Suomi on pyyhkinyt viimeiset vuodet muilla mailla aika vahvasti pöytää.
Juu europeleissä pääosin näin. Suomella on MM-kisoista 2000-luvulla äkkiä laskettuna saldona 3 kultaa, 5 hopeaa ja 3 pronssia. Mitalipelien ulkopuolelle on jääty myös lukuisia kertoja, mutta kuten sanoin suomalaisen jääkiekon päätavoite onkin ollut Skoda Cupissa ja siellä on menestystä tullut hyvin. Silti se menestys on nojannut vahvaan joukkuepelaamiseen ja "meidän pelin" ideologiaan.
Junioreissa menestystä on tullut myös. Maajoukkueet ovat pärjänneet siis pääosin hyvin MM-tasolla ja kuten sanoin, se menestys on nojannut pitkälle pelitapaan ja maajoukkueen vahvaan runkoon. Ei se mikään salaisuus ole, että näin on ja tätä on tehty ihan tietoisesti.
Valitettavasti viime vuosina ei ole nähty parhaiden pelaajien turnausta esim. olympiatasolla. Torinossa Suomi oli paras joukkue, mutta jo seuraavissa kisoissa Vancouverissa alkoi NHL-pelaajilta kuulua napinaa pelitavasta. Siitä huolimatta Suomi voitti pronssia. Samoin Sotshissa.
Nyt ollaan mielestäni vähän samassa tilanteessa kuin oltiin vuoden 2016 World Cupin alla. Valmentajana verrattain kokematon Marjamäki ja NHL-pelaajilla pelattu turnaus. Marjamäellä ei ollut hirvesti aikaa ajaa pelitapaa sisään ja Suomi hävisi turnauksessa kaikki ottelut.
Pennasella voi tulla vaikeaa tai sitten olla helpompaa. Uskoisin, että Leijonat pärjää jatkossakin EHT:lla, mutta NHL-turnauksissa voi olla vaikeampaa. Toki Pennanen lienee sillä tavalla järkevä, että kerää myös olympiajoukkueen runkoa pitkälti euroopasta. Näinhän Jukka Jalonen aina toimi ja sille oli syy ja se liittyi pitkään valmistautumiseen ja pelitapaan. Sillä saavuttaa etua muihin maihin nähden.
Summa summarum: Vaikka Pennanen epäonnistui Ilveksessä, hän saattaa silti onnistua maajoukkueessa. Onnistuminen maajoukkueessa ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän olisi epäonnistunut Ilveksessä. Raskaasti.
/img-s3.ilcdn.fi/bd9c7905fc0f47cae2a87f658f1dac05f3cf90282c8bb2fb6ade1f551cb504f4.jpg)
