Noh, en mä ehkä raha-asioista viitsi täällä puhua. Enkä mä nyt silleen tietenkään ihmettele että monet käyvät töissä, mutta sellainen elämä kuulostaa tosi ankealta että ensin pitkä työpäivä, sitten ehkä syö, käy pesulla, katsoo telkkarista jonkun ohjelman ja hohhoijaa, pitääpä alkaa valmistautumaan seuraavaan työpäivään. Hukkaanhan se päivä silloin menee. Mä en kovinkaan montaa päivää halua heittää elämästäni hukkaan. Mä lähden siitä että kerran täällä vaan eletään. Seuraavaan elämään en viitsi jättää mitään kun en ole varma siitä. Ihminen on helposti työnantajan orja ja systeemin vanki kun rimpuloi oravanpyörässä, mitä mä ehkä enemmänkin ihmettelen. Oletushan aina on ettei lähde siihen oravanpyörään. Jos lähtee niin sen eteen pitää tehdä töitä, mennä vaikka pankkeja kiertelemään ja ottamaan selvää lainojen koroista ja ehdoista jne. Mitään vakuutuksiakaan mä en halua ottaa tai muita ahdistavia juttuja. Eikö ne muutenkin ole enemmän sellaisille pelkureille ja niille tylsää ja laskelmoitua elämää viettäville. Jokainen voi miettiä että voisiko vaikka huomenna lähteä muutamaksi viikoksi Tallinnaan ryypiskelemään? Onko kotona vaimoa ja lapsia ikävöimässä, onko mennyt ottamaan pankkilainan, jonka takia on jumissa töissä jne. Ihminen väkisinkin miettii ennen kuin noita juttuja valitsee että elämästä lähtee se kaikkein tärkein asia eli vapaus. Mä en halua menettää sitä. Monet ihmiset ovat niin syvällä siinä systeemissä että ajattelevat esimerkiksi että on normaalia varata vuotta aikaisemmin ulkomaanmatkat jne. Mistä hitosta sitä voi tietää että silloin haluaa just sinne tai ylipäätänsä lähteä minnekään? Ihmiset pitävät hauskaa silloin kun muut käskevät niin, elävät siis muiden pillin mukaan. Viikostakin 5/7 päivää eli 71 % sä et voi pitää hauskaa ja juhlia. Noi nyt vaan oli pieniä esimerkkejä, mutta muutenkaan mä en halua elää esimerkiksi niin kuin naapurit vaan niin kuin mä haluan. Ihmiset helposti vertaavat itseään muihin ja kilpailevat jollain ihmeen jutulla, mitä mä en käsitä. Mä haluan elää niin kuin on mulle (ja muillekin) parasta, enkä saada kiksejä siitä että nyt vuorostani minä ostin hienomman telkkarin tai auton kuin naapuri. Mä elin pitkään jonkinlaisessa kuplassa kun en tajunnut miten moni tekee noin, harrastaa pinnallisia sisustusjuttuja jne. Ja tää Jatkoaika on mulle ainoa paikka missä mä pääsen tutustumaan nörttien ja hikareiden ajatuksiin ja sielunmaisemaan, siihen vittuiluun, ylpeilyyn ja kilpailemiseen. Sitäkin mä oon monesti miettinyt että mistä ja milloin niille joillekin on tullut mieleen että joku työura ja rahan kerääminen olisi tosi tärkeä juttu? Mulle ainakin itse elämä on paljon tärkeämpi. Tietenkin on lottovoitto syntyä Suomeen, mutta jos ihmisarvoa miettii niin tossa oravanpyörässä rumpuilevilla monen asian orjuuttamilla ihmisillä se asia on täällä kaikkein huonoiten.