Stögö voisi analysoida, mitä helvettiä tapahtui 6-0 voiton jälkeen. Tie mestaruuteen oli auki, Tappara lyöty maan rakoon. Oli levitetty punainen matto ryöstöretkelle Tampereelle, mutta tuloksena oli yhteensä 2 maalia kolmeen viimeiseen peliin. G3:ssa tehtiin 3 maalia yhteen ERÄÄN.
Miksi Tapparan taso nousi yhdessä yössä kuolleista -> rautaiseksi mestariksi, ja oma peli hajosi araksi peruutteluksi. Osasiko Tapola reagoida ja muuttaa sapluunaa, mutta Stögö ei? Loppuiko bensa, konstit vai oliko Laineen 1-0 sellainen piristys, että kaikki kääntyy päälaelleen yhdestä helvetin syötöstä Tepon luistimiin?
Kolme tappiota 2-1, yhteismaalit 13-9 HIFKille.
Ensi kaudella voi vastassa olla poffseissa hyvinkin.......yllätys, yllätys, taas Tappara. Törmäsen on korkea aika opetella, kuinka nämä niukat tappiot käännetään voitoiksi juuri Tapparaa vastaan. Kolme viimeistä sarjaa mennyt samalla kaavalla.
Tämä. Juurikin tämä. Ja mä annan vastineeni;
KJ ja ekat pari kautta? 7-0 Tukka-Jukan kerhoa vastaan ja mites kävikään?
Tämän kauden HIFK ei ole vielä kypsynyt voittajaksi mutta ensi kaudella(JOS saadaan jatkuvuutta, JOS Nyba paikkaa lähtijät hyvin) ollaan varmasti. Tsiigatkaa Tapparaa ja paria edellistä. Siellä on kuitenkin ollut jo mestaruuden voittaneita; Kanki, Savinainen. Jäbät ei jäätyneet vaikka tuli kakkoseen ja kovaa kolmannessa. Media kirjoitteli jne. Tapola teki duuninsa.
Stögön HIFK voitti Pelsut koska karmea materiaaliero+Cacca vasta aloittanut siellä. Voitettiin JYP koska oltiin terävempiä maalipaikoissa JA niiltä loppui gaso kesken sarjan. Mutta Tapparaa ei voitettu.
Vituttaahan se väärä vaihto mutta oli meillä se Ramun paitsiomaali. Lisäksi myös HIFK hyötyi niistä dumareista muissa peleissä, turha näitä on kieltää.
Miksi näin kävi? Analyysit myöhemmin mutta ihan pinnallisin fiilis on että HIFK luuli Kannun tulevan ehkä vähän liian helposti. Meillä ei löytynyt sellaista...tasaista playoff-dieseliä(paremman sanan puutteessa). Vedettiin turbolla himassa ja vieraissa vittumaisesti 2-3 vaihteiden välillä. Muistelen kaiholla tässä kohtaa mm. -11 vierasmatseja narrisarjan jälkeen. Ei kumarreltu silloin, niin sanotusti.
Ehkä meiltä puuttui ne johtavat(ei Sihvosta)? Ville, Söde? Ja tässä kohtaa kaikki kunnia Arttu Luttiselle. Helvetin asia kaveri.
MV-puoli oli musta "ei kaaduttu"- osastoa. Husso ehkä sen yhden helposti päästi Treellä mutta kuinka vitun monta se pelastikaan? Ja hei! Tänä keväänä ei ollut kellään ns. Maagisia Huoppuveskoja. Karhunen oli aika huono myös, tosin oikealla hetkellä nosti tasoa. Aittokallio, Zapolski, Markkanen, Tarkki? Kuolevaisia. Kuten myös meidän Husso. Ei voi veskoja syyttää, piste.
Materiaali oli mestaruuteen ihan riittävä. Tässä jokainen laittaa handun pumpulle; Tapparan materiaali oli ihan yhtä hyvä/huono kuin meilläkin. Niillä nyt sattu olemaan parempi kokemus näistä peleistä ja kenties se voitontahtokin. Plus Tapola. Se kykeni muuttamaan& parantamaan. Stögö? Not so much. Emmä noihin itkuihin ja jälkipuheisiin kiinnitä nyt huomiota. Kaikilla niitä on ollut. KJ tylytti erkkaa narrisarjan jälkeen ämmäksi ja jätti Cacan kättelemättä "olet kasvanut liian isoksi"- heitolla. Jokainen. Itkee. Ja. Valittaa. Ihmisiä jne.
Vitutus väistyy ja hyvä fiilis jää. Ei meillä tätä herkkua liiaksi ole. Nyt pidän tärkeimpänä sitä jatkuvuutta, mitä -11 jälkeen ei tullut; ei voida enää dyykata vaan nyt pitää vittu saada tämä meno jatkumaan. Finaalit ratkeaa pieniin juttuihin. Menestys tulee pitkäjänteisellä duunilla. Ei se Tappara esim. sattumalta ole viimeiset 4 krt ollut finaaleissa.
Tack. Kom igen.
E. Täällä on lähipäivinä(& tunteina) näitä kommentoijia muualta. Kysykää niiltä miten oman jengin kausi meni. Tapparan kundit luultavasti tietää tän fiiliksen eikä viitti.