Re: Re: Re: Ja taas paukkuu!
"Tämähän tarkoittaa sitä, että minä olen käytännössä täysin poikkeuksellinen yksilö! Koripalloa tuli aikoinaan pelattua vähän enemmänkin, ja minulla oli monissa setup-tilanteissa tapana nostaa vasen jalka (se, jolla en ponnistanut) suojakseni. Takuulla suojelurefleksi. Kyllähän se itseään saattaa ihan hyvin suojata, mutta kuvittelepa sitä puolustavaa pelaajaa, joka seisoo siinä puolustamassa ja sitten minä tulen polvi tai reisi edellä kohti.
Kumma kyllä, tilanteita harjoittelemalla pääsin tuosta tavasta eroon, ennen kuin kenellekään sattui mitään. Miten tämä on mahdollista? Kysehän on refleksistä."
Niin no tässä sinun kertomuksessasi tilannehan on ihan täysin eri. Minä nyt siteeraan omaa lajiani, että voisin edes jotenkin ilmaista itseäni. On täysin eri asia suojata omaa päätä, itse lyödessä kuin, että suojaisi omaa päätä kaverin lyödessä. Toivottavasti tajusit mitä tarkoitin.
"Toinen koripallovertaus. On varsin luonnollista jäädä heiton jälkeen paikoilleen katsomaan, mihin se pallo lentää. Näin suurin osa ihmisistä toimii, kunnes oppivat sen, että kannattaa lähteä hakemaan sitä levypalloa tai lukea muuten peliä sillä aikaa. Se, mitä ihminen tekee luonnostaan ja sitä, mitä hän voi oppia tekemään on kaksi eri asiaa."
En tiedä miten tämä liittyy tähän tilanteeseen. Tilanteehan ovat ihan täysin erilaisia. Tällä vertauksella ei ole mitään tekemistä refleksin omaisten liikeitten kautta, jotka tulevat suojataksesi itseäsi.
"Seuraapa TBK vaikka Joe Sakicin pelityyliä vähän aikaa. Mieshän ei ole mikään laitojen rymistelijä, mutta taklauksia hän toden totta osaa ottaa vastaan. Esim. toissavuoden finaalisarjassa Scott Stevens yritti taklata Joe-pojun pelivälineet sykkyrälle, mutta Sakic kontrasi ja tilanteessa kävikin niin, että Stevens keräsi kamppeensa jäästä. Eikä Sakic tarjoillut mailaa kasvoille. Sitä ennakointiakin voi harjoitella. "
Kyllähän minä "Joe-boyta" mielellään seuraankin, mutta aivan varmasti, mikäli hänen refleksit ovat kunnossa, tulee myös hänellekkin samallaisia tilanteita, joissa käy vahinko. Itse pelasin kiekkoa monta vuotta ja tuli myös reenailtua taklaamista ja näillä pohjilla voin sanoa, että monessa tilanteessa taklaamisen vastaanottaminen, ilman että satuttaa itseään tai antaa itsensä lenttää, on yllättävän vaikea juttu.
"On totta, että viime kädessä vastuu on lähes poikkeksetta taklaajalla, koska hän luo tilanteen. Jos niitti on kohdistumassa päähän, silloin sen suojausrefleksin ymmärtää, mutta silloin virhe onkin selkeästi taklaajan. Kyllä sen taklaajankin pitää katsoa, mihin tilanteeseen menee niittaamaan."
Niitin, oksan, lyönnin tms. ei tarvitse tulla edes pään alueella kun siihen jo "selkäydin" reagoi. Riittää, että sen kerkiää tajuamaan ja se tulee kohti. Viimeisessä lauseessa on asiaa.
"Vaikka liigassa yleensäkin otettaisiin taklaukset väärin vastaan, niin se ei muuta asiaa miksikään. Sitä suuremmalla syyllä siihen pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, jos tapa on kerta niin yleinen. "
Eipä muutakkaan, mutta pointtini oli se, että kun sanotaan "ei osaa otta taklausta vastaan, kun hyppää" niin katsokaa seuraava liiga peli ja laskekaa monta kertaa taklattava suojaa itseään hypyllä laidan vieressä. Tällä periaatteella ei juuri kukaan osaa ottaa taklausta vastaan.
"PS. Eikö se ole aika typerää kävellä aina päin sitä samaa oksaa? Muitakin reittejä on olemassa..."
Arvasin! Aina kun kirjoittaa jonkun vertauskuvan jonkun on aina pakko tarttua siihen ja ruveta viilaamaan pilkkua. No jos sitä, niin kuvittelee olevansa hauska, niin ei kun vaan..