Toisaalta jos puolustus on edes kohtuullisella tasolla täytyy naapurinkin miettiä minkä hinnan se on valmis maksamaan.Koska täällä ei ole luonnonrikkauksia, ainoastaan helvetin huonokuntoinen tieverkko, todennäköisyys invaasiolle on melko pieni.
Suomessa ei kiinnosta luonnonrikkaudet, mutta se mikä kiinnostaa Venäjälläkin, on oman alueensa puolustaminen. Venäjän ajattelutapaan kuuluu oman puolustuksen järjestäminen mahdollisuuksien mukaan sen omien rajojen ulkopuolella. Tästä kertoo jo maan suhtautuminen rajanaapureiden suuntautumiseen kohti EU:ia ja NATOa. Yhdysvallat toi Norjaan juuri vahvempaa kalustoa taistelupanssarivaunujen muodossa. Kun katsoo kartasta mitä kautta Pohjois-Norjasta pääsee mekanisoiduilla joukoilla Venäjän puolelle ja päinvastoin, niin voi helposti todeta Lapin (Suomessa ja Ruotsissa) alueen olevan mahdollinen operaatioalue. Venäjän ja Norjan rajaseutu on käytännössä pääsemätöntä maastoa mekanoisoiduille joukoille vesistöjen ja korkeuserojen vuoksi. Suomessa etenkin Sodankylän korkeuksilla maasto on jo huomattavasti vähemmän vesistöjen rikkomaa ja tasaisempaa. Jos Venäjä kokee joutuvansa mahdollisen hyökkäyksen kohteeksi se ei suotta kursaile lähettääkseen joukkojaan Suomen ja Ruotsin pohjoisille alueille hidastamaan ja kuluttamaan mahdollisia NATO-joukkoja ennen kuin ne saavuttavat Venäjän rajan. Ja sitä tilaa mellastamiseen tuolla Lapissa on niin paljon, että sitä ei aivan pienellä joukolla puolustetakkaan.
Tähän voisi ottaa vertauksen vaikka jääkiekon maailmasta. Otetaan ketkä tahansa kolme maailman parasta pelaajaa (1 maalivahti ja kaksi kenttäpelaajaa) ja pistetään heidät pelaamaan vastakkain nyt vaikka KeuPaa vastaan täyden ottelun, niin aika suurella todennäköisyydellä KeuPa veisi kyseisen ottelun. Ottelun alussa nämä huippupelaajat varmasti saisivat jotain aikaiseksikin, mutta kun alkaa voimavarat loppumaan niin heikommasta pelaaja-aineksesta koottu joukkue tulee voittamaan. Suomen resursursseilla saadaan varmasti palkattua kolme NHL:n parasta pelaajaa, mutta se ei vain riitä kun pitäisi ottaa täysimittainen matsi. KeuPan miehistö maksaa varmasti vähemmän ja suuren reservinsä ansiosta sen suorituskyky säilyy riittävällä tasolla ottelun loppuun asti. Ammattiarmeijan suorituskyky perustuu sen korkeampaan koulutustasoon ja parempaan kalustoon. Reserviläisarmeijalla on aluksi hieman matalampi koulutustaso, mutta kokemuksen karttuessa ero ammattiarmeijaan kaventuu. Siinä vaiheessa kun joudutaan pistämään reservejä peliin, jää reserviläisarmeja vielä toimintakykyiseksi ammattilaisten loppuessa. Silloin ei laadukkaammalla kalustollakaan ole enää merkitystä kun sen käyttäjiä ei ole.
Asevelvollisuusarmeijan haasteena nykyään on ikäluokkien pienentyminen ja asevelvollisaineksen laatu. Omasta kunnosta huolehtimen tulisi saada osaksi jokaisen elämää, ei pelkästään armeijan, vaan myös koko yhteiskunnan vuoksi. Tässäkin ketjussa aiemmin mainittu sosiaali- ja terveysalan kasvavat ongelmat ja sitä kautta kustannukset saataisiin paremmin kuriin, mikäli ihmiset vähän miettisivät elintapojaan. Ratkaisu ei mielestäni ole se, että panostetaan oireiden (elintasosairaudet) hoitoon. Ratkaisun on löydyttävä itse taudin hoidosta (huonot elintavat). Mikäli lapset ja nuoret saataisiin sieltä pleikkarin äärestä ulos ja viettämään aikaa muiden ikäistensä seurassa ja vielä liikunnallisten harrastusten merkeissä, sillä ehkäistäisiin monet aikuisiän ongelmat. Tällaisia ongelmia mihin itse olen törmännyt on, sosiaalisten tilanteiden pelko, heikko fyysinen kunto ja sen seurauksena sairaudet, liika mukavuuden halu. Lapset saavat nykyisin liian helposti lähes kaiken haluamansa ja mitään ikävää ei opita sietämään. Tämä johtaa siihen, että omat oikeudet opitaan kyllä helposti ja niistä pidetään kyllä kiinni. Tässä ei ole mitään väärää. Mutta kun kyse tulee yhteiskunnan asettamista velvollisuuksista, niin niistä koitetaan milloin milläkin verukkeella luistaa pois.
"-Tämä ei ole kivaa, mä en ala."
Voi kun lakiin saataisiin kirjattua jollain tapaa pykälä, jolla ihmiset velvoitettaisiin huolehtimaan kunnostaan. Toisaalta, tokkopa tämääkään auttaisi, koska sitten keksitään joku yksilönvapauteen tai tasa-arvoon liittyvä argumentti, jolla itsensä huolehtimisestakin voidaan luistaa. Kuinka paljon valtio säästäisi, mikäli turhat ja omalla toiminnalla aiheutetut sairaudet saataisiin vähenemään? Miten tämä liittyy asevelvollisuuteen perustuvaan reserviläisarmeijaan? Vastaus on koko ikäluokan koulutettavuus. Nykyisin yhä suurempi osa nuorista karsiutuu pois jo kutsunnoissa em. ongelmien vuoksi. Tästä aiheutuu luonnollisesti ongelma myöhemmin kun nuoria sijoitetaan sodanajan joukkoihin korvaamaan vanhempia ikäluokkia. Koska osa nuorista välttää asepalveluksen näillä syillä, on helppo alkaa huutamaan tasa-arvoa ja yhdenmukaisuutta. Asevelvollisuuden muuttaminen vapaaehtoiseksi romuttaa nykyisen puolustusjärjestelmämme ja sen jälkeen tilalle pitää keksiä jokin muu tapa hoitaa maan puolustaminen. Olisiko kuitenkin edullisempaa hoitaa nuoret kuntoon, jotta kaikki voisivat suorittaa velvollisuutensa, jolloin kukaan ei koe vääryyttä, koska toisen ei sitä tarvitse suorittaa? Voisihan tämän yhdenvertaisuuden ratkaista tälläkin tavalla. Kumpi maksaa valtiolle vähemmän?: Terveemmät ihmiset ja sen seurauksena pienemmät menot elitasosairauksien hoidossa vai asevelvollisuuden korvaaminen ammattiarmeijalla ja elintasosairauksien hoitokustannusten kasvattaminen? En siis tarkoita sitä, että se on PV:n tehtävä tehdä läskeistä hyväkuntoisia ihmisiä. Sen tarkoituksena on huolehtia maan puolustamisesta, johon se tarvitsee kansalaisten apua koulutettavan aineksen muodossa.
Ymmärrän kyllä, että on mukavampaa kun kukaan ei ole käskemässä mitä tehdään ja itsensä rasittaminen fyysisesti on ikävämpää kuin se, että tätä ei tarvitse tehdä ja voi keskittyä paljon mukavampiin asioihin. Ehkä sitä sen vuoksi ei ole kovin seksikästä yrittää saada niitä, jotka vapautetaan suorittamaan velvollisuutensa. On paljon mukavampi lopputulos kun tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutetaan vapauttamalla kaikki ikävästä velvollisuudesta.