Arjen taloutta ja mattia kukkarossa

[Tadu]

Oikeustieteen maisterista en tiedä mitä vaatii, varmaan paljon lukemista ainakin ja kenties ulkoaopettelua?

Toki, mutta myös sisäänpääsy oikeustieteelliseen taitaa olla haastavampaa kuin opettajalinjalle.

 

[Evil]

Oikeustieteen maisterista en tiedä mitä vaatii, varmaan paljon lukemista ainakin ja kenties ulkoaopettelua?

Oikeustieteen maistereita ei ole. Siskoplikka on tehnyt lakiasioista gradun, mutta on "vain" kandidaatti.

 

[doublepenetrator]

Oikeustieteen maistereita ei ole. Siskoplikka on tehnyt lakiasioista gradun, mutta on "vain" kandidaatti.

Eikös lakimiehetkin ole vuodesta 2005 lähtien olleet maistereita vai muistanko väärin?

 

[palle fontän]

Vähän joo aiheesta ohi, mutta tuo mainitsemasi asia on käsittääkseni jopa verraten yleistä. Itsekin törmännyt tällaiseen. Oli kyllä sosiaalisesti paheksuttua opettajanhuoneessa, mutta eipä se tätä tukea nostanutta haitannut.

Käsittääkseni ei ole millään tavalla paheksuttua, vaan yleinen käytäntö.

 

[Evil]

Eikös lakimiehetkin ole vuodesta 2005 lähtien olleet maistereita vai muistanko väärin?

Jaa, voipi ollakin. Sisko valmistui 2003, ja sen jälkeiset tietoni lain opiskelemisesta ovat olemattomat. Saatan siis hyvinkin olla väärässä.

 

[Evil]

Käsittääkseni ei ole millään tavalla paheksuttua, vaan yleinen käytäntö.

Toistan itseäni sen verran, että oli yleinen käytäntö. OAJ on vääntänyt tästä työnantajien kanssa kättä pitkään, ja nyt näyttäisi siltä että useimmat kunnat ovat luopuneet systeemistä.

 

[cottonmouth]

Toki, mutta myös sisäänpääsy oikeustieteelliseen taitaa olla haastavampaa kuin opettajalinjalle.

Toisaalta luokanopettajakoulutuksen suosio on lisääntynyt huimasti viime vuosina. Vuonna 2012 oikeustieteelliseen pääsi Helsingin yliopistossa sisään 16 % valintakokeeseen osallistuneista, kun käyttäytymistieteellisen tiedekunnan luokanopettajakoulutuksen osalta sama luku oli 10%. Nämä 10 prosenttia läpäisivät lisäksi erillisen soveltuvuuskokeen, joten ihan läpi huutojuttu ko. koulutukseen hakeutuminen ei ole.

Toistan itseäni sen verran, että oli yleinen käytäntö. OAJ on vääntänyt tästä työnantajien kanssa kättä pitkään, ja nyt näyttäisi siltä että useimmat kunnat ovat luopuneet systeemistä.

Useissa kunnissa tuota kierretään härskisti sillä, että näiden äitiysloman sijaisten 10 kuukauden palkka jaetaan koko vuodelle, jolloin toki vaikuttaa siltä, että palkkaa maksetaan kesälläkin.

 

[Tadu]

Toisaalta luokanopettajakoulutuksen suosio on lisääntynyt huimasti viime vuosina. Vuonna 2012 oikeustieteelliseen pääsi Helsingin yliopistossa sisään 16 % valintakokeeseen osallistuneista, kun käyttäytymistieteellisen tiedekunnan luokanopettajakoulutuksen osalta sama luku oli 10%. Nämä 10 prosenttia läpäisivät lisäksi erillisen soveltuvuuskokeen, joten ihan läpi huutojuttu ko. koulutukseen hakeutuminen ei ole.

Sisäänpääsyprosentit eivät kerro kuinka vaikea koulutukseen on päästä sisään. Helsingin oikeustieteelliseen kun varmasti kukaan ei hae mitenkään kokeilumielessä, vaan valtaosa hakijoista käy kurssit ym. ennen sisäänpääsykoetta. Toki opettajakoulutukseenkin on varmasti vaikea päästä sisään.

 

[cottonmouth]

Sisäänpääsyprosentit eivät kerro kuinka vaikea koulutukseen on päästä sisään. Helsingin oikeustieteelliseen kun varmasti kukaan ei hae mitenkään kokeilumielessä, vaan valtaosa hakijoista käy kurssit ym. ennen sisäänpääsykoetta.

En osaa oikiksen osalta varmasti sanoa, mutta esim. lääketieteellisen tiedekunnan kohdalla sisäänpääsyn "vaikeus" on suurelta osin myytti. Ensinnäkin merkittävä osa (15-20 %) ei ylipäätään saavu kokeeseen ja osallistujissakin on mukana ihan aidosti suuri osuus tyypejä, jotka yo-keväänä käyvät nimenomaan katsomassa koetta ja eivät istu edes koeaikaa loppuun. Ylipäätään lääkiskokeen tehtävät (lukion oppimääriin perustuvat) ovat selkeästi yksinkertaisempia kuin ko. aineiden (bi, fy & ke) yo-tehtävät ja tämä on ihan yleinen konsensus aineenopettajien keskuudessa. Otos itsessään on toki laaja eli 18 lukion pakollista ja syventävää kurssia mainituista aineista ja periaatteessa voidaan kysyä hyvinkin näennäisesti irrelevantteja asioita (esim. putkilokasvin rakennetta). Itse pääsykokeessa näitä perustehtäviä sitten laitetaan koeaikaan nähden "liikaa" ja rajoitetaan vastaustilaa, joten ei ihme että koe koetaan hankalaksi. Lisäksi nuo valmennuskurssit ovat nykyisin sääntö eikä poikkeus käytännössä alalla kuin alalla ja eivät enää oikeastaan kerro paljoakaan ns. tosissaan hakemisesta. Varsinkin nämä "pääset ensi vuonna uudestaan, mikäli et saa paikkaa"-lupaukset houkuttelevat tähän.

Mutta joo, kauas ollaan aihepiiristä jo eksytty ja periaatteessa olen täysin samaa mieltä, että pelkkä sisäänpääsyprosentti ei vielä kauhean paljon kerro.

 

[Kaivanto]

Tämä on asiaa. Auton järkeistyksen jälkeen listalla pitäisi olla asunnon järkeistäminen, mikäli velkaa on.

Kyllä tosiaan uusi auto kalliilla lainarahalla hankittuna on järjettömin investointi, mitä kädestä suuhun elävät tavalliset perheet yleisesti tekevät. Asuntoon sidottu omaisuus pitää arvonsa suht hyvin siinä missä tavallisella perheautolla arvonalenema ja pääomakulut ovat hujauksessa 4 000–5 000 euroa vuodessa. Jos auto ei ole työväline vaan ajo koostuu muutaman kymmenen kilometrin kokoisen työpaikka-koti-päiväkoti-automarket-ympyrän sisällä kimpoilusta, kohtuullisen ikäiseen käytettyyn verrattuna välirahalla ei saa käytännössä mitään muuta kuin statusta tms. oman pään sisällä olevia juttuja.

 

[Zamboni]

Kyllä tosiaan uusi auto kalliilla lainarahalla hankittuna on järjettömin investointi, mitä kädestä suuhun elävät tavalliset perheet yleisesti tekevät.Asuntoon sidottu omaisuus pitää arvonsa suht hyvin siinä missä tavallisella perheautolla arvonalenema ja pääomakulut ovat hujauksessa 4 000–5 000 euroa vuodessa.

Jos pihaan jääminen pelottaa, niin on halvempaa pitää vaikka kahta tonnin-parin kulkinetta kuin yhtä 20 tonnin vehjettä. Ei tule niin paljoa kulkuongelmia. Käyttökuntoisen ja katsastuskelpoisen auton arvonalenemat on tuossa hintaluokassa enää satasia vuodessa ja niissä ei tarvitse pitää mitään rahoitusyhtiön määräämiä ylimääräisiä vakuutuksia.

 

[Superböle]

Jos pihaan jääminen pelottaa, niin on halvempaa pitää vaikka kahta tonnin-parin kulkinetta kuin yhtä 20 tonnin vehjettä. Ei tule niin paljoa kulkuongelmia. Käyttökuntoisen ja katsastuskelpoisen auton arvonalenemat on tuossa hintaluokassa enää satasia vuodessa ja niissä ei tarvitse pitää mitään rahoitusyhtiön määräämiä ylimääräisiä vakuutuksia.

Vähän vastaavaa on tullut itse joskus harrastettua, sen jälkeen kun oli ensin kokeiltu kalliit ja hienot autot. Minulle auto on nykyään työkalu ja sen valintaan ovat vaikuttaneet järkiperusteet (diesel, reilu 10 000e hinta) kuin myös tunne (sporttimalli, väri, varusteet), lainaa lyhennän 200e kuukaudessa ja pystyn maksamaan auton ylläpidon kokonaisuudessaan kulukorvauksilla. Olen todennut käytetyn auton soveltuvan omaan budjettiin paremmin kuin uuden, niinä aamuina kun auto jättää pihaan voi työajot hoitaa vaikka taksilla. Se on kallista mutta kuluneiden seitsemän vuoden aikana tämä hurja riski on kannattanut ja "vanha pommi" on käynnistynyt joka aamu.

Kyllä niitä järkeviä käytettyjäkin löytyy, jos malttaa ajella vähän pliisummalla pelillä on varaa seisottaa pihassa vaikka vara-autoa.

Säästövinkkinä kaikille auton omistajille: pesu kannattaa hoitaa itse eikä käyttää mitään kalliita huoltoasemien koneita.

 

[TosiFani]

Jos pihaan jääminen pelottaa, niin on halvempaa pitää vaikka kahta tonnin-parin kulkinetta kuin yhtä 20 tonnin vehjettä...

Taksiraha hansikaslokerossa riittää, mikäli matkalle jääminen pelottaa. Muutamalla kymmenellätuhannella korjaa autoa ja ajelee taksilla ihan mukavasti.

 

[sampio]

Joo, makaronia voi syödä ja mitä sitä vaatteillakaan koreilemaan. Korpeen halvalla asumaan ja kaksi tonnin ritsaa pihaan. Kerrostalon pihaan en kahta murheenkryyniä ottaisi mistään hinnasta vuotamaan öljyläikkiä, vaikka niitä korjaisi kanki ojossa vuosierotuksella kuinka paljon tahansa.

Ei kiinnosta, ei.

Minä en oikeastaan miellä autoa sijoitukseksi, vaan siihen kuluva raha on kuusittainen kuluerä, joka varmistaa minulle mieleisen liikkumismuodon minulle mieleisellä välineellä. Minä maksan x summan euroja siitä, että pääsen pihastani erinäisiin aktiviteetteihin, joku toinen maksaa y summan ja on tyytyväinen. Mulle ei tule vakavaan harkintaankaan tuon kipon vaihtaminen huonompaan.

 

[Superböle]

Minä en oikeastaan miellä autoa sijoitukseksi, vaan siihen kuluva raha on kuusittainen kuluerä, joka varmistaa minulle mieleisen liikkumismuodon minulle mieleisellä välineellä. Minä maksan x summan euroja siitä, että pääsen pihastani erinäisiin aktiviteetteihin, joku toinen maksaa y summan ja on tyytyväinen. Mulle ei tule vakavaan harkintaankaan tuon kipon vaihtaminen huonompaan.

Jokainen arvottaa itse omat mukavuutensa ja kohteet joissa tulee sitten toimeen vähän vähemmällä, sulle tai teidän perheelle auto on tärkeä asia ja muusta sitten tingitään sen verran että pystytään liikkumaan uudemmalla autolla. Itse tykkään käydä baareissa eikä tulisi mieleenkään juoda bisseä kotona tai juurikaan ottaa mitään kalsarikännejä, en juo edes punkkua koskaan ruoan kanssa. Muissa menoissa sitten tingitään että talous pysyy tasapainossa.

Nyt olen suunnitellut ostavani uuden asunnon, siis ihan upouuden. Odotan jo malttamattomana että pääsen valitsemaan käytettäviä materiaaleja ja tekemään tarvittaessa muutoksia. Vaihdon motiivina on tietysti tunne, mitä on turha kiistää, sekä järki. Miksi asua vanhassa ja maksella kaikenlaisia remonttilainoja yhtiövastikkeen muodossa kun voi asua samalla kuukausittaisella rahamäärällä uudessa asunnossa jossa on kymmenen vuoden takuu? Ihmiset asuvat kaikenlaisissa vanhoissa mörskissä ja kitisevät ties mistä putkiremonteista, asunto vaan vaihtoon niin johan elämänlaatu paranee ja saattaa siinä säästää jokusen penninkin.

 

[Andrew]

Vähän tuohon tapaanhan se palkkaus menee, vaan on se siltikin aika pieni siihen nähden, että lääkäriksi tai lakimieheksi pääsee samalla lukemisella, ja palkka on heti kaksi-kolme kertaa suurempi.

Mutta nämähän on elämässä valinta kysymyksiä. Akateeminen tutkinto ei ole mikään automaattinen takuu hyvästä palkasta.

En ymmärrä miksi jotkut itkevät tai jopa katkeroituvat siitä, että ovat opiskelleet ja saavat niin ja niin vähän palkkaa. Jokainen joka seuraa aikaansa tietää, että monesta käden työstä saa hyvää palkkaa, mikä ei vaadi pitkää koulutusta, mutta työssä oppimista, että tulee ammattilaiseksi. Esimerkiksi putkimiehet ja remonttimiehet.

Elämme vain semmoisessa status yhteiskunnassa missä näitä ammatteja ei niin paljon arvosteta tai niitä pidetään jopa pahimmassa tapauksessa luusereiden ammatteina mitä minä en ymmärrä ollenkaan.

Takaisin kuitenkin ketjun aiheeseen. Minusta tässä ketjussa on käyty läpi hyviä keinoja säästää. Esimerkiksi kirjoittamalla yksinkertaisesti kaikki menot ja tulot exceliin ja tarkastaa siitä mistä voisi tinkiä, jos budjetti on tiukka.

 

[Evil]

Elämme vain semmoisessa status yhteiskunnassa missä näitä ammatteja ei niin paljon arvosteta tai niitä pidetään jopa pahimmassa tapauksessa luusereiden ammatteina mitä minä en ymmärrä ollenkaan.

Minä arvostan. Olen vaan niin tumpelo, ettei minusta niihin ole. Muistan, kun olin pikkupoika, ja isäukko sanoi että lue poika lue, kättesi työllä et itseäsi koskaan elätä. Ja oikeassa oli.

 

[Ruutiveijari]

lakimieheksi pääsee samalla lukemisella, ja palkka on heti kaksi-kolme kertaa suurempi.

Aloittavan lakimiehen palkka ei ole mikään kummoinen. Asianajotoimistoissa on tiedossa koiranhommia ja todellinen tienesti tulee vasta sitten joskus osakkaana (eikä silloinkaan yleensä päästä aloittavien lääkäreiden palkkoihin). Tutuilla, jotka avustavina lakimiehinä toimivat, on palkka 2500-3000 euroa. Counselina noin 3500 euroa. Julkisella taas palkka lähtee noin 3000+ eurosta, muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen on noin 3500-4000 euroa ja yleensä jämähtää siihen 4500 euroon maksimissaan.

Näiden lisäksi on paljon, paljon 2400-2800 euron haarukassa lakimiehen hommia yritysten sisällä tekeviä.

Kyllä lääkärit ovat nykyään yksin niitä hyvin ja helposti tienaavia.

 

[timop]

Jos budjetti menee alle sadan euron ylläreistä pilalle, minkä ikäinen auto tahansa on äärimmäisen huono juttu. Henkilökohtainen mielipide.
Uusissa autoissa myyjä kantaa ison kasan riskeistä ja sinä lyhennät sitä autolainaa...kiltisti. Ja kenties takuun säilyttämiseksi maksat huolloista summan x.

Verrataan vaikkapa 20k ja 10k maksavia autoja, jonkun verran väliin jäävällä 10k huoltaa autoa ja se on maksettu aika monta kuukausierää nopeammin omaksi.
Omaa aikaa vie ihan yhtä paljon vanhan kotteron kuin uudenkin auton tien poskeen jättäminen.

Ensinnäkin kiitos EU:n, saat käyttää autosi missä tahansa huollossa...

Kertoisitko vielä vähän tarkemman analyysin rahavirroista että mistä tuo 20k pompsahtaa sun tilille? Otat 20k lainan 10k autoa varten? Kannattaa kuitenkin muistaa, että rahavirtoja laskiessa pitäisi ensin olla useampi kuukausi ilman autoa että saa säästettyä sellaisen puskurin 10k vs 20k lyhennysten erotuksista ettei auton odottamaton hajoaminen tuhoa omaa taloutta.

Asioista tulee oikeasti paljon harmaammansävyisiä tuon mustavalkoisuuden sijasta jos rupeat ihan oikeasti miettimään että miten nuo jutut oikeassa elämässä meneekään. Lukekaa oikeasti ajatuksella tuo menneisyys ei ole tae tulevasta.

Kyllä, omaa aikaa menee yhtä paljon auton jättäessä tien poskeen. Vanhassa kotterossa pitää olla vakuutukset kunnossa (lue: kalliit) tai menee budjetti persiilleen siitä hinauslaskusta. Uuden/uudehkon auton kanssa tarvitsee vaan kaivaa se numero sieltä hansikaslokerosta niin hinauksen hinta on 0 euroa...

Jätän tämän asian kaivelun omalta osaltani tähän, loppuun vielä muistutus siitä että 10 ämpärin sisältöjen tilavuutta ei kannata ynnäillä yhteen jos ei viitsi vilkaista kuin viiteen ämpäriin sisälle.

 

[timop]

Asuntoon sidottu omaisuus pitää arvonsa suht hyvin siinä missä tavallisella perheautolla arvonalenema ja pääomakulut ovat hujauksessa 4 000–5 000 euroa vuodessa.

Pata kattilaa soimaa. Ensin kehutaan asuntovarallisuutta jonka jälkeen haukutaan autoa.

Sen verran voin kertoa omista asuntokuvioista että persnettoa olisi luvassa luokkaa oman pikkuauton ostohinta jos nyt pitäisi saada kämppä myytyä kohtuullisessa ajassa. Eli olisi ollut fiksumpaa jättää kämppä ostamatta ja ostaa toinen samanlainen auto seisomaan jonnekin parkkipaikalle ja jäädä vuokralle...

Toivottavasti olette ylpeitä noiden täydellisen tyhmyyden mukanaan tuomalla itsevarmuudella annettujen "asunto pitää arvonsa" -kommenttien kanssa ja voitte mennä nukkumaan hyvällä omallatunnolla kun joku naiivi kaveri uskoo nuo heitot ja tekee elämänsä suurimman virheen...

Asumiseen vielä sen verran että tuli kokeiltua elämää alle 30 neliön yksiössä tyttöystävän plus koirien kanssa. Oikeastaan aina välillä on vähän ikäväkin sitä mukavan välitöntä elämää.

 

[Kaivanto]

Pata kattilaa soimaa. Ensin kehutaan asuntovarallisuutta jonka jälkeen haukutaan autoa.

Sen verran voin kertoa omista asuntokuvioista että persnettoa olisi luvassa luokkaa oman pikkuauton ostohinta jos nyt pitäisi saada kämppä myytyä kohtuullisessa ajassa.

Lainauksessa oli kommentoitu asumista ja tuli jatkettua siitä ajatusta. Tarkoitus ei ollut hehkuttaa asunnon omistamista vaan soimata (uuden) auton omistamista. Mielestäni omistusasuminen on Suomessa melko yliarvostettua. Kuitenkin asunto säilyttää autoon verrattuna arvonsa keskimäärin hyvin – siis keskimäärin, suhdannevaihteluita toki on.

 

[Sanainen arkku]

Itse maksan lainanlyhennystä nyt viidennestä omasta autosta ja väitän, että aika paljon paremmin yöni nukun kun alla on vuosimallin 2010 ja 32 000 km ajettu auto kuin kymmenen vuotta vanhempi ja 200 000 enemmän ajettu.

Väitän, että jos vaihtaisit japanilaisiin merkkeihin nukkuisit yösi hyvin pienen vanhuuteen totuttelun jälkeen vaikka autosi pääomahävikki olisikin vain puolet tai jopa vähemmän kuukaudessa...
Erikoinen tekniikka, erikoiset kulut. Tylsä tekniikka, tylsät kulut.

Tottakai yllätyskuluja tulee. Pointti on se, että autossa saa olla rahaa kiinni vain sen verran, ettei sitä tarvitse turvata täyskaskovakuutuksella. Siis vain sen verran, jonka pystyisi koska tahansa menettämään. Ainakin minulle.

Vanhojen autojen epävarmuuden (tielle jättämisen) pelkääjät voisivat alkaa pitämään kirjaa tien varsille uupuneiksi havaitsemistaan autoista. Kun tuloksen jakaa kahdella, saa aika lailla sen hyytyneiden autojen määrän jossa vika on jossain muussa kuin polttoaineen loppumisessa tai väärästä polttoaineesta tankissa (hinausauton kuljettaja kertoi tämän olevan yleisin, noin puolet kaikista, syy keikalle).

Yllättävää kyllä, ei niitä autoja ihan kilometrinkään välein ole edes taajama-alueilla.

 

[Kaivanto]

Minä en oikeastaan miellä autoa sijoitukseksi, vaan siihen kuluva raha on kuusittainen kuluerä, joka varmistaa minulle mieleisen liikkumismuodon minulle mieleisellä välineellä. Minä maksan x summan euroja siitä, että pääsen pihastani erinäisiin aktiviteetteihin, joku toinen maksaa y summan ja on tyytyväinen. Mulle ei tule vakavaan harkintaankaan tuon kipon vaihtaminen huonompaan.

Jos sinulla olisi pihassa Bentley, voisit käyttää asian perustelemiseen samaa viestiä sanaakaan muuttamatta.

Nyt kuitenkin ketjun aihe on arjen talous ja matti kukkarossa. Mihin rahaa menee ja mistä sitä voisi säästää, miten voisi selvitä arjesta taloudellisesti tinkimällä perustarpeista mahdollisimman vähän, miten voisi saada mahdollisimman paljon mahdollisimman vähillä euroilla.

Muutamalla tuhannella eurolla tai ainakin alle puolella uuden auton hinnasta saa auton, jonka luotettavuus on riittävällä tasolla tavallisen ihmisen tarpeisiin. Laittamalla viimeiset 20 000-30 000 omaa tai lainattua euroa uuteen autoon täyttää ehkä tiedostetusti, ehkä tiedostamatta sosiaalisia odotuksia. Huomattavalla lisäpanostuksella ei saa arkeen eli kodin, töiden ja tarhan välillä ajamiseen mitään olennaista lisää, vain naapurille näytettävää. Oikeasti tavalliset ihmiset käyttävät esim. viiden vuoden ikäisiä tai vanhempia autoja jatkuvasti tällaisiin tarkoituksiin ja ne eivät leviä tielle yhtenään.

 

[Sanainen arkku]

Omakotitalo-pakkomiellehän se on, joka monet ajaa ikuiseen pennittömyyteen. Syy ei ole pelkästään siinä talon kustannuksissa, vaan iso lohkare koituu logistiikasta. Se talo kun sangen usein on hirveän kaukana kaikista elämän muista kiintopisteistä. Usein käy niin, että asumisratkaisu edellyttää kahta autoa yhden sijasta jne...

Jotenkin tuntuu, että okt-asumista pidetään ihan kansalaisvelvoitteena tai jonkinlaisena uskottavuuskysymyksenä. Oma tupa, oma lupa jne... Oma lupa tehdä lumityöt, tyhjentää rännit mädäntyvistä neulasista, leikata nurmikot, pilkkoa polttopuut, hakea lehti postilaatikosta Reinoilla yöllä sataneessa lumessa kahlaten, jne... Aika mahtava lupa!

Toinen asia, jota ihmettelen on se, että miksi KUKAAN jolla on yleinen ammatti jää asumaan pk-seudulle? Täydellisen järjetön kuluttajaratkaisu! Parhaita selityksiä asialle on "Mun pitää saada kätdä Stockalla". Yllättäen Oulu ei kuitenkaan kelpaa kun sitä tarjoaa ratkaisuksi... Jollakin tapaa ymmärrän niitä, jotka ovat sinne syntyneet, mutta miksi junantuomat eivät tee paluumuuttoa heti kun mahdollista? Se on ällistyttävää typeryyttä (taloudellisessa mielessä).

 

[sampio]

Jos sinulla olisi pihassa Bentley, voisit käyttää asian perustelemiseen samaa viestiä sanaakaan muuttamatta.

Ero on kuitenkin siinä, että Bentley olisi hulluutta, yli 20000 euron autokin jo kyseenalainen tässä tilanteessa.

Nyt kuitenkin ketjun aihe on arjen talous ja matti kukkarossa. Mihin rahaa menee ja mistä sitä voisi säästää, miten voisi selvitä arjesta taloudellisesti tinkimällä perustarpeista mahdollisimman vähän, miten voisi saada mahdollisimman paljon mahdollisimman vähillä euroilla.

Jees, turhaan tässä on autoon sikäli keskityttykin.

Muutamalla tuhannella eurolla tai ainakin alle puolella uuden auton hinnasta saa auton, jonka luotettavuus on riittävällä tasolla tavallisen ihmisen tarpeisiin. Laittamalla viimeiset 20 000-30 000 omaa tai lainattua euroa uuteen autoon täyttää ehkä tiedostetusti, ehkä tiedostamatta sosiaalisia odotuksia. Huomattavalla lisäpanostuksella ei saa arkeen eli kodin, töiden ja tarhan välillä ajamiseen mitään olennaista lisää, vain naapurille näytettävää. Oikeasti tavalliset ihmiset käyttävät esim. viiden vuoden ikäisiä tai vanhempia autoja jatkuvasti tällaisiin tarkoituksiin ja ne eivät leviä tielle yhtenään.

En ole varma, mihin hintaluokkaan kaarani sijoitetaan, mutta se oli siis 20000 uutena. Pakko aivan vilpittömästi sanoa, että mun viisarini ei vielä värähdä tippaakaan tuon hintaluokan uudesta autosta. Olen ajanut viisi vuotta työkseni uusia autoja, joten suhtaudun niihin aikaslailla tavaroina. Toki pyrin siihen, että tähtäämääni hintaluokkaan auto on mahdollisimman paljon minua miellyttävä, eiköhän näin yleensä kaikki tee. Vai valitseeko joku ehdon tahdoin sen rumimman ja makuunsa epäsopivimman kulkuvälineen vain, ettei naapurit ole kateellisia?

On totta, että perustarpeen pystyy tyydyttämään halvemmallakin, mutta minä olisin tehnyt aika urpot kaupat, jos olisin mennyt vaihtamaan edellisen autoni halvempaan tai samanhintaiseen. Sain siitä liki saman mitä itse aiemmin maksoin ja uudestakin hiukan alennusta. Halvempaan olisin joutunut antamaan aika paljon itse siimaa. Lisäksi autossa on mulle kyse myös hiukan muustakin kuin vain liikkumisesta, vaikkei extraa paljon saakaan parinkympin autosta.

Ja edelleen otan kokemuksia vastaan siitä, kuinka kannattavaa se halvempaan vaihto on, jos auto on rahoituksella hommattu. Tämä ei ole mikään kärkevä argumentti, vaan kiinnostaisi vain tietää.