Kun on ollut muutaman päivän kipeänä, huomaa miten tylsää elämä on. Onhan tässä tullut luettua ja kirjoitettua, mutta saakeli kun on ankeaa. Jatkoaika, Ilta-sanomat, fmylife.com, 9gag ja twitter. Välillä ehkä eliteprospects, jos nyt sattuu Italian liigan jäähykuninkaat kiinnostamaan. Siivosin jopa, mutta onhan sekin aivan liian hikeennyttävää touhua. Välillä sitä vain miettii, mitä elämällään tekisi. Voisi lähteä lätkimään kiekkoa, kun kentille on tullut kutsu. Mutta sitten sen ainakin tietää, että seuraavakin viikko alkaa kuumeilun ja kipeän kurkun kera. Hassuintahan on se, että terveenä ollessaan ei ikinä osaa arvostaa sitä, että on täysissä voimissa. Nyt lähinnä kaipaan haikeudella noita päiviä, kun pystyi juomaan vettä ilman kipua ja ruumiinlämpö oli normaalilla tasolla. Ja vituttaa, kun aika menee niin kovin hitaasti. Mitä helvettiä sitä voisi tehdä? Ehkä kaivan jonkun paskaksi todetun kirjan hyllystä ja annan sille uuden mahdollisuuden. Cainen kapina on hyvä elokuva, mutta kirja onkin aika uuvuttavaa tavaraa. Bogartin muistolle, kenties?