Valmennuksen perusongelma on tänä kautena ollut, ettei voittavaa pelitapaa ole löytynyt. Ensin yriterttiin porimankiekkoa, yksilövetoista höntsää, johon valmennus ilmeisesti luuli materiaalin riittävän. Sitten Söderström loukkaantui ja muitakin ongelmia tuli, oma pää vuosi koko ajan liikaa. Kun Kotkaniemi tuli, Tiivola oli poissa jne. Ei se paperikokoonpano päässyt koskaan yhtä aikaa jäälle. Joulukuun alussa tilanne vain huononi.
Sitten yritettiin taas lähteä puolustuksen kautta ja hyökkäyspeli katosi välillä lähes kokonaan. Söderström palasi maaliin ja välillä näyttikin jo, että pinnoja tulee tolla tavalla. Sitten iski taas maajoukkue, vei Tiivolan ja Selinin ja lopulta pisteitä ei siitten tullut enää juurikaan ollenkaan.
Suurin syyllinen tilanteeseen on ilman muuta Kerttula nerokkaan koronastrategiansa kanssa. Urheilullista menestystä se tuonut, mutta jatko näyttää oliko strategia muuten hyvä. Onko Ässien asema seurana suhteessa muihin vahvistunut?
Kerttulan pelaajavalinnat ovat onnistuneet hyvin yksilötasolla, mutta voittavaa joukkuetta ei niistä tullut. Siitä saa vastuunsa kantaa kokenut valmennus, joka on koko kauden ollut hämmästyttävän sormi suussa pelitavan kanssa.
Ässät on mestaruuden jälkeen vaihtanut valmentajaa joka kerta ennen sopimuksen loppua, ja mestarivalmentaja Kivikin oli hyvin lähellä potkuja mestaruusvuonna. Tämä on porilaisen hulluuden tai paremminkin ikuisen katteettoman toiveajattelun tie. Hetken hurmio vaikuttaa liikaa päätöksiin, todellinen ammattimaisuus on puuttunut organisaatiolta. Sitä nyt haetaan, koitetaan kestää.
Toivon näkeväni vielä voittavan joukkueen Porissa, ehkä jo ensi kaudella, vaikkei sitä juuri nyt kukaan uskokaan. Panokseni tähän kauteen olikin sitten tässä, huomio kiintyy jo täysin ensi kauteen tästä lähtien.