Mainos

Asevelvollisuusarmeijasta luopuminen

  • 366 293
  • 3 362
K

kiwipilot

Uskokaa nyt jo. Se lasten hankkiminen ei ole velvollisuus. Ei edelleenkään ole velvollisuus. Jos tuohon naisten synnytykseen halutaan vedota, sitten siitä pitäisi tehdä samanlainen velvollisuus kuin miesten 6-13 kuukauden vankeus syyttömänä. Eli jos nainen ei esimerkiksi ole 30 ikävuoteen mennessä hankkiutunut raskaaksi, niin sitten kymmeneksi kuukaudeksi linnaan. Raskaus kestää yhdeksän kuukautta, ja lapsettomuudesta pitäisi langettaa ekstravankeuskuukausi, niin kuin sivareitakin kiusataan ylimääräisellä kuukaudella pisimpään asepalvelusaikaan nähden.

Erittäin hyvin sanottu. Tästä tuli duunipaikan kahvipöydässä väännettyä oikein urakalla muutaman matamin kanssa; mielenkiintoista muuten, että monesti nimenomaan naiset vetävät tämän raskauskortin esiin.

T: nimim. "Vaimoni tienaa parhaillaan äitiyslomallaan suurinpiirtein saman kuin minä töitä tekemällä."
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Itse armeijasta sanoisin, että ainakin omalla kohdalla armeijasta oli hyötyä. Sain oppia miten toimitaan ryhmän jäsenenä ja samalla tie vei äidin helmoista itsenäiseen elämään.

Ne jotka eivät armeijassa pärjää, eivät pärjää normaalissa yhteiskunnassakaan.

Ikävä häiritä uniasi, kyllä he pärjäävät vallan hyvin, paineisilla ja vastuullisilla paikoillakin RUK-akselin harmiksi.

Äidin helmoista itsenäistyminen on varmaan totta osalle pojista, sellaiselle erityiselle pumpulipoikaryhmälle, jolle äiti on ykkönen sen armeijan jälkeenkin. Suurin osa pojista osaa kyllä itsenäistyä ilman äkseeraamistakin.

tahtookirjoittaan hulppeat autot kirvoitti täältä railakkaan naurun ja sen myötä siirrynkin katsomaan sotaleffaa tykiltä.
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Erittäin hyvin sanottu. Tästä tuli duunipaikan kahvipöydässä väännettyä oikein urakalla muutaman matamin kanssa; mielenkiintoista muuten, että monesti nimenomaan naiset vetävät tämän raskauskortin esiin.

Se on muuten kumma, että moni nainen hehkuttaa lapsen odottamista ja synnyttämistä ja äitiyslomaa elämänsä hienoimmaksi ajaksi, mutta jos erehdyt jotakin pientä palvelusta yhteiskunnan eteen ehdottamaan niin kas, tuo lasten hankinta onkin yhtäkkiä armeijaan rinnastettava velvollisuus. Minä uskallan väittää, että suurin osa naisista hankkii lapsensa ihan omasta vapaasta tahdosta. Itse olen kylläkin vahinko, mutta kyllä vanhemmat silti ovat kovasti ainakin väittäneet olleensa iloisia, kun minä tellukselle pullahdin.

Eli niin kauan lasten hankkiminen on kivaa, kun ei ehdoteta mitään armeijaa vastaavaa palvelusta naikkosille. Sillä samalla hetkellä siitä tuleekin velvollisuus ja taakka.

Ja sitten äitiysloma. Olen ymmärtänyt, että sen aikana palkka juoksee ihan normaalisti. Minä miellän äitiysloman ennemmin etuudeksi kuin uraa hidastavaksi esteeksi. Jos se ura sitten naiselle niin tärkeä on, niin olkoon sitten kuksimatta niitä sinappikoneita tähän maailmaan. En pysty kyllä ämmäin logiikkaa käsittämään. Armeijan käyminen kyllä takuulla haittaa työuraa enemmän kuin äitiysloma. Tämä vankeusrangaistuksen muoto, jota kaunistellen asevelvollisuudeksi nimitetään, on ainakin minun elämäni aika tavalla sotkenut sekä aiheuttanut tulotasooni nähden kovat ansionmenetykset. Olen luultavasti ikuisesti katkera valtiolle tästä syystä.

Kaiken tämän paskan jälkeen pitäisi mahdollisen sodan sytyttyä mennä vielä rintamalle tykinruoaksi voittamattoman vihollisen eteen. ja kun sota todennäköisesti hävittäisiin, olisivat naiset mitä ilmeisimmin haukkumassa veteraaneja siitä, että menivät häviämään sodan. Niin se meni jatkosodan jälkeenkin, niin se meni Yhdysvalloissa Vietnamin sodan jälkeen.

Kamalinta on kuitenkin se, että Jatkoajassa nimenomaan miehet ovat kaikkein eniten puolustamassa naisten täydellistä luistamista maanpuolustuksesta. Voiko se kotona tallusteleva oma pikku pipari sotkea ajatusmaailman niin totaalisesti?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Armeijan käyminen kyllä takuulla haittaa työuraa enemmän kuin äitiysloma. Tämä vankeusrangaistuksen muoto, jota kaunistellen asevelvollisuudeksi nimitetään, on ainakin minun elämäni aika tavalla sotkenut sekä aiheuttanut tulotasooni nähden kovat ansionmenetykset. Olen luultavasti ikuisesti katkera valtiolle tästä syystä...

Eli kaksikymppisenä käyty armeija aiheuttaa "kovat ansionmenetykset", mutta naiselle äitiysloma on vain etu??
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Eli kaksikymppisenä käyty armeija aiheuttaa "kovat ansionmenetykset", mutta naiselle äitiysloma on vain etu??

Eikös palkallinen loma ole etu? Ja noista ansionmenetyksistä, kirjoitin, että tulotasooni nähden kovat ansionmenetykset. Minulla oli hyväpalkkainen työ, kun minut väkipakolla suljettiin armeijan leipiin vuodeksi. Olisin senkin vuoden voinut kerätä säästöjä opiskeluaikaani varten.

Mutta ei tätä Jatkoajan RUK-jaostoa (jota sinäkin käsittääkseni edustat) saa silmiään avaamaan, vaikka minkälaista argumenttia tiskiin löisi.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Kaiken tämän paskan jälkeen pitäisi mahdollisen sodan sytyttyä mennä vielä rintamalle tykinruoaksi voittamattoman vihollisen eteen. ja kun sota todennäköisesti hävittäisiin, olisivat naiset mitä ilmeisimmin haukkumassa veteraaneja siitä, että menivät häviämään sodan. Niin se meni jatkosodan jälkeenkin, niin se meni Yhdysvalloissa Vietnamin sodan jälkeen.

Kamalinta on kuitenkin se, että Jatkoajassa nimenomaan miehet ovat kaikkein eniten puolustamassa naisten täydellistä luistamista maanpuolustuksesta. Voiko se kotona tallusteleva oma pikku pipari sotkea ajatusmaailman niin totaalisesti?

Se rintamalle meneminen on jokaisen miehen velvollisuus. Kieltäytyjät voidaan viedä saunan taakse ja kuorruttaa niskalaukauksella. Nämä jutut ovat ihan lakisääteisiä ja jos ei miellytä, voit vaikuttaa asioihin äänestämällä sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita muuttamaan lakeja.

Tuo sinun naisvihasi on tullut harvinaisen selväksi. Yritä selvittää pääsi, jotta suoltaisit välillä jotain muuta kuin tuota ainaista vihaa.

Vietnamin sota, kuten Irakin nykyinen selkkaus on aika kaukana siitä mitä tapahtui 40-luvulla Suomessa. Mieti esim. Baltian maita. Olisiko ollut parempi antautua suosiolla?
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Eikös palkallinen loma ole etu? Ja noista ansionmenetyksistä, kirjoitin, että tulotasooni nähden kovat ansionmenetykset. Minulla oli hyväpalkkainen työ, kun minut väkipakolla suljettiin armeijan leipiin vuodeksi. Olisin senkin vuoden voinut kerätä säästöjä opiskeluaikaani varten.

Jos olet niin tyhmä, että luovut suosiolla hyväpalkkaisesta työstä ja menet armeijaan, niin ihan oma vika. Fiksumpi olisi kerännyt rahat ja mennyt vasta sen jälkeen armeijaan. Intissä kun ei hirveitä rahamääriä saa uppoamaan mihinkään. Toinen vaihtoehto olisi ollut armeijaan meneminen vasta opiskelujen jälkeen.

Omista hölmöilyistä on aina helpompi syyttää jotain muuta kuin itseään. Edelleenkään et kerro miksi olit armeijassa vuoden, kun vähemmälläkin olisi päässyt. Ketään ei pakoteta siellä olemaan minimimäärää kauempaa. Jos itse suostuit niin se on taas voi voi.
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Se rintamalle meneminen on jokaisen miehen velvollisuus. Kieltäytyjät voidaan viedä saunan taakse ja kuorruttaa niskalaukauksella. Nämä jutut ovat ihan lakisääteisiä ja jos ei miellytä, voit vaikuttaa asioihin äänestämällä sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita muuttamaan lakeja.

Niin, kyllä se rintamalle meneminen tapettavaksi on miesten velvollisuus, kun kerran tätä naurettavaa yleistä asevelvollisuutta (tai siis lähes yleistä asevelvollisuutta) halutaan ylläpitää. Pääkoppaani ei vain mahdu, että miksi muka vain miesten pitäisi hoitaa kotimaan puolustus. Naiset, jotka eivät sodan aikana osallistu johonkin kriisinajan tehtävään, tulisi pistää riviin rintamakarkureiden tapaan ja täräyttää laukaus niskaan. Aivan kuten miehillekin tehtäisiin. Ei siinä mitään sen kummempaa.

Vietnamin sota, kuten Irakin nykyinen selkkaus on aika kaukana siitä mitä tapahtui 40-luvulla Suomessa. Mieti esim. Baltian maita. Olisiko ollut parempi antautua suosiolla?

Eli parempi käydä voittamatonta, täysin ylivertaisella kalustolla, miesmäärältään täysin ylivoimaisella armeijalla ja joukkotuhoaseilla varustettua roistovaltiota vastaan sotaa, jonka aikana turhaan menetettäsiin nuoria miehiä, joilla koko elämä olisi ollut edessä. Naisten tietenkin kotirintamalla puuhastellessaan mitä puuhastelevat. Kyllä minusta Baltian maista kannattaisi esimerkkiä ottaa - nimittäin liittyä suosiolla Natoon ja vihdoin ja viimein tunnustaa realiteetit.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Eikös palkallinen loma ole etu? Ja noista ansionmenetyksistä, kirjoitin, että tulotasooni nähden kovat ansionmenetykset. Minulla oli hyväpalkkainen työ, kun minut väkipakolla suljettiin armeijan leipiin vuodeksi. Olisin senkin vuoden voinut kerätä säästöjä opiskeluaikaani varten.

Mutta ei tätä Jatkoajan RUK-jaostoa (jota sinäkin käsittääkseni edustat) saa silmiään avaamaan, vaikka minkälaista argumenttia tiskiin löisi.

Eli kaksikymppisenä sinulla oli jo kovapalkkainen työ??

Ymmärrän sinun kiukuttelusi, et pidä armeijasta ja haluat tehdä töitä itsellesi. Mutta naisten vetämistä tähän en ymmärrä.

Kumpi vahingoittaa uraa enemmän?? Armeijan käyminen kaksikymppisenä vai 2 - 3 lapsen synnyttäminen?? Ai niin, lasten teko on vapaaehtoista...
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Jos olet niin tyhmä, että luovut suosiolla hyväpalkkaisesta työstä ja menet armeijaan, niin ihan oma vika.

Siis minulta eivät sedät kutsunnoissa kysyneet, haluanko armeijaan. Minulle sanottiin, että sinä menet x päivämääränä varuskuntaan x, kysyttävää? Olisiko pitänyt sitten sanoa, että "enpäs mene", vai miten olisi pitänyt toimia, ettei olisi tyhmäksi leimattu?

Fiksumpi olisi kerännyt rahat ja mennyt vasta sen jälkeen armeijaan. Intissä kun ei hirveitä rahamääriä saa uppoamaan mihinkään. Toinen vaihtoehto olisi ollut armeijaan meneminen vasta opiskelujen jälkeen.

Totta kai minä menen sinne armeijaan silloin, kun siinä kutsunnoista saadulla palvelukseenastumismääräyksessä lukee. Ja ihan mielelläni hoidin sen vankeusrangaistuksen pois alta niin pian, kuin mahdollista.

Omista hölmöilyistä on aina helpompi syyttää jotain muuta kuin itseään. Edelleenkään et kerro miksi olit armeijassa vuoden, kun vähemmälläkin olisi päässyt. Ketään ei pakoteta siellä olemaan minimimäärää kauempaa. Jos itse suostuit niin se on taas voi voi.

Olin armeijassa vuoden, koska minut pakotettiin olemaan siellä vuosi. On täyttä paskapuhetta, että AUKiin ei voitaisi pakottaa. Ainakin meillä hoettiin skappareiden suilla koko ajan, että "lähtökohtaisesti jokaisen taistelijan palvelusaika on 362 vuorokautta". Ja jos armeijaan meneminen on sinusta hölmöyttä, niin en voi mielipiteellesi mitään. Olisiko ollut sitten vähemmän hölmöä mennä puoleksi vuodeksi avovankilaan? Se olisikin ollut CV:ssä kiva merkintä se.
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Eli kaksikymppisenä sinulla oli jo kovapalkkainen työ??

En sanonut kovapalkkainen, vaan hyväpalkkainen. Siihen elämäntilanteeseen nähden etenkin.

Ymmärrän sinun kiukuttelusi, et pidä armeijasta ja haluat tehdä töitä itsellesi. Mutta naisten vetämistä tähän en ymmärrä.

Miksi Israel kouluttaa myös naiset kriisin varalle? Äläkä sano, että ovat niin tyhmiä ja hulluja. Israelilaiset kun tutkitustikin ovat etnisenä ryhmänä sieltä välkyimmästä päästä.

Kumpi vahingoittaa uraa enemmän?? Armeijan käyminen kaksikymppisenä vai 2 - 3 lapsen synnyttäminen?? Ai niin, lasten teko on vapaaehtoista...

Kyllä, lasten teko on vapaaehtoista. Menihän se edes jollekin perille. Ja kuten olen jo jankuttanut, useimmat akat niitä kakaroita kuksivat ihan vapaaehtoisesti tähän maailmaan ja leuhkivat aikaansaannoksillaan.
 

Myyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Spurs
Siis minulta eivät sedät kutsunnoissa kysyneet, haluanko armeijaan. Minulle sanottiin, että sinä menet x päivämääränä varuskuntaan x, kysyttävää? Olisiko pitänyt sitten sanoa, että "enpäs mene", vai miten olisi pitänyt toimia, ettei olisi tyhmäksi leimattu?
Armeijasta saa lykkäystä siihen tiettyyn ikävuoteen asti (en muista mikä) kirjoittamalla lappuun jonkun hyvän syyn. Ja se voi olla lähes mikä tahansa. Kyllä sitä lykkäystä myönnetään ja vaikka palveluspaikan vaihtoa jos vain haluat. Tietysti, jos ei ole perillä asioista niin tekee sitten niin kuin muut sanovat. Tosin itsekään en kutsunnoissa alkanut vääntämään intin aloitusajankohdasta, vaikka tiesin, että niiden määräämä ajankohta ei ole paras mahdollinen. Siellä ei ole paljon aikaa ruveta vääntämään, niin pistin
lykkäysanomuksen myöhemmin perässä.


Totta kai minä menen sinne armeijaan silloin, kun siinä kutsunnoista saadulla palvelukseenastumismääräyksessä lukee. Ja ihan mielelläni hoidin sen vankeusrangaistuksen pois alta niin pian, kuin mahdollista.
Hienoa. Jossain kirjoitettiin, että iltaisin ollaan tuvissa kuten vankilassa. Haminan vankila oli kuitenkin aika miellyttävä, koska sieltä sai ruokailun jälkeen ennen kello kuutta poistua vapaasti vaikka kaupungille kaljalle, johon oli matkaa parisataa metriä. Ainut haittapuoli oli se, että siellä oltiin niissä vankilavaatteissa, mutta ei se paljoa haitannut.

Olin armeijassa vuoden, koska minut pakotettiin olemaan siellä vuosi. On täyttä paskapuhetta, että AUKiin ei voitaisi pakottaa. Ainakin meillä hoettiin skappareiden suilla koko ajan, että "lähtökohtaisesti jokaisen taistelijan palvelusaika on 362 vuorokautta". Ja jos armeijaan meneminen on sinusta hölmöyttä, niin en voi mielipiteellesi mitään. Olisiko ollut sitten vähemmän hölmöä mennä puoleksi vuodeksi avovankilaan? Se olisikin ollut CV:ssä kiva merkintä se.
Olen itse ollut myös sillä kannalla, että ei sinne voida pakottaa ja myös ollut suhteellisen varma asiastani. Nyt viime aikoina olen tullut toisiin johtopäätöksiin ja huomannut, että jos on tarpeeksi vässykkä eikä pysty sanomaan suoraan skappareille vastaan, että en mene, niin ne kyllä sitten laittavat sinne. Tiedän edelleen monia, jotka olisi sinne kouluihin pitänyt laittaa, mutta eivät vain menneet. Vaikea on pärjätä monissa tilanteissa, jos ei puoliaan pysty pitämään edes tollaisessa haastattelussa.

Meillä joskus hoettiin skappareiden suulla alkuvaiheessa mm. että olemme täysin laiskoja paskoja ja saamattomia vätyksiä. Kai se sitten niin on, kun kerran skapparit ovat niin sanoneet.

Se on myös täysin totta, että ne, ketkä eivät armeijassa pärjää vaan keskeyttävät jonkun henkisen syyn takia, eivät kunnolla pärjää myöskään muussa elämässä. Vaikeaa se on toimia missä tahansa tilanteessa, jos ei sopeudu mihinkään muuhun tilanteeseen kuin tietokoneen näpyttelyyn yksin kotona tai vastaavaan.
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Armeijasta saa lykkäystä siihen tiettyyn ikävuoteen asti (en muista mikä) kirjoittamalla lappuun jonkun hyvän syyn. Ja se voi olla lähes mikä tahansa.

Lykkäystä tai ei, olisi se turha lusiminen kuitenkin ollut edessä jossakin vaiheessa. Vittuako siitä niin iloa on, vaikka sinne lähtisikin kaksi vuotta myöhemmin, ja toisaalta, se on sinun ja kumppaneiden niin pirun helppo näköjään ohjeistaa siellä minua, vaikka teillä ei ole aavistustakaan, millainen elämäntilanteeni on tuolloin ollut.

Hienoa. Jossain kirjoitettiin, että iltaisin ollaan tuvissa kuten vankilassa. Haminan vankila oli kuitenkin aika miellyttävä, koska sieltä sai ruokailun jälkeen ennen kello kuutta poistua vapaasti vaikka kaupungille kaljalle, johon oli matkaa parisataa metriä. Ainut haittapuoli oli se, että siellä oltiin niissä vankilavaatteissa, mutta ei se paljoa haitannut.

Kyllä meilläkin pääsi kaljalle tai vaikka parillekin harva se ilta, mutta itse en tuota etuoikeutta käyttänyt kuin satunnaisesti. Jotenkin sitä ei vain osaa relata, kun on ne kuteet päällä koko ajan ja kelloa pitää vahdata, ettei vain myöhästy. Ja kuten varmaan itse tiedät, jos myöhästyt yli viisi minuuttia, muunnetaan ehdonalainen vankeusrangaistus ehdottomaksi, eli seuraavat viikonloppuvapaat palavat.

Kyllä armeija ja ne muut variaatiot maanpuolustusvelvollisuudesta ovat täysin rinnastettavissa vankeusrangaistukseen; joku päättää suurimman osan ajasta mitä teet ja milloin teet, olet koko ajan hitonmoisen valvonnan alla, olosuhteet on riisuttu mahdollisimman askeettisiksi jne.

Olen itse ollut myös sillä kannalla, että ei sinne voida pakottaa ja myös ollut suhteellisen varma asiastani. Nyt viime aikoina olen tullut toisiin johtopäätöksiin ja huomannut, että jos on tarpeeksi vässykkä eikä pysty sanomaan suoraan skappareille vastaan, että en mene, niin ne kyllä sitten laittavat sinne. Tiedän edelleen monia, jotka olisi sinne kouluihin pitänyt laittaa, mutta eivät vain menneet. Vaikea on pärjätä monissa tilanteissa, jos ei puoliaan pysty pitämään edes tollaisessa haastattelussa.

Kyllä AUK:hon voidaan pakottaa ja sillä siisti. Kapiaissedillä on ihan laki siinä takana tukemassa. Meillä oli AUK:ssa vitusti jengiä vasten tahtoaan. En oikein jaksa uskoa, että kaikki olisivat olleet kaltaisiani tyhmiä, hölmöjä ja mielenvikaisia vässyköitä (ja mitähän muita adjektiiveja tässä ketjussa on käytetty minua ilmaisemaan...)

Meillä joskus hoettiin skappareiden suulla alkuvaiheessa mm. että olemme täysin laiskoja paskoja ja saamattomia vätyksiä. Kai se sitten niin on, kun kerran skapparit ovat niin sanoneet.

Paljon mahdollista.

Se on myös täysin totta, että ne, ketkä eivät armeijassa pärjää vaan keskeyttävät jonkun henkisen syyn takia, eivät kunnolla pärjää myöskään muussa elämässä. Vaikeaa se on toimia missä tahansa tilanteessa, jos ei sopeudu mihinkään muuhun tilanteeseen kuin tietokoneen näpyttelyyn yksin kotona tai vastaavaan.

Olisiko sinulla heittää jotakin lähdettä tilaston muodossa, josta ilmenee, että esimerkiksi armeijan keskeyttämisen ja työttömyyden/syrjäytymisen välillä on joku korrelaatio? Jos ei ole, niin ole sitten kirjoittelematta tuollaista mutua tänne.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Olen kyllä pettynyt jos eksyt tällaiselle linjalle. Mutta toisaalta, eihän historian asiantuntija voikaan juuri sanoa mitään tästä hetkestä tai tulevasta, kun joutuu matkaamaan selkä edellä kauas taakse päin merkkejä etsien. Se viisaus tulee vasta sata vuotta myöhemmin. Oman aikansa heikkojen signaalien (eivätkä ne enää ole edes heikkoja) tunnistaminen vaatii toiset sedät ja tädit.

Kieltämättä espoolaisten aggravoiminen on lämmittävää vaikkakin liian helppoa, mutta kuitenkin se on toissijaista itse fokukseen nähden. Kuin pikantti jälkimaku hyvässä whiskeyssä. Nyt en muista missä yhteydessä olen vannonut ikiaikaista eurooppalaista chamberliaanista sovintoa ja olenko tuolloin ollut ironisella vaunulla liikkeellä. Unionin sisäiseen ja sen naapureiden väliseen kauaskantoiseen rauhaan jaksan edelleen uskoa, siitäkin huolimatta että itäinen barbaarivaltio valloitti yhden asevelvollisuusarmeijaisen naapurivaltionsa.

Toki voi olla väärintulkinta nähdä tämä asia jonkinlaisena pakkomielteenä sinulle, mutta on täysin itsestäänselvää, että riennät tänne vain sen datan kanssa, jonka pystyt, edes jotenkin, vääntämään kantasi tueksi. Ei siis niin, että olisit tutustunut mielipidetutkimukseen ja kauhistunut: "voi herran tähden, tämähän merkitsee sitä, että asevelvollisuudesta on pakko luopua, lähdenpä kirjoittamaan siitä heti JA:han". Näitä yhdellä keppihevosella ratsastajia on monessakin ketjussa - datan merkitys ja luotettavuus perustuu siihen, mitä johtopäätöksiä siitä pystyy tekemään, tukeeko se omaa kantaa vai ei. Mitä sitten tulee trendien venyttämiseen niin on tosiaan vaarallista olla kovin varma siitä, mikä jollakin hetkellä on olennaista ja mikä ei. Tämän epätietoisuuden edessä ei kannata ryhtyä mihinkään uhkapeliin. Menneisyys on siinä mielessä jonkinlainen selkänoja, koska siinä tapahtuneet asiat ovat sentään oikeasti tapahtuneet. (No, postmodernistina et välttämättä usko menneisyyden "todellisuuteen".)
 

Viljuri

Jäsen
Ei asevelvollisuuden suorittaminen tai suorittamatta jättäminen yksilötasollä kerro juurikaan mitään an sich, eikä sen tule myöskään yksittäisenä seikkana antaa vaikuttaa yksilöä itseään koskeviin päätöksiin, vaikka pahoin pelkään, että ainakin Yläpesän monitoroimissa(?) rekrytointiproseissa saattaa asevelvollisuusajastaan positiivista kertovalle tulla takapakkia ehkä jopa enemmän kuin laki sallii. ;-)

Mutta mitä tulee sitten kansanterveyteen ja sen sellaiseen, tilastolliseen aineistoon, niin korrelaatiota voitaneen esittää sen suhteen, että asevelvollisuuden suorittamatta jättäminen henkisistä, päihderiippuvuuteen yms. liittyvistä syistä näkyisi yhtenä riskitekijänä yksilön tulevaisuutta ennustettaessa tilastollisessa mielessä.
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Mutta mitä tulee sitten kansanterveyteen ja sen sellaiseen, tilastolliseen aineistoon, niin korrelaatiota voitaneen esittää sen suhteen, että asevelvollisuuden suorittamatta jättäminen henkisistä, päihderiippuvuuteen yms. liittyvistä syistä näkyisi yhtenä riskitekijänä yksilön tulevaisuutta ennustettaessa tilastollisessa mielessä.

Niin niin, mutta silloin ne ongelmat ovat jo valmiiksi olemassa ennen armeijaan menoa. Kyvyttömyys elää osana yhteiskuntaa on päihderiippuvuuden takia mennyt, eli luonnollisesti myöskään sopeutuminen armeijan arkeen ei luonnistu. Tämä heittosi ei nyt millään muotoa tue noita mutuiluja, että armeijan keskeyttänyt henkilö on yhteiskuntakelvoton luuseri.

Eikös armeijaan menneistä naisistakin aika vitun moni keskeytä palveluksen sen koeajan jälkeen? Niin ja enemmistö naisista ei edes hae sinne armeijaan. Yhteiskuntakelvottomiako suurin osa näistä ihanista prinsessoistamme on?
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
on täysin itsestäänselvää, että riennät tänne vain sen datan kanssa, jonka pystyt, edes jotenkin, vääntämään kantasi tueksi.

Niin? Onko siinä nyt mitään väärää? Minusta olisi sangen kiusallista jos postaisin tähän ketjuun myös vastakkaisen puolen pohdinnat ja ennustukset, jolloin muut eivät juurikaan ehtisi vastailemaan mitään. Päiväkirjaa voin pitää kotonakin, ihan itselleni. Oma osuuteni on esittää ne havainnot jotka tukevat alkuperäistä näkemystä (niin kauan kuin se vielä näyttäytyy mahdollisena skenaariona). Tämä ketju ei ole väitöskirja.

Menneisyys on siinä mielessä jonkinlainen selkänoja, koska siinä tapahtuneet asiat ovat sentään oikeasti tapahtuneet. (No, postmodernistina et välttämättä usko menneisyyden "todellisuuteen".)

No, en edelleenkään ole postmodernisti kuten en vasurikaan, pakkomielteitäkään ei ole ellei harrastuksia sellaisiksi lasketa, joten noita väärintulkintoja sinulle kyllä kasaantuu kiusallisen paljon. Voisiko siitä vetää johtopäätöksiä myös muiden näkemystesi vahvuudesta?

Postmodernistinen osani, pieni tosin, ajattelee että historia ja menneisyys on täynnä järjestäytymätöntä dataa jota sitten jälkikäteen järjestelemme toinen käsi sidottuna kulloiseenkin mielialaamme sopivasti. Vallalla oleva "historia" kertoo meille todennäköisesti paljon enemmän siitä ihmisestä joka on historian kirjoittanut kuin siitä joka sen teki. Tiukka positivisti minussa vaalii silti datan keräämistä ja hoitamista ja olen aina syvästi liikuttunut kun hiekkadyyneiltä tai metsäkuopasta kaivetaan esiin tarpeistoa tai jopa luita, joiden avulla uudet tulkinnat ovat mahdollisia. Kuten nyt esimerkiksi meneillään oleva ihmisen historian tutkimuksen revoluutio DNA-analyysien mahdollistamana.

Historian soveltaminen arkeen, tähän päivään ja ohjenuoraksi huomiseen, on yleensä turhauttavaa, älyllisesti hedelmätöntä puuhastelua jossa mikä tahansa vaihtoehto on sopiva ja usein vasta jälkikäteen jälleen osoitettavissa. "Toisaalta mutta toisaalta" sopii joihinkin englantilaisiin pysähtyneisyyden kuvauksiin, missä lordit istuvat hämyisässä tupakkahuoneessa paksuissa nahkanojatuoleissa pohtimassa imperiumin tulevaisuutta ja toteavat sen aina ennenkin selvinneen jumalan ja kuninkaan avulla, joten ei hätää.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
vaikka pahoin pelkään, että ainakin Yläpesän monitoroimissa(?) rekrytointiproseissa saattaa asevelvollisuusajastaan positiivista kertovalle tulla takapakkia ehkä jopa enemmän kuin laki sallii. ;-)

Ei sinun tarvitse edes pelätä, koska näin tosiaan menettelen, kuten olen jo aiemmin kertonut. Kahden loppusuoralla tasavertaisen hakijan kohdalla valitsemme nykyään aina naisen sen upseerin sijaan. No, toisaalta tällaisia pakkovalintatilanteita ei ole ollut montaa mutta kuitenkin sen verran että voidaan puhua monikosta. Sitä laittomuutta et muuten viimeksi pystynyt osoittamaan.. Tarkennuksena vielä, että pätevyydeltään muita paremman hakijan asevelvollisuus ei ole eikä tule olemaankaan miinus. Näitä kavereita on valittu useampi, kun muut hakijat ovat haetuilta ominaisuuksiltaan olleet heikompia.

korrelaatiota voitaneen esittää sen suhteen, että asevelvollisuuden suorittamatta jättäminen henkisistä, päihderiippuvuuteen yms. liittyvistä syistä näkyisi yhtenä riskitekijänä yksilön tulevaisuutta ennustettaessa tilastollisessa mielessä.

Pistäpä sellaiset aineistot jakoon, toivottavasti siellä on eroteltu palveluksesta vapautetut, palveluksen keskeyttäneet, palveluksesta kieltäytyneet, sivarit, totaalit, jehovat, ahvenanmaalaiset. Tiedätkö onko muuten tehty korrelaatiotutkimuksia asepalveluksen ja väkivaltarikosten/ampumisten välillä?
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Ehkä Israelin ja Suomen uhkaskenaariot ovat hieman erilaisia??

Siis millä tavalla erilaiset? Israelilla on muslimimaailma ympärillään, joka uhkaa maan olemassaoloa. Meillä on itärajan takana ehta roistovaltio ja diktatuuri, ydinasevaltio, joka uhkaa maamme olemassaoloa. Pidän Venäjää vaarallisempana vihollisena kuin muslimimaailmaa. Muslimimaat ovat kuitenkin suht epäyhtenäinen rintama, ja osa niistä on tehnyt rauhankin Israelin kanssa. Venäjä sen sijaan on yhtenäinen ja tällä hetkellä fanaattisen kansallistunteen sekoittama, pirun vaarallinen valtio, jonka syöttinä me tässä killumme ilman minkäänlaista suojaa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Postmodernistinen osani, pieni tosin, ajattelee että historia ja menneisyys on täynnä järjestäytymätöntä dataa jota sitten jälkikäteen järjestelemme toinen käsi sidottuna kulloiseenkin mielialaamme sopivasti. Vallalla oleva "historia" kertoo meille todennäköisesti paljon enemmän siitä ihmisestä joka on historian kirjoittanut kuin siitä joka sen teki. Tiukka positivisti minussa vaalii silti datan keräämistä ja hoitamista ja olen aina syvästi liikuttunut kun hiekkadyyneiltä tai metsäkuopasta kaivetaan esiin tarpeistoa tai jopa luita, joiden avulla uudet tulkinnat ovat mahdollisia. Kuten nyt esimerkiksi meneillään oleva ihmisen historian tutkimuksen revoluutio DNA-analyysien mahdollistamana.

Historian soveltaminen arkeen, tähän päivään ja ohjenuoraksi huomiseen, on yleensä turhauttavaa, älyllisesti hedelmätöntä puuhastelua jossa mikä tahansa vaihtoehto on sopiva ja usein vasta jälkikäteen jälleen osoitettavissa. "Toisaalta mutta toisaalta" sopii joihinkin englantilaisiin pysähtyneisyyden kuvauksiin, missä lordit istuvat hämyisässä tupakkahuoneessa paksuissa nahkanojatuoleissa pohtimassa imperiumin tulevaisuutta ja toteavat sen aina ennenkin selvinneen jumalan ja kuninkaan avulla, joten ei hätää.

Oikeastaan en erityisesti kiistä sitä, etteikö olisi absurdia odottaa historian toistavan itseään millään kovin suurella uskollisuudella. Sydäntäsärkien olisi sanottava hyvästit toiselle maailmansodalle - mitä lämpimiä hetkiä se tarjosikaan meille rauhanajan asukeille. Mutta sanoisin että vielä absurdimpaa on yleistää muutamasta viimeisestä hetkestä vuosikymmeniksi - tai pidemmälle - eteenpäin. Tärkeintä edelleen tuntuu olevan asevelvollisuus, ja kaikki, mukaanlukien historia ja nykyhetki, nähdään sen vastustamisen kautta, muotoillaan sen näköisiksi että ne eniten johtaisivat vastustamaan asevelvollisuuden jatkumista. Kun en jaa tätä polttopistettä niin minulle niin historia kuin nykyhetkikin näyttäytyvät vähemmän muotoiltavissa olevilta, sekavammilta ja epävarmemmin ekstrapoloitavilta. Vakioina tuntuvat pysyvän lähinnä vain inhimillinen vallanhalu, aggressio ja maailmassaolon kokemuksesta nouseva paniikinomainen pyrkimys lyhytnäköiseen turvaan. Tässä tilanteessa en julistaisi Eurooppaa ikuiseksi rauhan tantereeksi tai tekisi mitään drastisia uusia päätöksiä, jotka tälläiseen tilanneanalyysiin perustuisivat.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Siis millä tavalla erilaiset? Israelilla on muslimimaailma ympärillään, joka uhkaa maan olemassaoloa. Meillä on itärajan takana ehta roistovaltio ja diktatuuri, ydinasevaltio, joka uhkaa maamme olemassaoloa. Pidän Venäjää vaarallisempana vihollisena kuin muslimimaailmaa. Muslimimaat ovat kuitenkin suht epäyhtenäinen rintama, ja osa niistä on tehnyt rauhankin Israelin kanssa. Venäjä sen sijaan on yhtenäinen ja tällä hetkellä fanaattisen kansallistunteen sekoittama, pirun vaarallinen valtio, jonka syöttinä me tässä killumme ilman minkäänlaista suojaa.

Oletko nyt ihan tosissasi?? Eli Suomen sotilaalliset uhat ovat pahemmat kuin Israelin??

Väittäisin, että et saa mistään tukea väitteellesi. Käsittääkseni Israelin asema valtiona on maailman uhatuin tai ainakin siellä kärkipäässä. Me täällä Suomessa olemme kuitenkin aika turvassa.
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Oletko nyt ihan tosissasi?? Eli Suomen sotilaalliset uhat ovat pahemmat kuin Israelin??

Kyllä. Ei siinä paljon historiaa tarvitse lukea, ihan peruskoulun oppimäärä riittää, että tuon voi todeta.

Väittäisin, että et saa mistään tukea väitteellesi. Käsittääkseni Israelin asema valtiona on maailman uhatuin tai ainakin siellä kärkipäässä. Me täällä Suomessa olemme kuitenkin aika turvassa.

Israelilla on turvanaan Yhdysvallat, maailman yksi moderneimmin aseistetuista armeijoista ja 150-400 ydinkärkeä. Suomella ei ole mitään. Rapakuntoisista "taistelijoista" kasattu armeija. Suomen olemassaolo ei ainakaan Israelia turvatumpi ole.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös