Jotenkin tuntuu että onnistuin provosoimaan juuri sen tyyppisen sanasodan jota en jaksaisi käydä. Ei siis sen vuoksi, että keskustelu olisi turhaa tai hyvän palstaveljen mielipiteet jotenkin arvoa vailla, vaan olen vain niin pirun laiska kirjoittamaan. No puretaanpas tilannetta:
Vastaan vielä omalta osaltani tähän mutta ei tästä kannata turhaa vääntöä ruveta tekemään. Ymmärrän teorian mitä ajat takaa mutta en täysin allekirjoita sitä.
Jonka vuoksi mainitsin, että muutos voitaisiin tehdä hiljaa ja ajan kanssa, jolloin esim. eläköityvä porukka korvattaisiin aina sivareilla. Mutta periaatteena valtiolle on mielestäni halvempaa pitää puoliorja sivaria töissä, kuin perus kunnan työntekijää. Ja koska meillä sivareita joka tapauksessa pitää nykysysteemissä olla, niin voisihan ne tehdä jotain konkreettista, eikös vain?
Varmasti halvempaa joillekin kunnille, sitä en kiellä, mutta kuuluuko nyky-yhteiskuntaan tällainen toiminta, josta (minun mielestä) ei ole valtiolle suurempaa hyötyä. Jokainen oppii haravoimaan roskia ja leikkaamaan nurmikkoa mutta se ei edesauta kriisinhallinnassa yhtään ja minun pointti on juuri se, että laitetaan sivarit opettelemaan kriisinhallintaan liittyviä tehtäviä niin heistä on sitten jotain konkreettista apua jos laajamittainen kriisi joskus pääsee yllättämään.
Sivarit suorittavat palveluksensa kotikunnassaan. Oletettavasti kunnantyöntekijöiden määrä korreloi kunnan ihmismäärän ja näin ollen sivareiden määrän kanssa. Mikään ei estä kuntaa pitämästä normityövoimaa täydentämässä sivareita tarvittaessa. Eli sivareita on sen verran kuin on, ja loput palkataan nykymalliin.
Kunta varmasti joutuu pitämään normityövoimaa sivareiden ohella jo yksin sen tähden, että joka vuosi sivareita ei tule yhtä paljon, (tai ehdotuksesi perusteella puolivuosittain), jolloin vaje joudutaan paikkaamaan määräaikaisin työntekijöin.
Toisaalta on huomioitava se, että alueelliset erot ovat suuret. Ymmärtääkseni suurissa kaupungeissa sivareita on suhteessa enemmän kuin pienissa maaseututaajamissa. Jolloin nämä - usein rikkaat - suuret kaupungit hyötyvät tästä systeemistä kun voivat ottaa sivareita töihin ja vastaavasti moni köyhä maaseutukunta joutuu pärjäämään omin työntekijöin kun sivareita ei välttämättä niin montaa ole tulossa töihin. Tosin jos tässä valtio tekee tulonsiirtoja niin tämä järjestelmä ei osuisi niin pahasti pikkukuntien kohdalle, joskin pikkukunnassa yksikin ylimääräinen sivari voi muuttaa tilaneen täysin ja kääntää tappion voitoksi.
Hyvä ajatus teoriassa. Voitaisiinko ne sivarit mobilisoida jotenkin järkevästi/tehokkaasti? Käytännössähän tämä vaatisi miltei armeija tyyppisen koulutuksen ja jaottelun, että sivarirykmentit saataisiin sota-aikaan hommiin. Muuten ajatus jää asteelle: "toivotaan että sivarit tekee jotain hyödyllistä sota-aikana". Omien kokemusteni perusteella intistä ja työelämästä; jos ihmiselle ei sanota suoraan mitä sen pitäisi tehdä, niin ei se mitään kyllä tee.
Jos siviilipalvelusta lähdetään muokkaamaan ehdotukseni mukaisesti se todellakin vaatisi sen, että koko järjestelmä organisoidaan uudelleen ja se vaatiin asiaan perehtyneet kouluttajat koko järjestelmään ja koulutuksen pitää olla kokonaisvaltaista, jotta se hyödyttää ketään.
Toisaalta tässä(kin) kohdin on huomioitava kustannukset ja se, että onko halua järjestää tällainen systeemi vai antaa nykyisen järjestelmän toimia, koska se on helpointa kaikille ja kenties tuottaa vähiten kuluja valtiolle. Onko siis siviilipalvelusmiehet laitettava tekemään kriisinhallinnollisesti merkityksellistä työtä vai riittääkö kirjastossa työskentely tai risusavotta - mistä varmasti kunnalle olisi enemmän hyötyä kuin työskentelystä kirjastossa.
Tästä olinkin kuullut jotain, mutta en tiedä mikä on varsinainen hyöty. Rumien kuulopuheiden mukaan (sivareiden itsensäkin suusta) mitään järkevää ei näistä jäänyt käteen, tai mitään järkevää ei oikeasti tehty. Jonkun joka tietää paremmin pitää kertoa, mikä siviilipalvelusmiehen funktio ja hyöty sairaaloissa on ollut.
Olen ymmärtänyt, että ainakin osa siviilipalvelusmiehistä on ollut oikein tyytyväinen palveluaikaansa sairaalassa tai vanhainkodissa. He ovat ottaneet sen kasvattavana kokemuksena ja nähneet samalla sen mitä hoitotyö raadollisimmillaan on. Ja jos tarkastellaan kriisinhallinnan kannalta, niin enemmän siitä on hyötyä, että suorittaa palvelujakson sairaalan vuodeosastolla kuin kirjastossa (painotan, en väheksy kirjaston henkilökuntaa ja he tekevät arvokasta työtä mutta vertailtaessa kriisinhallinnollisesti niin työ sairaalassa hyödyttää enemmän kuin työ kirjastossa).
Toisaalta varmasti löytyy vastakkaisiakin kokemuksia ja kenties se sairaalajakso ei tarjonnut sitä mitä odotti. Kenties loputon vaippojen vaihto ja ruokkimen ei ollutkaan kivaa ja messevää puuhaa vaan siinä joutui tekemään ulosteiden ja virtsan kanssa tai auttamaan dementoitunutta ruokailusta kieltäytyvää vanhusta syömään. Ei mikään ihanteellisin homma, tiedän koska itse olen koulutuksen ja työn aikana tätäkin joutunut tekemään.
Mutta turha tästä mitään vääntöä on tehdä. Ymmärrän pointtisi ja kuten viittasin, ainakin kunnalle risusavotasta voi olla enemmän hyötyä kuin työskentelystä kirjastossa. Ainakin puistikot ja tienvarret saisi siistittyä ja muun homman voisi sitten jättää ammattimiehille.
vlad.