madeOFspade
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät
Boldaus oma.
Harvoin repeän ääneen jatkoaikaa lukiessa, mutta nyt osu. Mielikuva tuli välittömästi tästä. :D ehkä se mutrusuuhetki johtui siitä kun yksi tirpoista putos taskusta tms.
-
Ihmiset liikaa tällä painottavat kuinka Selin ei sosialisoi vaihtoaitiossa, joka taas on täysin epärelevantti argumentti. Eihän me voida sitä tietää jos Seniilin taskuissa on vaikka pikkulintuja joita täytyy ruokkia? Täysin absurdia ja ajattelematonta vaatia aikuiselta ihmiseltä sosiaalista kanssakäymistä urheilujoukkueen keulakuvana… Herätys ihmiset!
-
Joo, no voin luvata reagoivani voimakkaasti edelleen pelien aikana Selinin käytökseen.
En voi sille mitään, mutta mulla nousee savu korvista kun joku seisoo löysän näköisenä kädet taskussa kun pitäisi olla töissä. Puuskassa ok, mutta taskussa... :D
No nyt puhut asiaa! Jaetaanko Selinille vaikka sitten seuraavassa työkonearvonnassa vaikka zamboni. Tai sit vaa lomautetaan, ko ei se tuol penkin takana about mitään tee. Tulis säästöä ja talous paranis!Minusta kyse on työjaosta, kaikki eivät perusta valmennustaan aktiiviseen peliaikaiseen ohjaamiseen. Itse arvioin valmentajan tekemistä tulosten perusteella.
Minusta kyse on työjaosta, kaikki eivät perusta valmennustaan aktiiviseen peliaikaiseen ohjaamiseen. Itse arvioin valmentajan tekemistä tulosten perusteella.
Jukuri peli herätti kysymyksiä, miksi Ässät hävisi kaksinkamppailu kaksi viimeistä erää tai miksi joukkue passivoitui täysin? Minusta tästä pitäisi keskustella, eikä siitä missä Selinin kädet oli pelin aikana
Varmasti on työnjaosta kyse, mutta kun se penkki vaikuttaa siltä ettei siellä kumpikaan koutseista ääntä käytä. Tsemppaa ja pumppaa virtaa jengiin.
Eihän tämä harvinaista ole Ässissä ollut kun tuntuu ettei joukkue syty. Pelin sisällä taso heilahtaa. Onneksi on laadukkaita yksilöitä.
Arvioin myös valmennusta tulosten perusteella ja tällä hetkellä Selinin valmennusryhmän arvosana on heikko.
On olemassa erilaisia tapoja valmentaa ja johtaa peliä. Harvoin menestyvät valmentajat ovat kovin superaktiivisia itse pelitapahtumassa, pääosin he luottavat ennen peliä tehtyyn työhön, itse pelissä ohjailu on minimaalista. Jo Tarasov sanoi aikanaan, että pelaaja pystyy omaksumaan kolme asiaa pelin aikana.
Raivoava valmentaja esiintyy yleensä vain yleisölle.
Mites se, kun arvon Herra Kotkaniemi oli herra pää herra. Tais olla 20 peliin joitain pisteitä 3 vai 5
Mites se, kun arvon Herra Kotkaniemi oli herra pää herra. Tais olla 20 peliin joitain pisteitä 3 vai 5
Niin ja Jukka Jalonen mainostaa TVssä kuinka rauhallinen valmentaja heijastuu kentälle keskittyneenä ja rauhallisena joukkueena. Hänkään ei usko mesoamiseen.Tämä argumentti Seliniä vastaan häiritsee, ihan vastaavasti Jokinen seisoi rauhassa aitiossa ja muut valmentajat puhuvat. Suhonen oli sanonut joukkueelle, ettei huuda, koska tutkimusten mukaan huutaminen toimii viisi kertaa.
Minusta on ihan ok kritisoida Seliniä, mutta argumentointi pitäisi olla kohdallaan.
Lyhyt on ihmisen muisti. Ei tästä ole niin pitkä aika kun Turussa meni kaikki päin persettä ja Porissa juhlittiin mestaruutta. Suhdanteet vaihtelee. Ja kyllähän se on paljolti pelaajasta itsestään kiinni pystyykö ottamaan seuraavan askeleen vai ei. Varmaan asioita seuran taholta voisi tehdä paremminkin, mutta ei kaikkia voi kädestä pitäen ohjata.Kyllä eilen tuli monta kertaan mieleen, että mitä esimerkiksi Turussa on tehty oikein ja Porissa väärin tai ei lainkaan, kun katsoin näiden nuorten miesten esityksiä Jukurit-Ässät -ottelussa. Voiko päivittäisessä toiminnassa olla niin suuri ero, että Porissa esimerkiksi Jouka Juhola ei kehity kuin juuri ja juuri liigastandardit täyttäväksi pelaajaksi, jonka kiekollinen pelaaminen on asteikolla 0-10 ehkä 1~2 ja hän pyörii tuossa ringissä 3-4 vuotta kunnes tilalle tulee jokin uusi pelaaja vastaavilla spekseillä.
Älkää ottako tätä vittuiluna, mutta jotenkin minulle on tullut sellainen joko ylimielinen tai egoilu -fiilis tästä tavasta, jolla Ässät kehittää nuoria pelaajia. Hyviä pelaajia tulee kyllä välillä, mutta kun niitä tulee, ne tulevat kuin itsestään ja mikä on se rooli, mitä seura on tehnyt kasvattajana? Varmasti monessa asiassa paljonkin hyvää, mutta miksi tästä harmaasta massasta ei jalostu koskaan yhtään timanttia tai kultakimpaletta? Eilen saatiin kyllä kaksi pistettä, kiitos maalivahdille, mutta kyllä noutaja tulee varmasti viimeistään joulukuussa, jos esimerkiksi puolustaja ei pysty muuhun tai edes ehdi kuin heittämään kiekkoa hyökkäysalueen siniviivalta kaaressa kuten golffari vastustajan maalin eteen.
Kyllä eilen tuli monta kertaan mieleen, että mitä esimerkiksi Turussa on tehty oikein ja Porissa väärin tai ei lainkaan, kun katsoin näiden nuorten miesten esityksiä Jukurit-Ässät -ottelussa. Voiko päivittäisessä toiminnassa olla niin suuri ero, että Porissa esimerkiksi Jouka Juhola ei kehity kuin juuri ja juuri liigastandardit täyttäväksi pelaajaksi, jonka kiekollinen pelaaminen on asteikolla 0-10 ehkä 1~2 ja hän pyörii tuossa ringissä 3-4 vuotta kunnes tilalle tulee jokin uusi pelaaja vastaavilla spekseillä.
Ässien ja monen muun keskitason liigajoukkueen filosofia perustuu siihen, että paskasta yritetään vuolla kultaa. Rahaa on muutamaan hyvään runkopelajaan sekä 1-2 tähtipelaajaan. Loput on sitten enemmän tai vähemmän "toivotaan toivotaan" hankintoja. Mitä pidemmälle aika on kulunut Selinin valmennuksen aikana, sitä vähemmän uskon siihen, että tuolta "toivotaan toivotaan" -osastolta nousisi 2-3 pelaajaa runkopelaajien joukkoon. Appelgren oli Ässiin tullessaan lähellä nousta tuonne runkopelaajien joukkoon, mutta on jämähtänyt niin pelillisesti kuin henkisesti tuonne harmaaseen massaan. Eikä kirjoitukseni pointti ollut se, että saan osoitella sormella ja haukkua vaan se, miten tuota jakaumaa: tähtipelaaja, runkopelaaja ja harmaa massa saataisiin jakautettua niin, että tuonne runkopelaajien joukkoon nousisi 2-3 pelaajaa ennen joulua.No yksi iso selittävä tekijä on tietysti volyymi. Turku esimerkkinä on yli kaksi kertaa Porin kokoinen asukasluvultaan, isommasta massasta vain nousee isommalla todennäköisyydellä niitä ehdottomia timantteja. Siis sellaisia Armia ja Kotkaniemi tason tapauksia. Sitten on se seuraava taso, eli laadukkaat kv-tason pelaajat, joita Porista myös nousee silloin tällöin (Salminen, Joensuu, Ojamäki jne.). Porista on noussut jopa aika hyvinkin näitä yksittäistapauksia, eli sikäli voidaan olla ihan tyytyväisiä ja ylpeitä..
Mutta totta kai on päivänselvää, että oikeastaan jopa seuran päivittäisestä toiminnasta riippumatta se suuri enemmistö lahjakkaista A-junnuista jää lopulta pyörimään uransa kanssa aikalailla turhina jätkinä, menemättä oikeastaan mihinkään suuntaan. Siis ovat sellaisia anttimäkilöitä, jesselaaksosia ja nikopalosia, että vaikka olisi ollut perusteltua jotain odottaakin, niin mitään ei ikinä tapahdu. Tämä on sama homma niin Turussa kuin Porissa.. ehkä se suuri ero on siinä, että Porissa on aina oltu tosi kilttejä näille tapauksille. Eli heitä roikotetaan vuosikausia mukana ringissä liigan ja divarin rajamailla, vaikka kaikki näkevät ettei tästä tule sen kummempaa lasta eikä paskaa. Juholasta esimerkiksi olen oppinut tykkäämään, mutta toki hän sinällään tapauksena kuuluu tähän ryhmään mukaan, en sitä sano..
Kait niitä valmennustyylejä on monia. Porissa ihannoidaan ja ehkä täällä voisi jopa toimia joku Matikaisen Petri, joka huudattelee moottorisahaa erätauoilla ja luo fiilistä pelaajistoon. Toisaalta taas tuollainen tyyli ei ihan joka paikassa toimi, mutta ehkä "porilaiseen hulluuteen" ei tuollainen kädet taskussa seisoskelu sovi ainakaan hitsarien mielestä.
Mutta päästäsköhän jossain kohtaa tuosta 'hakemisesta' 'tekemiseen', tuloksentekoon, sen joukkueen yläpotentiaalin ulosmittaamiseen. Kolmatta syksyä vähän sellanen fiilis, että odotellaan jotain tapahtuvan ja paremman huomenen tulevaksi, mutta aina jää vajaaksi ja harmaaksi. "Ei täällä liekit uhkaa, täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan" kuten Heikki Salo laulaa.
Kun kattelin Lugun Marko Virtas-keskustelua niin yllättävän samalta kuulosti ...