Blues kaudelta 2018-2019 myös toinen helppo mikä tuli heti mieleen.Heti tuli viime kausi ja Vegas mieleen ja näyttäisi menevän heittämällä tähän kategoriaan kun pistekunkkuna oli Eichel 66 pisteellä runkosarjassa.
Blues kaudelta 2018-2019 myös toinen helppo mikä tuli heti mieleen.Heti tuli viime kausi ja Vegas mieleen ja näyttäisi menevän heittämällä tähän kategoriaan kun pistekunkkuna oli Eichel 66 pisteellä runkosarjassa.
Viimeksi Stanley Cupin voittanut pelaaja on kyseisellä kaudella tehnyt vähintään sata pistettä runkosarjassa kaudella 2008-09 Penguinsin Crosbyn ja Malkinin toimesta.Tässä oiskin tilastoniiloille etsittävää: Stanley Cup -voittajat modernilta ajalta, ettei kukaan mestarijoukkueen pelaaja tehnyt runkosarjassa sataa pinnaa. Any takers?
Kaivelin hieman syvemmältä ja etsin tiedot kaudesta 1967-68 eteenpäin. Melkein olisi ollut helpompaa kaivaa ne joukkueet, jonka joku pelaaja teki ne tarvittavat sata pistettä kaudessa (ajanjaksolle sattuu mm. Dead Puck Era).Hämmentävää, ettei edes mestaruusvuonna kukaan ylittänyt sataa pinnaa. Tässä oiskin tilastoniiloille etsittävää: Stanley Cup -voittajat modernilta ajalta, ettei kukaan mestarijoukkueen pelaaja tehnyt runkosarjassa sataa pinnaa. Any takers?
Stanley Cup -voittajajoukkueet
ja alle 100 pistettä tehneet parhaat
pelaajat (parhaan pelaajan pistemäärä)
[1967-68 ->, mukana ei tynkäkausia]
1968 Montreal Canadiens (68 p.)
1969 Montreal Canadiens (87 p.)
1971 Montreal Canadiens (76 p.)
1973 Montreal Canadiens (95 p.)
1974 Philadelphia Flyers (87 p.)
1993 Montreal Canadiens (97 p.)
1994 New York Rangers (89 p.)
1997 Detroit Red Wings (88 p.)
1998 Detroit Red Wings (69 p.)
1999 Dallas Stars (81 p.)
2000 New Jersey Devils (72 p.)
2002 Detroit Red Wings (75 p.)
2003 New Jersey Devils (57 p.)
2004 Tampa Bay Lightning (94 p.)
2007 Anaheim Ducks (94 p.)
2008 Detroit Red Wings (97 p.)
2010 Chicago Blackhawks (88 p.)
2011 Boston Bruins (62 p.)
2012 Los Angeles Kings (76 p.)
2014 Los Angeles Kings (70 p.)
2015 Chicago Blackhawks (66 p.)
2016 Pittsburgh Penguins (85 p.)
2017 Pittsburgh Penguins (89 p.)
2018 Washington Capitals (87 p.)
2019 St. Louis Blues (77 p.)
2022 Colorado Avalanche (92 p.)
2023 Vegas Golden Knights (66 p.)
Unohdat että Art Ross on voitettu 87 pisteellä ihan vasta. Nykypistetehtailu on aika poikkeuksellista minun aikuisiässä.Hämmentävää, ettei edes mestaruusvuonna kukaan ylittänyt sataa pinnaa. Tässä oiskin tilastoniiloille etsittävää: Stanley Cup -voittajat modernilta ajalta, ettei kukaan mestarijoukkueen pelaaja tehnyt runkosarjassa sataa pinnaa. Any takers?
Tällä kaudella McDavidilla, MacKinnonilla ja Kucherovilla tulee olemaan lähes 60 pistettä enemmän kuin 9 vuotta sitten voittajalla. Ja tuolloin pistepörssin kärjessä Benn ja Tavares pelasivat täydet 82 ottelua.Unohdat että Art Ross on voitettu 87 pisteellä ihan vasta. Nykypistetehtailu on aika poikkeuksellista minun aikuisiässä.
Viimeksi Stanley Cupin voittanut pelaaja on kyseisellä kaudella tehnyt vähintään sata pistettä runkosarjassa kaudella 2008-09 Penguinsin Crosbyn ja Malkinin toimesta.
Eli vuosina 2010-23 ei ole kukaan tehnyt sataa pistettä ja voittanut Stanley Cupia samalla kaudella.
Hämmentävää kyllä, että Esposito päätti tehdä 99 pistettä 69-70 kaudella, kun sitä ennen teki 126 ja sen jälkeen paineli sitten 152. Clarkenkin oli ilmeisesti jostakin syystä vain pakko jättäytyä kaudella 73-74 87 pisteeseen, kun vierekkäisillä kausilla tuli 104 ja 116 pistettä.Koko NHL:n historian aikana Stanley cup ja 100 pistettä runkosarjassa samalla kaudella on onnistunut seuraavilta herroilta:
Olen koittanut pohtia millaisella graafisella mallilla voisi havainnollistaa modernin ajan Stanley Cup -voittajien palkkarakennetta. Kuinka paljon voittajilla on ollut kohtaisen kalliita , muttei ihan kalleimpia sopimuksia vs. Toronton malli, jossa muutamissa supertähdissä on hirveät summat rahaa.Voisko tälle hakea selitystä muualta kuin sattumasta palkkakattoaikana. Hypoteesi voisi olla, että yli sadan pinnan miehille maksetaan keskimäärin supertähden palkkaa (luonnollisesti), jonka myötä muuta muulle jengille jää suhteessa vähemmän.
Tavallaan niistä 20 pisteestä yli piste per tahdin joutuu maksamaan ylihintaa, joka on pois cap spacesta, ja jolla ei saa pudotuspeleissä hyödyttävää lisäarvoa per dollari niin paljon kuin vaikkapa joukkueen puutteeseen sijoitetusta dollarista (puolustava sentteri, maalivahti, rightin pakki tai mitä ikinä nyt tarvitaankaan).
---> yli sadan pisteen supertähdet joukkueineen harvoin etenevät päätyyn saakka.
Mene ja tiedä.
Lisäys: Tiedostan esimerkiksi MacKinnonin, Rantasen ja Kucherovin voittaneen cupin supertähtinä. Mutta ehkä heidänkin joukkueissaan on ollut mestaruuskausina tasaisemmin vastuunkantajia, joka pudottaa tähtien pinnoja, mutta hyödyttää pudotuspeleissä paitsi leveyden niin kuormituksen hallinnan kautta.
Varmaankin voisi lähteä ihan keskihajonnalla liikkeelle, helppo laskeakin.Olen koittanut pohtia millaisella graafisella mallilla voisi havainnollistaa modernin ajan Stanley Cup -voittajien palkkarakennetta. Kuinka paljon voittajilla on ollut kohtaisen kalliita , muttei ihan kalleimpia sopimuksia vs. Toronton malli, jossa muutamissa supertähdissä on hirveät summat rahaa.
Voisko tälle hakea selitystä muualta kuin sattumasta palkkakattoaikana. Hypoteesi voisi olla, että yli sadan pinnan miehille maksetaan keskimäärin supertähden palkkaa (luonnollisesti), jonka myötä muuta muulle jengille jää suhteessa vähemmän.
Tavallaan niistä 20 pisteestä yli piste per tahdin joutuu maksamaan ylihintaa, joka on pois cap spacesta, ja jolla ei saa pudotuspeleissä hyödyttävää lisäarvoa per dollari niin paljon kuin vaikkapa joukkueen puutteeseen sijoitetusta dollarista (puolustava sentteri, maalivahti, rightin pakki tai mitä ikinä nyt tarvitaankaan).
---> yli sadan pisteen supertähdet joukkueineen harvoin etenevät päätyyn saakka.
Mene ja tiedä.
Lisäys: Tiedostan esimerkiksi MacKinnonin, Rantasen ja Kucherovin voittaneen cupin supertähtinä. Mutta ehkä heidänkin joukkueissaan on ollut mestaruuskausina tasaisemmin vastuunkantajia, joka pudottaa tähtien pinnoja, mutta hyödyttää pudotuspeleissä paitsi leveyden niin kuormituksen hallinnan kautta.
Coloradon 2021-22 nippua kun katsoo, niin Mackinnon pelasi 6,3 miljoonan lapulla, Toews 4,1M, Nichuskin 2,5M, Burakovsky 4,9M, Kadri 4,5M, Lehkonen 2,3M. Top 6-hyökkäyksestä ainoastaan Rantasella (9,25M) ja Landeskogilla (7M) isommat laput ja puolustuksessa Makarilla (9M). Pakistossa lisäksi Byramilla tulokaslappu ja veskareihin meni yhteensä 5,5M palkkakatosta. Eli nimenomaan vastuuta saatiin jaettua laajalle, kun ei ollut pahemmin supertähtien lappuja, vaan monta pelaajaa edullisilla sopimuksilla. Tampalla sitten puolellaan verotusetu, ja 2020-21 Kucherov tunnetusti pelasi vain playoffeissa ja teki "toipilaana" 23 peliin 32 pistettä. Kaudella 2019-20 hankkivat laajuuteen Colemanin ja Goodrown edullisilla sopimuksilla. Oikeita liikkeitä siis molemmat organisaatiot tekivät oikeaan aikaan, jolloin tähdille saatiin tulitukea taustalle.Lisäys: Tiedostan esimerkiksi MacKinnonin, Rantasen ja Kucherovin voittaneen cupin supertähtinä. Mutta ehkä heidänkin joukkueissaan on ollut mestaruuskausina tasaisemmin vastuunkantajia, joka pudottaa tähtien pinnoja, mutta hyödyttää pudotuspeleissä paitsi leveyden niin kuormituksen hallinnan kautta.
Ei vaan taidekoulussa ikinä opetettu tällaisia, joten pitääpä perehtyä jos jossain vaiheessa olisi sen verran luppoaikaa.Varmaankin voisi lähteä ihan keskihajonnalla liikkeelle, helppo laskeakin.
Voisko tälle hakea selitystä muualta kuin sattumasta palkkakattoaikana. Hypoteesi voisi olla, että yli sadan pinnan miehille maksetaan keskimäärin supertähden palkkaa (luonnollisesti), jonka myötä muuta muulle jengille jää suhteessa vähemmän.
Tavallaan niistä 20 pisteestä yli piste per tahdin joutuu maksamaan ylihintaa, joka on pois cap spacesta, ja jolla ei saa pudotuspeleissä hyödyttävää lisäarvoa per dollari niin paljon kuin vaikkapa joukkueen puutteeseen sijoitetusta dollarista (puolustava sentteri, maalivahti, rightin pakki tai mitä ikinä nyt tarvitaankaan).
---> yli sadan pisteen supertähdet joukkueineen harvoin etenevät päätyyn saakka.
Mene ja tiedä.
Lisäys: Tiedostan esimerkiksi MacKinnonin, Rantasen ja Kucherovin voittaneen cupin supertähtinä. Mutta ehkä heidänkin joukkueissaan on ollut mestaruuskausina tasaisemmin vastuunkantajia, joka pudottaa tähtien pinnoja, mutta hyödyttää pudotuspeleissä paitsi leveyden niin kuormituksen hallinnan kautta.
Kyllä. Ja esim. Las Vegasin ja Salt Lake Cityn välimatka on autolla 6h ja lentäen tunti. Kaupunkien välillä on useita edullisia lentoja päivässä. Uber-kyyti SLC:n lentokentältä Delta Centeriin kestää 10 minuuttia. Rivalrya odotellessa.Tunnen mielestäni Yhdysvaltain karttaa suhteellisen hyvin, mutta tuli nyt yllätyksenä, että Arizona ja Utah ovat itse asiassa naapuriosavaltiot. Jotenkin olin mielessäni ajatellut, että Arizona on etelässä ja Utah pohjoisessa. Eli tosiasiassa Kojoottien muutto pohjoiseen päin ei ole kuin reilu 800 km muuttomatka, eli käytännössä kivenheitto tuolla päin maailmaa. Aiempi muutto Winnipegista Phoenixiin oli yli 2200 kilometriä.
No, Arizona on etelässä, mutta kyllä itsekin mielsin Utahin pohjoisemmaksi. Varmasti johtuu Kalliovuorten lumisista kuvista ja talviolympialaisista.Tunnen mielestäni Yhdysvaltain karttaa suhteellisen hyvin, mutta tuli nyt yllätyksenä, että Arizona ja Utah ovat itse asiassa naapuriosavaltiot. Jotenkin olin mielessäni ajatellut, että Arizona on etelässä ja Utah pohjoisessa. Eli tosiasiassa Kojoottien muutto pohjoiseen päin ei ole kuin reilu 800 km muuttomatka, eli käytännössä kivenheitto tuolla päin maailmaa. Aiempi muutto Winnipegista Phoenixiin oli yli 2200 kilometriä.
Kappas. Jos sokkona itse olisi joutunut Salt Lake Cityn näyttämään kartalta, olisi sormeni osoittanut about Montanan ja Wyomingin väliin. Utahinkin olisin veikannut Idahon kohdalle. En edes ennen tätä relokaatiota tiennyt Salt Lake Cityn sijaitsevan Utahissa, vaikka P-Amerikan kartta ja osavaltiot aina kiehtoneet minuakin. Pitää useammin lukea näitä ketjuja.Tunnen mielestäni Yhdysvaltain karttaa suhteellisen hyvin, mutta tuli nyt yllätyksenä, että Arizona ja Utah ovat itse asiassa naapuriosavaltiot. Jotenkin olin mielessäni ajatellut, että Arizona on etelässä ja Utah pohjoisessa. Eli tosiasiassa Kojoottien muutto pohjoiseen päin ei ole kuin reilu 800 km muuttomatka, eli käytännössä kivenheitto tuolla päin maailmaa. Aiempi muutto Winnipegista Phoenixiin oli yli 2200 kilometriä.
Mielenkiintoista mistä tuollainen käsitys on tullut. Skinnerhän oli viime kaudella tulokas ja tuli Calder äänestyksessä toiseksi.Stuart Skinner on vain reilun vuoden vanhempi kuin Justus Annunen. Luulin Justuksen isän ikäiseksi.