Kuuntelin pitkästä aikaa jakson. Pudotuspelit alkamassa ja ajattelin kuunnella letkeämielistä pohdintaa ja jutustelua.
Antti Mäkinen: Noh, eipä ollut kovin letkeämielistä pohdintaa vaan mäkisellä jatkuu ilmeisen kireä ja synkkä suhtautuminen käytännössä kaikkeen mistä puhuu. ”Kun nyt taas joku suuttuu” kuullaan useamman kerran ja sitten haukutaan joku pelaaja milloin milläkin tavalla. Kaikki mielipiteet perustellaan ainoastaan yhdestä näkökulmasta ja lyttäysten jälkeen siirrytään seuraavaan lyttäykseen. Todella vähän positiivista huomiota oikeastaan mistään, kaikki hyvä sivuutetaan nopeasti ja Antti keskittyy siihen tuttuun tapaansa kertoilla paremmin tietävän asenteella faktoina mielipiteensä.
Kimmo Timonen: Timonen on mielestäni parantanut hurjasti, oli nyt esim tätä uusimpaa lähetystä varten seurannut lomallakin pelejä ja oikeasti siis valmistautunut lähetykseen. Seuraa aktiivisesti mitä toinen sanoo ja vaikuttaa innostuneelta. Toisaalta hieman huvittavaa, kun Timonen aidosti hämmästelee pistepörssin kärjen lukemia, varsinkin puolustajien osalta: ”mitää tässä oikein on tapaaahtunut kun tulee niiiiin paljon pisteitä, että onnko peli muuttunut vai mistä tässä oikein mahtaa olla kyse?”.
Pudotuspeleistä ei nyt päästy kovin paljoa puhumaan. Kun töitä samalla tehdessä kuuntelin, jäi mieleen oikeastaan vain miten Oilers vs Kings —sarjassa Edmonton saa vastaansa huonoimman joukkueen joka pudotuspeleihin pääsee.
Mitä nyt podcastista voisi taas sanoa. Leppoisaa jutustelua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tätähän tämä ohjelma olisi parhaimmillaan. Tässä kuuntelemassani jaksossa Timonen tähän pyrki aktiivisesti, vastapainona tuntui olevan tässä jaksossa Mäkisen ärrinmurripäivä. Ohjelma kaipaisi selkeämmän rungon jota osallistujat noudattavat, editointia ja karkean erottelun jakson selitteeseen mitä ohjelmassa käsitellään missäkin ajassa. Kaava kun on selkeä kaikissa podcasteissa: osallisten kuulumiset, ”around the league”, kuumat puheenaiheet 1 ja 2, fanikysymys, ennustukset.