Ns. kirjastokorvaushan ei ole sinänsä mikään teosto-tyyppinen maksu vaan Opetusministeriön alaisen Kirjastoapurahalautakunnan (kyllä, sellainenkin on) vuosittain jakama avustus- ja apuraha, jota jaetaan suht mielivaltaisesti ja hyvin epäoikeudenmukaisesti. Aiheesta oli kaksi vuotta sitten iso juttu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä, tämä oli varmaan se juttu, jonka muistit?
"Kirjastokorvauksella" ei ole siis mitään tekemistä tekijänoikeustyyppisen tilitysmaksun kanssa, vaan se on vain sulle-mulle-kerhon jakamia avustuksia
Lainaan lyhentäen itseäni ja täydennän samalla tätä "kirjastokorvauksen" ja lainauskorvauksen eroa. Eli siis kirjastokorvaus on harhaanjohtava termi ja tarkoittaa kirjastoapurahalautakunnan mielivaltaisesti ns. sisäpiirille ja vanhoille kirjailijoille jakamia, täysin kohtuuttomankin kokoisia ja täysin kohtuuttomasti perusteltuja apurahoja ja avustuksia, joilla ei ole mitään tekemistä kirjastojen lainauksien tai kirjojen menekin kanssa. Tästä lautakunnasta voi saada pahimmillaan kymppitonneja, vaikka ei olisi julkaissut vuosikausiin muuta kuin jonkun paskaisen runoläpyskän.
Lainauskorvaus onkin sitten eri juttu, se on Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestön Sanaston tilittämiä summia, joita maksetaan sen mukaan, miten kirjailijaa on lainattu kirjastoista. Tästä oli juuri tuoreeltaan
Iltalehdessä juttu. Tällä hetkellä korvaussummat menevät niin, että tuhannesta lainauksesta heruu kirjailijalle 60 euroa. Tämä ei mikään valtava summa ole, tuhat lainausta on kuitenkin aika paljon.
Toki menestyskirjailijat saavat isohkoja summia koska heidän teoksiaan lainataan jatkuvasti, mutta muuten summa ei ole mitenkään valtaisa. Periaate on kuitenkin reilu, eli jos kirjaa lainataan niin kirjailija saa siitä rahaa korvaukseksi siitä, että kirjaa lainataan eikä sitä osteta omaksi.
Avautui siis toivottavasti jatkoaikalaisille, että kirjastokorvaus ja lainauskorvaus ovat kaksi täysin eri asiaa, ja että näistä jälkimmäinen on se oikea korvaus. Ensin mainittu taas on täysin mielivaltainen "maan tapaan" perustuva lautakunnan diktaattorimaisesti määrittelemä apuraha/avustus, ja näitä jaetaan sitten hyväveli-hengessä riippumatta siitä, lukeeko kukaan ikinä ko. kynäniekan teosta vai ei.