Busterit tuli kyllä luettua junnuna läpikotaisin, mökkipitäjän edesmenneestä antikvariaatista paikalliselta pellehermannikäkkäräpäältä niitä haettiin aina isoveljen kanssa kun tarvittiin kesälomalukemista. Sitten vaan mökin pihalle nauttimaan kesästä pullollinen aurinko-Jaffaa, pussillinen herneitä ja läjä Bustereita käsissä.
Sitä jaksettiin jo silloin nuorina nauraa ja räkättää, että ne jätkät, jumalauta Leipurit ja muut vitosdivarin kaljamahat vetelivät nilkat ojennuksessa sellaisia jengoja ja banaanipotkuja, että jää moni pro-tason futaaja kakkoseksi.
Tyyli ennen kaikkea, Buster on ja säilyy sydämessä! Reilu parikymmentä vuotta käytössämme ollut termi Buster-maali tai Buster-potku tuleekin todennäköisesti meillä broidin kanssa säilymään ikuisesti, kun puhutaan ylikorostetun tyylikkäästä potkusta tai maalistatai sellaisen yrityksestä edes. Eli juuri sellaisesta, mikä vedetään metrin korkeudesta komealla volleyllä nilkka täysin suorana ja pallokin vielä mielellään kiertää kuin korkkiruuvi maalin ristikon kautta ylänurkkaan. Jumalauta Leipuri!
Avautui, että lapsuuden kesiä on kiva muistella, etenkin kun tuli juuri käytyä pelaamassa tuolla auringonpaahteessa kunnon setti futista hyvällä nurmella ja fiilis oli ja on aika hyvä ja kesäinen.