Miksi Selin olisi nyt yhtäkkiä hukannut konseptinsa täysin viime kaudesta tutun joukkueen kanssa.
Tilanne näyttää erikoiselta. Tulee mieleen pohtia inhimillisiä näkökulmia.
Ari-Pekka Selin on syntynyt 1960-luvun alussa. Salmelainen parkaisi 22 vuotta myöhemmin. Atu on siis elänyt huikeimman nuoruutensa aikana, jolloin telly lojui olkkarin nurkassa, puhelin oli kiinni seinässä, rahaa nostettiin pankin tiskiltä ja tietokoneita näkyi elokuvissa. Uutiset muotoili Arvi tai seuraavan aamun lehdykkä. Suomalaiset sukuloivat. Kaikilla oli töitä. Ihmisellä oli arvonsa. Jääkiekkokin oli vain peli, joka kestää 60 min. ja Tappara voittaa. Mainitusta loodasta sitä näki kerran kuukaudessa.
Salmelaisen nuoruus kului ATK:ssa. Kännykkä piipahti, naapurit eivät. Ihmisestä tuli heikoin lenkki. Maailmankuva muotoutui: #MääItte. Lätkää tulvi ovista ja windowseista. Ari-Pekka Selinin kokema todellisuus, se oli… jotain kaukaista, historiaa, kivikautista. Sellaista kuin iskä Tommilla. Fossiilipitoista. Nyt on nyt. Nuoret leijonat…
Ihmiselämässä on lainalaisuuksia. Vanhempi ja kokeneempi opettaa nuorempaansa. Duunissa pomo on alaistaan vanhempi. Jos tämä oletusasetelma muuttuu, syntyy kitkaa. Selinin yläpuolelle nostettiin 32-vuotias märkäkorva, eri sukupolvea, toisesta maailmasta. Jatkosopparia ei suotu. Paikan sai apurina puuhannut (Selinin valoihin nostama) 2-valmentaja. Ei ehkä ihan jokapäiväistä. Joku saattaisi sanoa että Seliniä on nöyryytetty.
Ammattimies on tietenkin aina pro. Motiivi riippuu tilanteesta. Ymmärtäisin hyvin, jos Selinin into on tumpattu.