Pienempänä pelkäsin olla yksin ulkona pimeällä, ja muutenkin pimeää, enää nyt sellaista ei ole ollenkaan, mitää ahtaanpaikankammoa tai sellaisia ei ole, mutta yksi juttu pelottaa. Se että jompikumpi vanhemmistani kuolisi. Pelkkä ajatuksin kauhistuttaa, nykyiset vanhempani ovat kyllä aivan mahtavia vanhempia, muuta ei voi sanoa. Tässä iässä niitä pitäisi vihata tiedän, mutta ei, ne ovat loistavia, tuntuvat ymmärtävän minua jne. Tottakai joskus tuntuu, että ne on perseestä tai muuta vastaavaa, mutta mitäs sitten? Niitä tulee aivan varmasti olemaan vieläkin. Voin kuvitella, että jompikumpi kuolisi, saisin jonkun todella tyhmän ja määrälievän isä- tai äitipuolen ja elämä menisi perseelleen. Tai se olisi kaikkein kauheinta, että molemmat vanhemmat menehtyisivät. Joutuisin johonki kauheaan sijaisperheeseen ja kaikkea.
Ei sellaista kestäisi.