Satuin katsomaan hetken A-studiota. Ovathan Marin sekä Lindtman retorisissa taidoissa aivan eri planeetalta Rinteeseen verrattuna. Voiko olla, että saamme pääministerin, jota kohtaan ei tarvitse tuntea myötähäpeää?
Jokin yllättävä kansainvälinen kriisi ja EUn hätäkokous: Sanna Marin oivaltaa kokoukseen oikeat sanavalinnat, sanomansa painopisteen itse ja sen esittää vakuuttavasti unkarilaisille..?
Ja tämä näkemykseni ei ole todellakaan nais- tai ikäkysymys, en jaksa tuollaisiin pikkuseikkoihin kiinnittyä:
vedän tunteella, toki kuunnellen ja katsoen mahdollisimman paljon poliitikkojen esiintymisiä eli huvini on minullakin, hieman pervoa kai.
Stubb oli jenkkimainospelle. Rinteestä toisinaan pidin paljonkin, johtuu kai klarinetin soittamisesta ja tupakoinnista.
Marin on muovinen maailmanhalaaja, kasvanut olemaan niin ihanan maailman rakennusvalvojaksi, ei vaikuta maailman rakentajalta eli duunarilta.
Lindtman on myös poliittinen nuori, mutta jotain reilua suomalaista särmää hänessä on.
Onko tämä sittenkin mies- eli sukupuolistunut tunnekysymys minulle, tajuan Antin puheenpartta paremmin kuin Sannan?
Jännää, palaan kellarikammiooni tutkistelemaan itseäni vaikka ei oikeastaan huvittaisi.