Creed Bratton
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Україна
On jotenkin hämmentävää, miten avoimesti ihmiset nykyään keskustelevat erinäisistä mielenterveydellisistä ongelmistaan ja oppimishäiriöistään. Varsinkin ensin mainitsemani seikka on minusta todellakin tervetullut asia, sillä muistan liiankin hyvin, miten vahvan stigman noista asioista puhuminen herätti esimerkiksi 1990 -luvulla ja vielä 2000 -luvun alussakin, kun taas nykyään esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö tunnetaan huomattavasti paremmin ja sen vuoksi siihen osataan suhtautua ihan eri tavalla kuin aikoinaan.
Myös erinäiset oppimishäiriöt ovat nykyään sellaisia, että niistä voidaan puhua todella avoimesti. Itsellänikin on oppimisvaikeuksia, mutta siitä puhuminen oli hyvinkin tuskallista ja noloa niihin aikoihin, kun olin nuori, koska hyvin nopeasti leimattiin vammaiseksi eli erityisoppilaaksi. Nyt tuollaista leimautumista ei tarvitse pelätä.
Toisaalta miinuspuolena tulee se kuinka nykyään yksi jos toinen (varsinkin lapsen vanhempi) koittaa keksiä jokaiseen 2-3 vuotiaan lapsen sekoiluun syyksi jotain kolmi- tai nelikirjaimista diagnoosia. Tuntuu olevan hankala jaksaa sitä, että lapsi voi olla vähän levoton tai uhmainen tuossa iässä.