeerattuun autoon oli murtauduttu ikkuna rikkomalla ja ilmeisesti radio viety. Se ei ollut onneksi minun autoni. Soitin sitten motellin keskukseen ja kerroin tapahtumasta.

 

[FreezingHell]

Yöpöydälläni onkin noin 10 vuoden ajan ollut sellainen isäni valmistama lähes kyynärän mittainen erittäin kova pamppu, jolla olen valmis hivauttamaan mahdollista tunkeutujaa.

Sulla on yleensä aika kovia juttuja. Oletko ikinä kokeillut pamppua tositoimissa vai pelkäätkö, että ajaisi aidon ohi?

 

[Palstalegenda]

Oletko ikinä kokeillut pamppua tositoimissa vai pelkäätkö, että ajaisi aidon ohi?

Kun kerran kysytään (mukahassutellen toki mutta silti) niin vastataan.

Muuan kauan sitten avovaimonani ollut (2001-2002) sen kerran sinne piirakkaansa survoikin, kortsun laittoi vielä hygieniasyistä väliin. Varsinaista turvaseksiä siis tuon sysimustan pamppuni kanssa. Varsinainen monitoimilaite. Sen yhden kokeilun jälkeen se silloinen naiseni halusi palata aitoon, joten tässä asiassa ei ole pelkoja ollut. Tunnetustihan järvi ei soutamalla kulu.

 

[Uleåborgir]

Tunnetustihan järvi ei soutamalla kulu.

Ja ämpäriin kyllä mahtuu tulitikkuja.

Yksi suurin pelkoni lienee härö- tai puolihärövaltioiden poliisivoimat ja oikeuslaitos. Muun muassa Thaimassa on sattunut monesti vittumaisia tilanteita, kun on muka ajanut virheellisesti alkuasukkaan kylkeen. Poliisi sitten hoitelee näitä tapauksia kuka mitenkin. Joka tapauksessa tutkintavankeutta tulee monesti, vaikka lahojamalla voisi siitäkin selvitä. Mutta mitenpä uskaltaa ruveta lahjomaan? Siitäkinhän voi saada syytteen ja paikallista kuumaa ja hikistä penaltya? Tulee lisäksi mieleen ainakin Venäjä ja Turkki näistä suosituimmista kohteista. Siksi mua ei saa lähtemään ainakaan noihin maihin kovin helposti. Turkissa olen käynyt kyllä ja sielläkin opas sanoi, että poliisi ei ole ystävä. Että vasta ihan karuimmissa tilanteissa kannattaa ottaa heihin yhteys.

Mustalaiset ovat omallakin listalla. Tosiaan koululaisena tuli turpaan muutamaan otteeseen, ja kerran mustalaisperhe tunkeutui meidän kotiin. Toinen ukoista peitti ulosmenoaukot ja puhelimen sijan ynnä vilautti puukkoaan. Mutsi pääsi onneksi hyökimään Leiffin käden alta naapuriin soittamaan kytät.

Hullut. Kaikkein pelottavin muoto näistä on roid-ragen villiinnyttämät täysin ilman kontrollia heiluvat veikot ja joskus myös siskot. Silloin on parempi juosta ja lujaa.

 

[Worrell]

Vai että fobioita...

Itselläni on jo pikkupojasta asti ollut korkean paikan kammo. Karmeimpia kokemuksia oli, kun mentiin pääkaupunkiseudulla näihin isoihin ostoskeskuksiin. Oli aina yhtä mukavaa kävellä siellä toisessa tai kolmannessa kerroksessa niiltä käytävillä joissa oli kaiteet ja usean metrin pudotus. Puhumattakaan siitä, jos tämä käytävä oli vielä semmoinen oikein kapea. Tulee tunne, että tuostahan putoo kaiteen yli... Nykyään tulee vähemmän käytyä vastaavanlaisissa paikoissa, niin en ole joutunut tuosta pelosta kärsimään hetkeen.

Niin ja hämärällä en kyllä tykkää kaupungilla paljoa liikkua. Heti jos näkee jonkin epämääräisen tyypin, niin alkaa pulssi nousemaan ja vaistomaisesti pistää nopeammin jalkaa toisen eteen.

 

[Isaskar]

Ampiaiset on yksi. En pysty olemaan rauhallisesti paikallaan, jos ampiainen tulee lähelle vaan läppään sen pois ja juoksen äkkiä toiseen suuntaan. Viime kesänä en huomannut ampiaisen tuloa ja se lensi suoraan paidan kaula-aukosta sisään ja pisti niskaan. Mitään en ehtinyt tehdä, joten en usko siihen että ampiaisen tullessa kannattaa vaan olla rauhallinen eikä taistella vastaan.

Muista eläimistä esimerkiksi hämähäkit tai käärmeet eivät aiheuta mitään reaktioita, mutta hiiret ja kissat on pelottavia. Kissat on arvaamattomia ja hiirissä on jotain muuta epämiellyttävää. Omassa kodissa pelkäämisestä on tähän ketjuun kirjoitettu, mutta sen suhteen minulla ei ole pelkoja. Asun myös katutasossa, mutta en mitenkään säännöllisesti edes laita ulko-ovea lukkoon. Pitäisi tietysti kyllä ja nyt ajateltuna aion jatkossa laittaakin. Mutta yhtenä päivänä asunnon avonaisesta ikkunasta hyppäsi kissa sisään. Menin kyllä ihan täydelliseen paniikkiin kun en yhtään tiedä, miten sellaista pitäisi käsitellä. Kissakin meni paniikkiin kun näki minut ja hyppäsi keittiön pöydälle, rullasi siinä ja etsi ulospääsyä. Onneksi tajusi mennä lopulta toisesta ikkunasta pihalle. Sen jälkeen en ole pitänyt ikkunoita auki kuin muutaman sentin aukolla, josta ei kissankaan pitäisi vääntäytyä läpi.

 

[Palstalegenda]

Yksi suurin pelkoni lienee härö- tai puolihärövaltioiden poliisivoimat ja oikeuslaitos...

Tämä on toinen pahin pelkoni. Paitsi, että minä pelkään myös Suomen oikeus- ja poliisivoimia eikä tätä laskettane härövaltioksi. Olen 10-12 vuoden aikana nähnyt kymmeniä kertoja unen, jossa minut on syyttömänä laitettu vankilaan. Pari kuukautta sitten viimeksi olin unessani kävelemässä erittäin rähjäistä vankilan käytävää pitkin kohti selliäni. Olin syytön mutta jotenkin minut oli saatu syylliseksi. Mietin, että olen sitten eristyksessä koko ajan, sillä pelkään niitä kriminaalipaskiaisiakin. Tämän unen jälkeen herään aina aivan paniikinomaisessa tilassa, sydän hakkaa ja otsa on hiessä. Olen kerran joutunut (v. 2005) Joensuun putkaan täysin mielivaltaisesti ja sen kerran jälkeen uni toistui useinkin. No, tein tuosta putka-asiasta kantelun ja sen jälkeen se poliisi kohdatessaan lähti aina eri suuntaan. Taisi urakehityksensä hidastua kummasti. Uni on silti aika ajoin toistunut, jo ennen tuota tapahtumaa. Putkassa en nukkunut sekuntiakaan ja laitoin vesihanan päälle, jotta sain happea muka jotenkin paremmin. Ei minulla ahtaanpaikan kammoa ole mutta tämä oikeus- ja poliisilaitosfobia konkretisoitui!

Ylinopeussakkojakaan en ole vielä saanut koskaan, sillä en halua rikkoa mitään lakia. Netistä en lataa yhtään mitään, etten tee vahingossakaan mitään rikosta. Viime su taisin ajaa nopeusvalvontatolpan ohi ja sitten räpsähti! Tässä nyt olen katsellut apaattisena lattiaa kuin mykkä vittua ja odotellut, että milloin saan postia. Ei se raha, vaan se rikkomus! Ja se oli ihan vahinko, ajoin 100 km/h -rajoituksen alueella, sitten aloin radioni kanavia säätää, joskos joku kanava miellyttäisi ja yhtäkkiä tajusin, että räps, rajoitus oli muuttunut 80 km/h -alueeksi ja minä ajoin siinä kohtaa reippaasti alle satasta eli arviolta 92 km/h luullen olevani hyvinkin kuuliainen kansalainen!

Ja ämpäriin kyllä mahtuu tulitikkuja.

Totta! Sillä naisella oli niin iso piirakka, että sinne olisi varmaan mahtunut pesäpallomailakin - leveyssuunnassa!

 

[alwahla]

Noin 15 vuotta sitten olin systerini kanssa ns. kesäperheessä jossain tuolla hyvin kaukana ihmisten ilmoilta ja noin 100 metrin päässä Venäjän rajalta. Kyseisellä perheellä oli (ja on kai yhä edelleen) semmoinen munuaisen muotoinen pieni vesiallas omalla pellollaan. Lampaat vaelsivat noin 40 metrin päässä tuosta altaasta, joka itse asiassa koostui kahdesta lähes pyöreästä altaasta.
Kun ensimmäisen kerran menin uimaan altaaseen, tunsin varsin pian jaloissani outoa liikettä ja kun kerroin isäntäperheelle asiasta, he mainitsivat ohimennen, että noissa altaissa eleli myös lohia. Suurimmat näistä lohista olivat hyvin kolmekiloisia. Uintireissut vähän kärsivät tästä infosta, mutta koska muutakaan tekemistä ei ollut tuolla Jumalan selän takana, uimiset kalankasvatusaltaassa jatkuivat.
Noin viikkoa ennen kotiin lähtöä olin taas systerin kanssa uimassa tuossa paikassa, kun jostain kumman syystä huikkasin systerille: "Varo! Käärme!". Seuraavassa hetkessä olin veden alla systerin kavuttua olkapäilleni seisomaan. Olin tuolloin noin 168-senttinen ja vain hiukan päälle 38-kiloinen rääpäle, kun taas systeri oli vähän lyhyempi ja noin 45-kiloinen. Hän on siis nuorempi minua. Anyways, muistan ikuisesti sen hetken ja näyn, kun vedenpinta ja sen takana auringonpaisteinen päivä loittonevat ja minä painun syvemmälle. Olimme tässä vaiheessa vaappumassa keskelle lampea, jossa vettä oli noin pari-kolme metriä, joten niin sanottu paniikki iski totaalisti. Jollain adrenaliinipiikillä onnistuin heittämään systerini pois päältäni juuri kun olin nielaissut puolisen litraa vettä kiduksiini. Tässä vaiheessa taisi eräs noista lohista hipaista jalkaani, jolloin latasin kaikkeni viimeiseen iskuuni ja syöksyin ylöspäin kuin tuli perseen alla. Kaiken kaikkiaan koko hulabaloo kesti vaivaiset puoli minuuttia, mutta se traumatisoi minut loppuiäkseni.
Toisen kerran muutama vuosi myöhemmin olin taas jossain kesäperheessä samalla seudulla, kun lähdin taas uimaan (yleiselle uimarannalle, tosin). Päätin tuolloin jossain järjettömyyden puuskassa kokeilla hyppäämistä kolmen metrin laudalta tuikituntemattomaan järveen. Hyppy meni ihan jees, mutta sitten ongelmat alkoivat eli pudotessani veteen ajauduin jotenkin laiturin alle. Koska sukelsin silmät kiinni, jouduin käsikopelolla löytämään tieni pinnalle. Hirvittää vieläkin tuo muisto.

Eli lyhyesti sanottuna: pelkään syviä vesiä lähes kuollakseni kuin myös hukkumisen tunnetta. Lisäksi korkeat paikat saavat pulssini kiihtymään.

 

[Clocks]

Pelkään ihmisiä joita en ymmärrä ja joihin en löydä mitään yhteyttä. Erityisesti pelkään esiintymistä tällaisten ihmisten ympärillä. Esimerkki tällaisesta tyypistä on esim. Diili-Minna, jonka täydelliseltä sieluttomuudelta voi odottaa mitä vaan.

Pelkään ilmapalloja. Miksi? Koska ennemmin tai myöhemmin ne poksahtavat. Kovat äänet yleensäkin sopivat minulle huonosti, esim. kuohuviinipullon avaan mieluummin itse jotta tietää milloin pamahtaa. Asia mitä ihan fyysisesti en pysty käsittelemään, ovat esim. metrossa viereen istuvat pikkulapset jotka raapivat ja pureskelevat jostain saamiaan mainosilmapalloja. Minun on saman tien siirryttävä vähintään vaunun toiseen päähän, ja ensimmäisellä pysäkillä toiseen vaunuun jos välimatka ei riitä. Onneksi kuljen autolla, hahaha. Minua ette elävänä saa.

Pelkään myös (juoppo)hulluja kun kohdalle osuu. Meinasin saada slaagin pari viikkoa sitten eräällä parkkipaikalla, kun pimeässä auton takaa ponnahti joku Paska-Jore rööki kädessä ja avasi keskustelun huutamalla että "ANNA TULTA!"

Pelkään sotaa. Pelkään että tilanne nyt vaan jostain syystä menee siihen että olen tuolla metsässä kypärä päässä ja odotan jotain keskitystä niskaani.

Vakavampia, perheellisen miehen pahimpia pelkoja en tohdi edes kirjoittaa, jokainen keksii ne kyllä itse.

Pelkotiloihin liittyen vielä kokemuspohjainen käytännön vinkki: Vähennä dokaamista. Rauhoitti kummasti kun pudotin oman viikonloppuannokseni 24:stä kahteen. Nyt kehtaa taas sunnuntaisin juoda kahvikupista muiden edessä, ja maailma tuntuu ratkaisevasti vähemmän uhkaavalta paikalta.

 

[Bobcat]

Eräänlainen epärationaalinen pahin pelkoni on se, että jos en nyt varsinaisesti pelkää, niin hirvittää ajatus siitä, että joku olisi murtautumassa kämppääni, kun olen täällä yksikseni

Pitäisi vissiin laittaa lääkitys kuntoon.

Kannattaa harkita koiran hankkimista. Tosin meillä ainakin koirat ovat vähän turhankin herkkiä kaikille rapsahduksille, mutta kyllä ääntä maalle mahtuu. Ja kun isäntäväki nukkuu, nukkuvat koiratkin ja tyytyvät yleensä vain tuhisemaan niille rapinoille. Muutaman kerran naapuri tullut kännipäiten tontille pikkutunneilla ja siitä on riemu revennyt.

 

[Köyliön Ässä]

Todella korkeita paikkoja eli esimerkiksi putoamista sellaisista paikoista, jossa voisin kuolla. Tästä tullaan toiseen pelkooni eli kuolema. Kuolemahan on luonnollinen asia jne. jne., mutta silti tulee ajateltua sitä, että siihenhän se sitten loppuu. Näin tässä lyhyesti ilman isompia analyysejä.

 

[J-Ko]

Minä pelkään isoja käärmeitä ja hämähäkkejä sekä itsevarmoja nykynaisia jotka tietävät mitä haluavat.