Pelko, varovaisuus, peli-ilon puute,
Ässien pelitapa eilen Lukkoa vastaan oli se pahin mahdollinen, eli ei annettu Lukon kiekolliseen pelaajaan painetta mm. kun kiekko oli Lukon puolustusalueella. Ässät pelasi sitä tuttua 1-4 -peliä, jossa kärkikarvaaja kävi sanomassa "moi" Lukon pakille ja kääntyi takaisin. Pakki otti muutaman potkun ja syötti yhden läpisyötön, joka puhkaisi NELJÄ pelaajaa. Joka vaihto sama juttu.. Miten edes voi olla mahdollista?
Lukko karvasi 1--1-3 -systeemillä, jossa ylin antaa painetta kiekolliseen pelaajaan ja alempi karvaaja antaa painetta siihen suuntaan, minne Ässien kiekollinen pelaaja syöttää tai toisin sanoen roiskaisee kiekon. Loput kolme tulevat ikäänkuin "haaskalle" ja Ässien neljä muuta pelaajaa ovat näin pelin ulkopuolella. Söderström torjui näistä yrityksistä ensimmäisessä erässä ainakin viisi potentiaalista maalinteko yritystä. Kolmannessa ei enää pystynyt.
Jos tuollaisen Lukon 1-1-3 prässin haluaa ohittaa, Ässien jomman kumman laiturin olisi pitänyt laskea punaviivan tasolle, jolloin Lukon pakit olisivat joutuneet laskemaan alemmaksi ja Ässien pakilla olisi ollut edes yksi laituri, jolle olisi voinut pelata kiekkoa eteenpäin ja tuo prässi olisi rikottu. Mutta varmasti huomasitte, että Ässien molemmat laiturit olivat paineen alla todella syvällä, monesti kolme metriä maaliviivan yläpuolella. Kun kiekko tuli Ässien laiturille, Lukko antoi siihen neljän pelaajan paineen. Välillä se saatiin roiskittua keskialueelle, josta jouduttiin uudestaan saman mankelin alle.
Näinhän se on. Kun vastustajien puolustusnopeus on sitä luokkaa, mitä se melkein kaikilla jengeillä nykyään on, käydään suurimmat taistelut jo kiekottomien pelaajien kesken. Ässät ei taistele kiekottomana melkeinpä lainkaan, vaan omat laituri odottaa syöttöä suunnilleen b-pisteen kaarella ja vielä seisovin jaloin. Tai sitten haetaan jotain volttia ennalta suunniteltuja luisteluratoja pitkin. Ässien hyökkäyspelaamisessa ei jostain syystä huomioida vastustajaa lainkaan. Joka tapauksessa Ässät yrittää saada tiiviin paketin kasaan jo reilusti ennen omaa sinistä. Vastustajan on ihan helvetin helppoa rikkoa tuon paketin rytmi ja jos eivät ole pakottaneet Ässiä isoon virheeseen ennen hyökkäyssinstä, niin tuossa vaiheessa vähintäänkin on tapettu vauhti ja pakotettu Ässät isosti alivoimaiseksi.
Hyökkäys siis hiipuu ja hiipuu sitä mukaan kun vastustajan maali lähenee. Todellisuudessa, hyvässä lätkässä, se on ihan yks paskan maku, minkä näkönen se hyökkäyksen ryhmitys on puolustusalueen hyökkäyspelaamisessa. Oman sinisen yli pitää päästä jotenkin ja keskialueella pitäis sen verran päästä hidastamaan hyökkäystä, että päästään hyvällä rytmillä vastustajan sinisen yli. Eli sen sijaan, että lyödään paukut siihen, miltä hyökkäys näyttää oman alueen b-pisteiden ja siniviivan välissä pitäis kattoa miltä hyökkäys näyttää hyökkäysalueen sinisen ja b-pisteiden välissä.
Sitten oikeesti, kenen helvetin kuningasajatus on tuo oman alueen rännisiirtely ja laidan kautta neppailu? Tää vaa syö koko ajan aikaa omalta joukkueelta. Ne syötöt täytyy saada lapaan ja jos laidan kautta pelataan, niin pelataan se kiekko tyhjään tilaan hyvässä liikkeessä olevan äijän eteen... ei niin, että vittu syötön vastaanottaja peruuttaa omaa kulmaa kohti. Tollasessa asemassa pelaaja on täysin kykyenemätön kamppailupelaamiseen.
Ja tosta puolustuspelaamisesta. Atu, kerron sulle salaisuuden. Hyvä puolustuspelaaminen pohjautuu siihen kun puolustavalla joukkueella on aina 6-5 ylivoima. Ässät pelaa nyt koko ajan ihan vapaaehtoisesti 5-5 peliä omalla alueella.
En ehtinyt itse sanomaan, että tosiaan Jukurit pelaa juuri nyt tasan tuolla mainitulla Rockyn tyylillä. Ja se on tuomittu kaikkialla aivan järjestään, ettei noin vain voi enää nykypäivänä lätkää pelata. Tiedä häntä sitten, ei tuohonkaan nyt oikeaa tai väärää vastausta ole olemassa.. ja tosiaan ihan nyt kommenttina vaan
Onko muutkin kun Sihvonen ja sen lakeijat tuominnut ton? Itekki oon nähnyt vaan yhen pelin Jukureilta, mutta ihan ok se näytti. Suomessa nää entisajan tietäjät on vahvasti miehittänyt kiekkomediat ja siellä tosiaan hyökkäyksen rytmittäminen on tuntuu olevan vaan se teko, joka tapahtuu puolustusalueen b-pisteiden alapuolella. Tai viimeistään ennen puolustussinistä. Esim. Late "rytmitti" vahvasti Leijonien peliä. Todellisuudessa tuo oli koohotuskiekkoa pahimmillaan. Kaikki äijät kyllä tuli hakemaan kiekkoa omalta päätyviivalta, mutta kun hyökkäys lähti liikkeelle, sen rytmi ei muuttunut ikinä kertaakaan, vaan se meni suoraan pohjaan asti.
Jokisen Jukuritkin kyllä rytmitti peliä. Jos ei päästy ylös, niin keskialueella tiputettiin alas tai levitettiin. Tää ei tosin Sihvosille tai muille "tietäjille" kelpaa, kun ainoa todellinen rytmitys tehdään oman maalin takana.