Asia, joka ”avautui” minulle

[Cemetery Gates]

Re: Björk

Viestin lähetti JHag
...tuo islantilainen kidutusväline on kyllä kieltämättä kammottava ilmestys leffoissa.

Mutta on jotain vieläkin riipivämpää kuin Björk elokuvissa. Nimittäin Björk "laulajana". Huh.

Aamen.

Taidan olla saatanan sivistymätön tai jotain, mutta olen tämän akan pinnalle ponnahtamisesta lähtien ihmetellyt ymmyrkäisenä, että miten joku viitsii vapaaehtoisesti joko kuunnella tai katsella moista!!?? Järkyttävää paskaa! Jos sil ois edes isot bosat tai nätti nassu, mut ei!! Luulen vahvasti, että BJ Örkki on monet kerrat ittekin salaa ihmetellyt, että "miten perkeleessä mä voin olla näin menestyny, eihän musta oo mihinkään".

Mutta sitten omaan valaistumiseen. Olen jonkin sortin leffafriikki, joten täällä jo kerrottujen nyyhky- ym. stoorien kaltaisia juttuja riittäis varmaan useampikin, mutta paljastettakoon hieman erilainen tapaus.

Olen ateisti. Tai ainakaan en usko mihinkään jumalaan, enkä oikeastaan muihinkaan korkeampiin voimiin (pl. The Pentti), eikä hengelliset asiat ole koskaan oikein kiinnostaneet muutenkaan. Kuitenkin sellainen surutapahtuma kuin isoäitini hautajaiset (kuutisen vuotta sitten) pisti hieman miettimään asioita hetkeksi.

Oli kesäpäivä, lämmin, aurinkoinen ja erittäin tyyni sellainen, tuulenvirettäkään ei tuntunut ilmassa. Mummoni viimeinen matka oli päätöksessään, arkkua oltiin laskemassa meikäläisen ja viiden muun sukulaisjampan voimin hautaan. Kun sitten arkku oli paikallaan, vedimme kantohihnoja ylös kuopasta ja pappi aloitti viimeisen siunauksensa, tapahtui huomattava käänne. Tuuli yltyi yhtäkkiä aivan tyhjästä ja melko voimakas puuska puhalsi koko hautajaisseurueen yli. Naiset pitelivät kiinni hatuistaan ja hapsistaan, sen verran kovaa tuuli henkäisi. Kaikki olivat ihmeissään kun kuin tyhjästä alkanut tuulenpuuska hävisi sen sileän tien. Siinä katseltiin silmät pyöreinä toisiamme, sen verran yliluonnolliselta se puhuri tuntui sillä hetkellä.

Ensimmäinen fiilis oli, että isoäidin henki se siinä lennähti korkeuksiin heti kun oli päässyt haudan lepoon. Saattoihan se tuulahdus olla sattumaakin, mutta kovin voimakkaasti se vaikutti.

Jottei ihan synkistelylinjalle mennä, voitaneen yleistäen todeta, että asiat näyttäis vaikuttavan syvästikin äijänköriläisiin näiden ollessa herkässä mielentilassa, kuten kanuunassa tai suru puserossa hautajaisissa. En sitten tiedä, ovatko nämä kaksi olotilaa toisiinsa verrattavissa, mutta kuitenkin.

 

[Snakster]

Re: Re: Björk

Viestin lähetti Simon


Taidan olla saatanan sivistymätön tai jotain, mutta olen tämän akan pinnalle ponnahtamisesta lähtien ihmetellyt ymmyrkäisenä, että miten joku viitsii vapaaehtoisesti joko kuunnella tai katsella moista!!?? Järkyttävää paskaa! Jos sil ois edes isot bosat tai nätti nassu, mut ei!! Luulen vahvasti, että BJ Örkki on monet kerrat ittekin salaa ihmetellyt, että "miten perkeleessä mä voin olla näin menestyny, eihän musta oo mihinkään".

Tämä on tietysti kaikki aivan totta, mutta vielä suurempi ja hämmästyttävämpi on se silmänkääntötemppu, jolla anssi kela on onnistunut puijaamaan Suomen kansaa ostamaan levyään yli 100 000 kopiota. Saatana sairasta. Tai sitten minä en vaan tajua. En björkiä enkä anssia.

 

[V-man]

Viestin lähetti hannes_ko
Oi Suuri Guru!

Langeta katseesi maan matoseen! Anna oppisi raikkampien virtojen valua päälleni. Tahdon saavuttaa kaikki valaistumisen asteet!

Helkkari, eikö se curry muka ole joku itsenäinen mauste. Siis ihan totta, tämän jälkeen sitä katsoo maailmaa aivan toisin.

Sama täällä. Miksei tällaisia asioita opeteta koulussa? Kohta joku tietenkin väittää, että jauhelihamaustekin on joku sekoite. -hymiö-

 

[Carlos]

Viestin lähetti V-man
Kohta joku tietenkin väittää, että jauhelihamaustekin on joku sekoite.

Ai eiks se muka sitten ole sekoite???

Veli JHag muuten kommentoi että käsitettä "Björk elokuvassa" pahempi on vain käsite "Björk laulajana". Tähän voisin todeta että vielä pahempi on olemassa, "Björk laulajana elokuvassa".

Ja vielä tähän Dancer in the Dark liittyen, ei riitä että elokuva on täysin perseestä ja että siinä on Björk, mutta siihen on vielä yhdistetty Kaurismäki-Turkka -linjan itkua, kurjuutta, köyhyyttä, kylmyyttä, oksennusta, epäonnea, vääryyttä, jne, käytännössä kaikki negatiiviset elementit. No, siinä kyllä paistaa aurinko kohtalaisen usein, sen verran otan takaisin.

Ja täytyy sanoa että elokuvan loppukohtaus tuotti jonkun verran mielihyvää. Nimittäin siinä Björk kiekuu aivan kammottavaa virttä, jolloin ajattelin, että eikö nyt joku voisi ampua tuon haahkan, ei tätä kestä kuunnella, ihan oikeasti. Kuin tilauksesta lattiasta aukenikin sitten luukku, jonka jälkeen kiristyvä köysi hänen kaulassaan lopetti tuon määkimisen. Ihana hiljaisuus. Sitten vielä lopputekstit sen perään, wunderschön. :-)

 

[Pitkä]

Saatanan Carlos menit paljastamaan loppuratkaisun! En taida tämän takia enää koskaan pystyä katsomaan tuota elokuvaa, etenkään puolison kanssa.

Loppukohtauksen tosin voisin vilkaista. Onhan DVD:llä varmaan lisäkkeinä alternative endingejä elokuvalle, onhan? Björk joutuu lihamyllyyn, Björk jää telavaunun alle, Björk suolistetaan...

 

[Carlos]

Viestin lähetti Pitkä
Loppukohtauksen tosin voisin vilkaista. Onhan DVD:llä varmaan lisäkkeinä alternative endingejä elokuvalle, onhan? Björk joutuu lihamyllyyn, Björk jää telavaunun alle, Björk suolistetaan...

Valitettavasti olin pakotettu katsomaan sen elokuvateatteri Maximissa, minulle ei suotu edes sitä iloa että odotetaan DVD:n ilmestymistä. Elämä on julmaa. Eli siinä voi hyvinkin olla noita deleted scenes-juttuja...

Ihmettelen vain miksei amnesty international ole puuttunut tämän elokuvan esityksiin vieläkään. Tuhansia miehiä on joutunut kokemaan epäinhimillisiä hetkiä tämän luomuksen parissa, luulen että jopa Geneven sopimuskin kieltää kyseisen kidutuksen.

 

[V-man]

Viestin lähetti Carlos
Ai eiks se muka sitten ole sekoite???

On se. Huonoa hjuumoria vaan heittelin...

 

[Tilatiili]

Sialtainen

Alkuun kiitokset Carlokselle nerokkaasta avauksesta. Tykkään Maurin ja Carloksen avauksista. Missä Mauri muuten on?

Viestin lähetti Maple Leaf
"pääväri" oikein on? Onko se jokin ammatti (vrt. suutari tai räätäli)? Mitä pääväri tekee

Onhan näistä väärinymmärryksistä kirjakin, keskittyen tosin vain laulunsanoihin. Pienenä punkassa äitin kanssa tankattiin iltarukousta. "Päläpälpätipää... jos sialtainen nousisi, taivaaseen ota tykösi." Mietiskelin, että parempi karata taivaaseen, jos siailtainen nousee. Nyt mietiskelen, että miksi lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta, jos niiden rukoilukin on tuollaista jankkausta.

Selvitetäänpä vielä niille, jotka eivät kyseistä rukousta ole jankanneet, että mitä siinä alunperin tarkoitetaan. Se menee: "Jos sijaltani en nousisi", siis vuoteeltani, eli siis jos sattuisin nukkuessani kuolemaan, niin pääsisinpä taivaaseen.

Kaikille Björkin ystäville tiedoksi, mainittu musikaali esitetään valtakunnallisessa tv-verkossa joulun välipäivinä. En ole sitä nähnyt ja pahoin pelkään pitäväni siitä.

edit. On näköjään Predator kirjoittanut samaisesta siasta viikkoa aiemmin. Pesen kuitenkin käteni siitä, että olisin matkija.

 

[Carlos]

Viestin lähetti V-man
On se. Huonoa hjuumoria vaan heittelin...

Ja minä kokeilin vain että meneekö em. heitto läpi ilman hymiötä. (tähän hymiö ja kommmentti "sori tsät")

 

[Pitkä]

Re: Sialtainen

Viestin lähetti Tilatiili
Kaikille Björkin ystäville tiedoksi, mainittu musikaali esitetään valtakunnallisessa tv-verkossa joulun välipäivinä. En ole sitä nähnyt ja pahoin pelkään pitäväni siitä.

Kiitos varoituksesta. Katso silti mielummin Europa, jos tosiaan aiot von Trieriä synkistellä joulusi täytteeksi. Minä taidan pitäytyä Samu Sirkassa (tulee kai se sentään tänä jouluna?).

 

[JHag]

Carlos: Kiitos loppuratkaisun kertomisesta koskien Dancer in the darkia! Kuulostaa pirun hyvältä. Jos viitsit vielä heittää tarkan aikakoodin ko. huipentumalle, niin jätän väliin turhan alkusynkistelyn ja menen suoraan asiaan leffaa katsoessani. Olen muuten eräissäkin ketjuissa huudellut sen perään, että milloin ihmiset oikeasti myöntävät Kaurismäkien olevan yliarvostettuja friikkejä! Sairaalloisen synkkää mustavalkoaikojen tuubaa. Ja Kati Outinen näyttelee kaikki naisroolit ikävälillä 14-84 v + Kuosmanen lähes kaikki miesroolit, vaikkei osaa näytellä pätkääkään. Puhumattakaan siitä, että osaisi muutella olemustaan, mielialaansa tjsp. Huoh.

Poislukien tästä tietenkin Arvottomat, joka nasevine dialogeineen on loistava. Tässä yksi:

Taidekauppias, jota esittää Pehr-olof Sirén (RIP) sytyttää röökin ja tarjoaa Pellonpäälle:
-Palaako?
-Ei kiitos
-Ei minunkaan pitäisi polttaa. Lääkäri on kieltänyt. (3 sek hiljaisuus)..Itse hän kyllä polttaa.

 

[Prof. Puck]

Pärkkele...

Viestin lähetti Carlos

Ihmettelen vain miksei amnesty international ole puuttunut tämän elokuvan esityksiin vieläkään. Tuhansia miehiä on joutunut kokemaan epäinhimillisiä hetkiä tämän luomuksen parissa, luulen että jopa Geneven sopimuskin kieltää kyseisen kidutuksen.

Non niin; Ei tollaista saisi sanoa ääneen. Heti mun perverssi kiinnostus heräsi kyseistä taideteosta kohtaan. Jumankauta. Filmihän heilahti heti 'pakko nähdä' osastolle.

Ja joo joo, varoitettu on...

Ai niin: Jotta kantaisin oman korteni kekoon, niin mainittakoon, että parisuhteen kantavuutta voi näppärästi 'testata' myös sinänsä loistavalla Kubrikin leffalla Eyes Wide Shut.

Itseni lisäksi tiedän ainakin pari muuta kohtalontoveria, jotka ovat joutuneet todelliseen piinapenkkiin vaimon/tyttöystävän kanssa leffan jälkeisissä 'syvääluotaavissa' keskusteluissa. Toinen näistä kohtalontovereista joutui vieläpä väistelemään paremman puoliskonsa teräviä kysymyksiä koko automatkan Helsingistä Tampereelle. Veikkaan, että kaverilla tuli ihan huomaamatta ajettua ylinopeutta, jotta matka joutuisi...

 

[BigRedBob]

Eräille toiset asiat avautuvat myöhemmin, kuin toisille; eräs varttuneempi mieshenkilö ~60v. kysyi minulta, että onko se totta, että viinirypäleistä saadaan luumuja.

 

[Snakster]

Re: Pärkkele...

Viestin lähetti Prof. Puck

Ai niin: Jotta kantaisin oman korteni kekoon, niin mainittakoon, että parisuhteen kantavuutta voi näppärästi 'testata' myös sinänsä loistavalla Kubrikin leffalla Eyes Wide Shut.

Meitsihän testasi aikanaan uunituoreen ihastuksensa kestävyyttä katsomalla kyseisen pätkän tuon viehättävän neitosen kanssa heti ensitreffeillä. Naimisissakin ollaan sitten oltu jo puolisentoista vuotta, joten ihan hyvin se toimi ainakin pelinavauksena. Lisäksi se on mielestäni erittäin hyvä ja monitahoinen elokuva.

 

[Cemetery Gates]

Re: Pärkkele...

Viestin lähetti Prof. Puck
Eyes Wide Shut.

Itseni lisäksi tiedän ainakin pari muuta kohtalontoveria, jotka ovat joutuneet todelliseen piinapenkkiin vaimon/tyttöystävän kanssa leffan jälkeisissä 'syvääluotaavissa' keskusteluissa.

En ole nähnyt kyseistä leffaa. Kubrick on jees, Kidman ja Cruise hanurista, joten enpä taida haluta nähdä ko. pätkää. Varsinkaan jos se aiheuttaa kumppanissa edellä mainitun tapaisia reaktioita.

Mikä perkele naisissa on muutenkin kun useimmat tuntuvat ottavan niin kuolemanvakavissaan kaiken tuuban, mitä töllöstä suolletaan tai leffoissa esitetään?? Esim. jos vaikka sinänsä mainiossa sarjassa Sinkkuelämää mies lähtee treffeille naisen kanssa, mutta äijä vanhana sneikkinä vilkuileekin jatkuvasti muita naisia ja deittiseuralainen vetää tästä vihannekset sieraimiinsa, niin miksi sarjaa katsova nainen (mitenkään yleistämättä...) alkaa heti tenttaamaan omaa äijäänsä, että "katotko säkin vaan muita naisia ku me ollaan kaupungilla yhessä?"

Oikea vastaus on luonnollisesti "no en tietenkään, älä nyt hulluja puhu!", mutta käytännössä nainen kääntää vastauksen haluamaansa muotoon ja äijälle sataa paskaa niskaan.

Siis: miksi kovin monet naiset peilaavat omaa elämäänsä tv:n/leffojen perusteella?

 

[Snakster]

Re: Re: Pärkkele...

Viestin lähetti Simon
En ole nähnyt kyseistä leffaa. Kubrick on jees, Kidman ja Cruise hanurista, joten enpä taida haluta nähdä ko. pätkää. Varsinkaan jos se aiheuttaa kumppanissa edellä mainitun tapaisia reaktioita.

Tuossa leffassa on hienosti osattu näyttää pienin vihjein ja suurta numeroa tekemättä se mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu erilaisissa tilanteissa. Suosittelen kyllä, vaikka minustakin kumpikin näyttelijä on pääosin hanurista. Viime vuosian tosin molemmilla on muutamiakin onnistumisia.

Pidempään parisuhteessa eläneille leffa tosiaan saattaa aiheuttaa samanlaisia vaivaantumisen hetkiä kuin Zen Cafen Kannattaako tunnustaa jos pettää - biisi.

 

[Cemetery Gates]

Kas kummaa, miten sattuikin. Mun mielestä nimittäin myös Zen Cafe on hanurista. Järkyttävän paskoja sanoituksia Putrolta.

Naisilla on ihme taito saada miehen olo vaivautuneeksi, vaikka siihen ei olisi edes mitään syytä. Voin kuolla onnellisena(?) sinä samaisena päivänä kun opin ymmärtämään naisia. Vaikka eihän tuo ole mahdollista, mission: impossible.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Carlos

Ja täytyy sanoa että elokuvan loppukohtaus tuotti jonkun verran mielihyvää. Nimittäin siinä Björk kiekuu aivan kammottavaa virttä, jolloin ajattelin, että eikö nyt joku voisi ampua tuon haahkan, ei tätä kestä kuunnella, ihan oikeasti. Kuin tilauksesta lattiasta aukenikin sitten luukku, jonka jälkeen kiristyvä köysi hänen kaulassaan lopetti tuon määkimisen. Ihana hiljaisuus. Sitten vielä lopputekstit sen perään, wunderschön. :-)

Mielipiteet eivät käy yksiin. Minuun "Dancer in the dark" teki todella ristiriitaisen vaikutelman, elokuvan alku oli hapuileva ja jotenkin hermostunut mutta sitten joko elokuva rauhoittui tai pääsin itse sisään siihen mutta kaikesta huolimatta sen jälkeen se oli oikein nautittava kokemus.

Ja se loppu, se iski minuun kuin pajavasara... Pisti todella hiljaiseksi ja mietteliääksi. Upea lopetus kaikessa karuudessaan!

Mutta eipä minun tästä elokuvasta pitänyt kirjoittaa vaan ihan toisesta "avautumisesta".

Nuoruudessani olin todella innostunut kaikesta muinaiseen Egyptiin liittyvästä, niinpä sitten siinä yhdentoista ikäisenä ryhdyin lukemaan Waltarin Sinuhea, mutta koin hirvittävän pettymyksen. Kirja ei avautunutkaan minulle vaan tuntui painostavan uuvuttavalta ja raskaalta lukea, niinpä siitä jäi kaikkea muuta kuin mairitteleva muistikuva minulle. Hivenen jopa ryhdyin karttamaan Waltarin tuotoksia tämän seurauksena.

Kului vuosia, kiinnostukseni Sinuhea kohtaan alkoi heräämään. Halusin kokea Sinuhen maailman uudelleen, samalla toivoin hiljaa mielessäni teoksen avautuvan vihdoinkin minulle. Alku oli kaikesta huolimatta piinaava, tuntui raskaalta lukea rivejä rivien jälkeen kunnes siinä viidenkymmenen sivun jälkeen kaikki loksahti paikalleen, sen jälkeen ei ollut puhettakaan, että olisin jättänyt kirjan kesken. Ehei, tunne oli aivan uskomaton kun tajusin Waltarin tuotoksen kaiken hienouden ynnä syvällisyyden.

Tämän jälkeen olen lukenut Sinuhen vielä kertaalleen ja tuolloinkin tunne oli samainen kaiken aikaa, makasin sängylläni lukien kirjaa tuntikausia yhteen kyytiin. Sivu sivun jälkeen - suoraan sanoen, halusin ahmia kirjan kerralla.

Samanlaisen kokemuksen minulle on oikeastaan tarjonnut vain yksi toinen kirja, nimittäin James Jones'in "Täältä ikuisuuteen". Siinäkin palasten paikoilleen asettuminen kesti jonkin tovin ja olin jo luovuttaa, mutta jälleen kerran kärsivällisyys palkittiin. Upea, syvällinen, herkkä, karu, julma kertomus - kaikki yksissä kansissa.

vlad#16.

 

[Moto]

Olen kuvitellut, että Frank Zappan hittibiisi Bobby Brown on pilkkalaulu siitä Whitney Houstonin popparisiipasta, mutta vasta eilen selvisi että biisi onkin paljon vanhempi, mitä luulin.

Oikeastaan olen aika pettynyt...

 

[V-man]

Luulin, että My Shirona on Boycottin (Tommi Läntisen) säveltämä. Minua on kusetettu. Vihtaani on kustu.

 

[axe]

Maple Leafin pääväri-kertomuksen rohkaisemana määkin kerron. W.A.S.P.:in debyyttilevy ilmestyi silloin joskus kauan sitten 80-luvun alkupuolella. Minä olin sopivassa iässä sellaiselle kamalle ja tuleehan sitä yhä vielä 15+ vuotta myöhemminkin välillä kuunneltua.

Yksi biisi levyllä on tämä L.O.V.E. Machine. Mulle sen kertosäe oli aina jotain siihen suuntaan että "hellou ja jotain, all I need's my love machine". Olin ihan tyytyväinen siihen yli 10 vuotta ja satoja, ehkä tuhansia kuuntelukertoja, vaikka joskus sille päälle sattuessani mietinkin, mitähän se siinä choruksen alussa muuten oikeesti sanoo.

Eräänä päivänä ilman mitään varsinaista syytä vain tajusin, että se olikin el ou vii ii, siis l.o.v.e. niinkun biisin nimessäkin jo sanotaan! Kyllä silloin jonkun aikaa nauratti oma tyhmyys.

Mutta ainakaan minä en ole koskaan yrittänyt kermaviilin puutteessa tehdä dippikastiketta banaanijogurttiin "koska nehän nyt on ihan samanlaista ainetta".

 

[pale]

Takas aiheeseen

Olin aina skidinä ihmetellyt, mitä tarkoittaa "nähdä kuollessa elämä filminauhalta"

Olin kaverini ja dogini kanssa tulossa Tuusulasta himaan päin joulun alla hyvä satsi kuusia avolavassa kun jouduimme yllättävään tilaanteeseen. Pysäkiltä ponnahtanut dösä pakotti takanaan tulleen ladan väistämään armottamassa paskakelissä vastaantulijoiden eli mun kaistalle ja mun ekä hiffaus asiasta oli se, että nyt tulee kahdet valot rinnakkain vastaan ja nyt rytisee.

Mulla vauhtia n.70-80 kilsaa tunnissa ja eka kelaus et ojaanko väistän: ei onnaa, kaarrepaikka ja ojaosasto tukittu valtion tuella kivipaasi-ratapölkky systeemillä.... mahtuuko noiden välistä, josko vain peilit lähtis ja kyljet menis ruubenille. Ei vittu väli oli liian snadi, Entä toi vastakkaisella tuleva vehje? Ei helvetti; valot vieläkin kauimpina toisistaan; siis iso laite. pakko vetää pienenpää päin omalla kaistalla. Hyvää rytinää ja pauketta. Jarrulla stondatessani läjähti ja tosi kovaa. Ei ollut paikkaa mihin våistää, mut paketti toimi uskomattomaan malliin. Näin nopeasti en ole koskaan kelannut mitään juttua ja huonomminkin olisi voinut käydä, Tähän kaikken meni n. kolme sek. ja tulos niissä olosuhteiassa oli vähintäänkin tyydyttävä. Ladakuskin tajus jossain kohtaa väistämöttämän kohtaamisen ja älysi painaa jarrua, vaan ei ehtinyt palata omalle kaistalleen dösän taakse.

Rytinän keskellä kaverini ja koirani lennellesä lasin läpi ehdin jopa pohtia, että hyvinhän tässä käy.

Tämä oli mun "ahaa-elämykseni" siitä miten ihminen käyttää n. 10 prosenttia olevassa olevasta kapasiteesistaan normaalioloissa.

 

[varjo]

"Rytinän keskellä kaverini ja koirani lennellesä lasin läpi ehdin jopa pohtia, että hyvinhän tässä käy."

ettei vain oltu liikenteessä ilman turvavöitä..en ole varma mutta näistä asioista kannattaa olla hiljaa...

"Tämä oli mun "ahaa-elämykseni" siitä miten ihminen käyttää n. 10 prosenttia olevassa olevasta kapasiteesistaan normaalioloissa."

Tämä on itseasiassa sarjaa urbaanilegendat ja myytit...siis tuo 10% kapasiteetti jne. En nyt tarkkaan muista miten ne perusteet menivät mutta urbaanilegendaksi tuo tuomittiin... uskoisin kyllä löytäväni ne perusteet jos etsisin.


Asia joka avautui minulle? hmmm onhan niitä mutta oikeasti ketään ei kiinnosta :) Näiden ketjujen tarkoitus ei ole oikeastaan vielä avautunut minulle?

 

[Carlos]

Re: Takas aiheeseen

Viestin lähetti pale
Tämä oli mun "ahaa-elämykseni" siitä miten ihminen käyttää n. 10 prosenttia olevassa olevasta kapasiteesistaan normaalioloissa.

Minulle on käynyt hiukan vastaava tapaus, siinä tajusin että eipä taida päivittäin todellakaan tulla käytettyä koko "prosessoria" hyödyksi.

Oli joku syksyinen iltapäivä, kun ajelin erästä pikkutietä Suomessa, jossa oli 60 nopeusrajoitus. Samaan suuntaan oli menossa vanhahko mies pyörän selässä, umpihumalassa. Siinä sitten kun lähestyin tätä tankojuoppoa, aivan autoni edessä hän päätti sitten kaatua kyljelleen keskelle minun kaistaani. Aikaa reagoida jäi ehkä noin sekunnin puolikas, mutta siinä ajassa ehdin ajatella että voin väistää vastaantulijan kaistalle vaikka sieltä tuleekin auto vastaan, vastaantulijan auto on uusi Peugeot 406, ja minulla on myöskin uudehko auto, joten tuossa nopeudessa nokkakolarissa todennäköisesti kukaan ei kuole. Peltiä menee ryttyyn, mutta sitä saa rahalla, en halua elää miettien kenenkään elämän päättämistä.

Sain sitten väistettyä tämän kaatuneen pyöräilijän, ja myös vastaantulija ymmärsi mitä tapahtui, ja molemmat saimme autot pysähtymään ennen törmäystä, eli mitään ei tapahtunut.

Jälkeenpäin vain mietin että miten helvetissä ehdin ajatella jotain noinkin pitkälle ja järkevästi n. puolessa sekunnissa?

Myöskin kuulemme aina kun ihmiset kertovat jostain dramaattisesta tapahtumasta jossa "kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä". Olisiko tämä ehkä siitä kiinni että tietyssä tilanteessa aivot vaan prosessoi hiukan enemmän niitä kuvia kuin normaalisti?

 

[Bast]

Viestin lähetti vlad


Tämän jälkeen olen lukenut Sinuhen vielä kertaalleen ja tuolloinkin tunne oli samainen kaiken aikaa, makasin sängylläni lukien kirjaa tuntikausia yhteen kyytiin. Sivu sivun jälkeen - suoraan sanoen, halusin ahmia kirjan kerralla.


vlad#16.

Minulle kävi lähes samoin. Joskus 14-vuotiaana koulussa piti tehdä jostain kirjasta juonitiivistelmä ja arvostelu. Kirjat arvottiin ja minulle napsahti Sinuhe egyptiläinen. Kun näin kirjan olevan hirveä mammuttiopus, kiroilin mielessäni raskaasti ja aloin merkata kalenteriin päiväkohtaisia lukutavoitteita, että saisin mokoman tiiliskiven ajoissa läpi kahlattua. Aivan kuten Vladillakin alku oli työlästä mutta pian huomasin uppoavani täysin Waltarin kerrontaan, Kaptahin mainioon hahmoon, jännittäviin seikkailuihin muinaisissa kulttuureissa ja läpi teoksen kulkevaan Sinuhen kehityskertomukseen. Ohitin nopeasti asettamani lukutavoitteet ja luin kirjan nopeammin kuin olin uskonutkaan.

Olin aikaisemmin nähnyt Sinuhesta tehdyn Hollywood-elokuvan ja pidin sitä aika hyvänäkin. Kirjan luettuani katsoin elokuvan uudelleen ja nyt se tuntui aivan paskalta. Yli puolet kirjan tapahtumista oli jätetty pois, vieläpä ne kiinnostavimmat.