Noniin, kesälomat vietetty ja kansanrintamahallitus pääsee vihdoin tositoimiin. Niitä toimia kyllä tulee riittämään, muistammehan kuinka katastrofaalisen paska oli edellinen porvarihallitus, aivan järkyttävän huono ja tuhoisa. Kuten tiedämme faktaksi, työllisyyden kasvukin, se ainoa todellinen ansio jolla viime hallitus on valheellisesti ratsastanut, sekin selittyy suhdanneautomatiikalla, ei suinkaan hallituksen toimilla. Tämän myönsi jopa Juhana Vartiainen, joten siinä tuskin on oikeistolaisilla mitään mussutettavaa vastaan.
https://www.kansanuutiset.fi/artikk...llin-leikkurin-purkaminen-alkaa-ensi-viikolla
Tästä on hyvä alkaa. Aktiivimallista ja sen "toimivuudesta" tuskin enää nykyään vallitsee, edes oikeistolaisten mielestä, mitään eriäviä mielipiteitä. Se on kylmästi osoitettu toimimattomaksi ja epäonnistuneeksi ja jokainen täysijärkinen varmasti tajuaa tämän. Onkin selvää, että jos aktiivimallista löytää mitään puolustettavaa tai "toimivaa", on sellaisen henkilön oltava henkisesti epätasapainoinen, päästään sairas. Sadistinen ja sivistymätön.
Lainaan tämän kokonaan, sillä se kilpailee vahvasti Jatkoajan historian pöljimmän ja asenteellisimman kirjoituksen pystistä. En viitsi edes ottaa kantaa kirjoituksen "asiasisältöön" sillä se on niin kaukana reaalimaailmasta. Totean sen sijaan, että kirjoittaja voisi vaikka antaa meidän oikeiston päättää, mitä mieltä olemme asioista ihan itse. Kertauksena:
1. Aktiivimalli on hyvä asia. Työttömien joukossa on muutaman prosentin ryhmä, joka koostuu laiskoista paskiaisista, joista on nastaa loisia veronmaksajien kustannuksella. Näiden tyyppien vuoksi tarvitaan porkkanan lisäksi myös keppiä. Tämä ei tarkoita sitä, ettei valtaosa työttömistä (varmaan yli 90 prossaa) olisi ihan työhaluista väkeä. Sen vuoksi aktiivimalli kaipaa viilausta, mutta kokonaan kepistä ei missään nimessä pidä luopua.
2. Valtaenemmistö kansantaloustieteilijöistä on todennut edellisen hallituksen toimien omalta osaltaan parantaneen työllisyystilannetta. Yksikään vakavasti otettava ekonomisti ei ole väittänyt, että työllisyyden kehitys menisi kokonaan suhdanteiden piikkiin, vaikka niiden merkitys toki on kiistaton. Siksi oikeistolaisilla on paljonkin mussutettavaa asiasta.
Ja mitä tulee hallitusten paskuuteen, nyt vallassa oleva tulee osoittautumaan Suomen historian heittämällä huonoimmaksi. Se hallitus, jossa Yrjö Leino oli sisäministeri oli toki surkea, mutta Paasikivi veti sen toiminnan ulkoa päin kuiville.