Siis minulta eivät sedät kutsunnoissa kysyneet, haluanko armeijaan. Minulle sanottiin, että sinä menet x päivämääränä varuskuntaan x, kysyttävää? Olisiko pitänyt sitten sanoa, että "enpäs mene", vai miten olisi pitänyt toimia, ettei olisi tyhmäksi leimattu?
Armeijasta saa lykkäystä siihen tiettyyn ikävuoteen asti (en muista mikä) kirjoittamalla lappuun jonkun hyvän syyn. Ja se voi olla lähes mikä tahansa. Kyllä sitä lykkäystä myönnetään ja vaikka palveluspaikan vaihtoa jos vain haluat. Tietysti, jos ei ole perillä asioista niin tekee sitten niin kuin muut sanovat. Tosin itsekään en kutsunnoissa alkanut vääntämään intin aloitusajankohdasta, vaikka tiesin, että niiden määräämä ajankohta ei ole paras mahdollinen. Siellä ei ole paljon aikaa ruveta vääntämään, niin pistin
lykkäysanomuksen myöhemmin perässä.
Totta kai minä menen sinne armeijaan silloin, kun siinä kutsunnoista saadulla palvelukseenastumismääräyksessä lukee. Ja ihan mielelläni hoidin sen vankeusrangaistuksen pois alta niin pian, kuin mahdollista.
Hienoa. Jossain kirjoitettiin, että iltaisin ollaan tuvissa kuten vankilassa. Haminan vankila oli kuitenkin aika miellyttävä, koska sieltä sai ruokailun jälkeen ennen kello kuutta poistua vapaasti vaikka kaupungille kaljalle, johon oli matkaa parisataa metriä. Ainut haittapuoli oli se, että siellä oltiin niissä vankilavaatteissa, mutta ei se paljoa haitannut.
Olin armeijassa vuoden, koska minut pakotettiin olemaan siellä vuosi. On täyttä paskapuhetta, että AUKiin ei voitaisi pakottaa. Ainakin meillä hoettiin skappareiden suilla koko ajan, että "lähtökohtaisesti jokaisen taistelijan palvelusaika on 362 vuorokautta". Ja jos armeijaan meneminen on sinusta hölmöyttä, niin en voi mielipiteellesi mitään. Olisiko ollut sitten vähemmän hölmöä mennä puoleksi vuodeksi avovankilaan? Se olisikin ollut CV:ssä kiva merkintä se.
Olen itse ollut myös sillä kannalla, että ei sinne voida pakottaa ja myös ollut suhteellisen varma asiastani. Nyt viime aikoina olen tullut toisiin johtopäätöksiin ja huomannut, että jos on tarpeeksi vässykkä eikä pysty sanomaan suoraan skappareille vastaan, että en mene, niin ne kyllä sitten laittavat sinne. Tiedän edelleen monia, jotka olisi sinne kouluihin pitänyt laittaa, mutta eivät vain menneet. Vaikea on pärjätä monissa tilanteissa, jos ei puoliaan pysty pitämään edes tollaisessa haastattelussa.
Meillä joskus hoettiin skappareiden suulla alkuvaiheessa mm. että olemme täysin laiskoja paskoja ja saamattomia vätyksiä. Kai se sitten niin on, kun kerran skapparit ovat niin sanoneet.
Se on myös täysin totta, että ne, ketkä eivät armeijassa pärjää vaan keskeyttävät jonkun henkisen syyn takia, eivät kunnolla pärjää myöskään muussa elämässä. Vaikeaa se on toimia missä tahansa tilanteessa, jos ei sopeudu mihinkään muuhun tilanteeseen kuin tietokoneen näpyttelyyn yksin kotona tai vastaavaan.