Enpä ole koskaan enkä silloinkaan nähnyt henkisesti näin heikkoa joukkuetta mitä tämänkauden IFK. Kotipeleistä ensimmäinen ja viimeisin: järkyttävät hyytymiset Jyppiä ja Saipaa vastaan. Vieraspelit, huoh, ovat olleet jotain niin surullista että ei riitä sanat kuvailemaan: pelit hävitään joko heti kättelyssä tai kahden, jopa kolmen maalin johdosta. Jatkoajoilla ja rankkareilla rekordi haki surkeudessa vertaistaan kaikkien ammattilaissarjojen joukosta. 20-30 pelaajaa eivät kaikki voi muuttua hetkessä voittajista, tai edes keskinkertaisuuksista luusereiksi, varsinkin kun Törmäsen joukkueessa oli muistaakseni paljon samoja pelaajia, ja eritoten 2015-16 kaudella HIFK voitti lähes maagisellatasolla jatkot ja rankut, vai muistanenko väärin tämänkin?
Katseet kääntyvät väkisinkin nykyiseen valmentajaan, onko tämä surullisenoloinen pieni mies sellainen epäonnentuoja mitä suurimmat kriitikot antavat ymmärtää? Kaikesta negasta huolimatta pelin rakenne on ollut koko ajan parempi kuin Stögön viimeisimmällä, ja nyt vieläpä jatkoajalla tehty maali, ja vierasvoitto heti perään, antavat toivoa jostain suuresta. Ehkäpä alkukauden kyntäminen hitsasi joukkueen yhtenäisyyteen joka kantaa ihmetekoihin. Ehkäpä.