Tässä nyt menee hieman asiat sekaisin. Isovanhemmalla ei ole tuoretta kokemusta pienen lapsen vanhemmuudesta siinä missä vanhemmalla on. Mutta jos isovanhemmalla olisi itselläänkin ollut koko ajan pieniä lapsia (mutta esim. 20 vuotta kauemmin kuin vanhemmalla), lienee selvää että perspektiiviä on enemmän. Lisäksi isovanhemmalla on enemmän perspektiiviä kuin tuoreella vanhemmalla, minkä takia vanhemmat usein omiin vanhempiinsa tai vastaaviin henkilöihin tukeutuvat.
Tietenkin raja tulee jossain vastaan vaikka se on henkilökohtainen. Vähän kuten tulotkin kasvavat iän myötä keskimäärin kunnos aletaan lähestyä eläkeikää jolloin suunta vaihtuu. Kuitenkin mitä enemmän tekeminen vaatii asiaosaamista, sitä enemmän kokemus hyödyttää. Totta kai hankittu kokemus on tärkeämpää kuin ikä itsessään, joka ei merkitse juuri mitään (joskin asettaa ylärajan kokemukselle eikä kenties ole täysin merkityksetön kuten allaoleva linkki vihjaa). Kuitenkin kun puhutaan kolmekymppisistä, voidaan kyseenalaistaa riittävä kokemus perustellusti. Esimerkiksi matemaatikot ovat tutkimuksen mukaan parhaimmillaan 26,5 vuoden matemaatikkokokemuksen ja historioitsijat 38,5 vuoden historioitsijakokemuksen jälkeen. Ei ole juuri väliä onko nämä luvut tarkkoja mutta pointti on selvä: ylipäänsä esim. tiedemiesten parhaimmillaan oleminen nuorena on suurelta osin myytti joka perustuu virheelliseen analyysiin ja historiantulkintaan siltä osin, että menneet suurmiehet ovat tehneet merkittävät tekonsa pääosin nuorena johtuen ihan siitäkin seikasta että niihin aikoihin harva on vanhaksi elänyt.
Researchers Say Some Abilities Seem To Improve As You Grow Older
www.cbsnews.com