Siis onko väitteesi että halukkaita ja vapaaehtoisia ei löytyisi riittävästi kun 100% ikäluokasta on mukana, mutta silloin löytyy kun vain 50% on mukana? Vai enkö nyt ymmärtänyt jotain?
Tilanteessa jossa reservimme perustuisi vapaaehtoisuuteen, väitän että mistään ikäluoksata ei löytyisi riittävää määrää vapaaehtoisia miehiä ja naisia Puolustusvoimien tarpeiden mukaisesti. Ruotsi yritti samaa, eikä saanut riittävää määrää vapaaehtoisia värvättyä. Sielläkin vapaaehtoisuus koskee kumpaakin sukupuolta. Meillä on käytössä vain toista sukupuolta koskeva velvollisuus ja tämän avulla saadaan lähes riittävä määrä sotilaita koulutettua reserviin. Olen kirjoittanut noista tarpeista tarkemmin asevelvollisuutta käsitelevässä ketjussa vapaan puolella.
Tässä linkki yhteen monista viesteistä, jossa puretaan ammattiarmeijan ja vapaaehtoisuuden ongelmallisuutta.
Eikös nykyistä vain miesten asevelvollisuutta perustella sillä että miehet sopivat armeijaan paremmin. Tämä kai tarkoittaa sitä että miesten ominaisuudet ovat keskimäärin (selkeästi?) sopivammat armeijaan. Oletan että nämä ominaisuudet ovat usein ihmisten puheissa esim. voima, muu urheilullisuus ja psyyke. Jos voidaan sanoa että miehet ovat soveltuvampia, niin silloin näitä ominaisuuksia voidaan jollain tavalla mitata ja laittaa järjestykseen. Jos taas ei ole kummoisempia asetettuja vaatimuksia (kuten sanoit) eli miehet ja naiset suoriutuvat yhtä hyvin, miten pelkästään miesten asevelvollisuutta voidaan pitää hyväksyttävänä?
Kuten olen tässäkin ketjussa
aiemmin kirjoittanut, niin kannatan molempia sukupuolia koskevaa yleistä asevelvollisuutta. Samalla kuitenkin tiedosta yhteiskuntamme realiteetit rahan suhteen ja totean, että meillä ei ole varaa tällä hetkellä muuttaa järjestelmää siten, että tasa-arvo toteutuisi ja puolustuskykymme ei rapautuisi. Suomen koskemattomuus mielestäni ajaa tässä kohtaa sukupuolten välisen tasa-arvon edelle. Tosiasiat on vain tunnustettava.
Kun joku mies jää nykyään ulos koulutuksesta lääketieteellisellä perusteella, vaikuttaako se henkilön mahdollisuuksiin työmarkkinoilla? Riittääkö terveys työelämään? Saako sillä oikeuden hakea työkyvyttömyyseläkettä? Muuttuuko tilanne jotenkin siinä kohtaa kun naiset joutuvat myös suorittamaan asevelvollisuuden, ja nämä kysymykset tulevat vasta silloin merkityksellisiksi?
Ei muutu. Mutta jos joudutaan karsimaan 50% ikäluokasta jollain perusteella asepalvelukseen soveltumattomaksi, niin mikä muu se tapa voi olla kuin lääketieteellinen? Sekään ei kuitenkaan ole kovin hyvä tapa karsia, koska asepalveluksen suorittamisesta selviää Suomessa ihan perusterve normaali ihminen. Tällaisia henkilöitä on noin parikymppisistä kansalaisista reilusti suurempi osa kuin 50%. Kun noin suuri osa sellaisista jotka hommaan kykenisi, karsitaan pois, väistämättä jossain kohtaa aletaan vertaamaan henkilötä keskenään ja miettimään onko heitä kohdeltu tasapuolisesti. Täytyy pitää mielessä, että osa näistä jotka putoaa, saattaa olla hyvinkin halukkaita ja sitten osa jotka käsketään palvelukseen eivät sitten olekaan niin halukkaita. Otin tuon työelämän ja työkyvyttömyyseläkkeen esille siksi, että suurin osa tehtävistä, joihin varusmiehiä nykyisin koulutetaan on sellaisia joista tavallinen suomalainen selviää terveytensä puolesta. Vain pieni osa on sellaisia joihin pitää olla todella kovassa tikissä ja vain pieni osa ikäluokasta täyttää nuo vaatimukset. Suurin osa suomalaisten ammateista on myös sellaisia, joissa pystyy työskentelemään, mikäli on perusterve ihminen normaalilla kunnolla varustettuna. Miten on mahdollista että ensin lääkäri kirjoittaa että ei pysty asepalvelukseen ja seuraavaksi sitten lausuu että pystyy kyllä töihin vaikka fyysinen ja henkinen vaatimustaso on valtaosin sama? Entäpä vakuutuslääkärit sitten? Henkilö on todettu kutsunnoissa jostain kohtaa terveytensä puolesta kykenemättömäksi palvelukseen. Tällainen lausunto henkilön terveydestä on lottivoitto vakuutusyhtiölle. Pystytään rajaamaan iso osa mahdollisesti korvauksia aiheuttavista sairauksista tai tapaturmista korvausten maksamisen ulkopuolelle. Voidaan paljon helpommin vedota vanhaan vammaan tai sairauteen, koska siitä on olemassa lääkärin lausunto ajalta jolloin korvauksen hakija on ollut kutsuntaiässä. Lääkäri kun joutuu lausunnossaan perustelemaan miksi henkilö ei kelpaa palvelukseen.
Toistan vielä. Kannatan koko ikäluokkaa koskevaa yleistä asevelvollisuutta. Sen pitää kuitenkin tarkoittaa sitä, että koko ikäluokka lähtökohtaisesti myös palveluksen suorittaa ja siviilipalvelus on luonnollisesti myös vaihtoehto, kunhan nämä kaksi vaihtoehtoa koetaan tasa-arvoisiksi keskenään. Valitettavasti maamme taloudellinen tilanne on mikä on, niin asevelvollisuuslain muuttaminen tässä kohtaa ole mahdollista, ellei aleta tinkimään Puolustusvoimien sodanajan tehtävistä ja resursseista. Mielestäni olisi virheellinen päätös tässä vaiheessa lähteä muuttamaan vain miehiä koskevaa yleistä asevelvollisuutta tasa-arvon vuoksi. Puolustuskykyämme on tasa-arvon nimissä jo heikennetty kun kapiaisten eläkeikää mentiin nostamaan parilla vuodella. Parin vuoden päästä ei enää ole sopivan ikäisiä ja riittävän koulutuksen ja kokemuksen omaavia reserviläisiä tiettyihin sodanajan tehtäviin. Vain siksi että yksi pieni ryhmä väestöstä jää eläkkeelle aiemmin kuin muut. Rahallinen vaikutus valtion kassassa tällä päätöksellä on marginaalinen, mutta sodanajan pataljoonan, taisteluosaston ja prikaatin kokoonpanossa aika merkittävä.
