Kerava on muuttunut todella paljon niistä ajoista, kun itse siellä viimeksi asuin. Muutin Keravalle perheeni kanssa herran vuonna 1984, jolloin kaupunki oli kyllä kasvava, mutta todella harmaa ja mitäänsanomaton. Ensimmäinen asuinpaikka oli Puualhontielle keltaisissa kerrostaloissa, joista avautui näkymät Keravan juna-aseman lastauslaitureille sekä epämääräiselle hiekkakentälle, joka toimi epävirallisena pysäköintialueena. Vuosia tuli ihmeteltyä junia ja kuorma-autoja omalta parvekkeelta, kunnes muutimme aivan 1980-luvun lopulla Kalevan kaupunginosaan ihan sen vesitornin viereen.
Etäisyyttä noiden kahden kaupunginosan välillä oli linnuntietä vain pari kolme kilometriä, mutta muuten ne erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Kaleva oli varakkaampi alue kuin Heikkilä ja siellä päädyimme asumaan aina vuoteen 1994 asti, jolloin muutimme Hyrylään.
2000-luvulla alkoi Keravan voimakas muuttuminen ja vuosien saatossa olen tehnyt muutamia nostalgiamatkoja vanhoille kotikonnuille. Edellisestä reissusta tuli tuossa loppuvuodesta kuluneeksi viisi vuotta ja jo silloin moni paikka oli muuttunut täydellisesti.
Katselin äsken Google Mapsissa Keravaa ja täytyy myöntää, että enää en välttämättä osaisi kulkea tuossa kaupungissa, jonka polkuja, teitä, kujia ja joskus myös peltojakin tuli vuosia sitten talsittua ja pyöräiltyä tuntikausien ajan. Kerava, olet muuttunut eduksesi.