Kuka täällä nyt voittoa osasi ennen ottelua odotti, en minä ainakaan, kuten todettiin jo eräässä leikissä aikanaan lapsuuden vuosina. Mutta, kun kaikki on käden ulottuvilla, ja sitten viedäänkin pois kuin lelu lapsukaiselta, ottaahan se päähän kuin pientä oravaa.
Kokonaisuutena väittäisin, että ainakin minun näkemistä peleistäni Suomi pelasi lähes kautta aikojen parhaan pelinsä. Lukuunottamatta niitä karkeita virheitä. Oikeasti, Roberto Carlosilla riittää itsevarmuutta yrittää, joskus onnistuakin, ekaan maaliin johtaneessa tilanteessa. Suomen Joonas Kolkka on siihen vähän köykäistä, suorastaan sitä kuuluisaa huonoa tavaraa.
Toinen ihme oli pelin isoin, Peter Kopteff. Muurisen vaihdot olivat taktisesti hyviä, ja siitä tuli palkintoakin, vaikka Jeremenko nuoremmassa näkyi pelaamattomuus, mutta toi hän variaatiota hyökkäykseen joka tapauksessa. Tintti teki maalin, ei huono vaihto. Mutta miksi Kopteffille ei tehty mitään? Olisi siinä kolmanteen maaliin johtaneessa hyökkäyksessä viety varmaan muitakin, mutta Kopteff oli koko ajan pulassa tshekkipoikien kanssa.
Jääskeläinen oli hiukan unessa siinä toisessa maalissa, muuten suht. ok peli. Pahimmista paikoista melkein maali tehtiinkin, ainakin minun mielestäni. Ilola oli menossa palloon, mutta kumartuikin pois tieltä, väärin tehty sekin. Silti maalivahdin tulisi selkeästi karjaista puolustukselle, että minä otan, ei se nyt ihan mahdoton olisi ollut selkeällä tehtäväjaolla. Myöhemminhän Jussi teki roolijakoa niin isoilla kirjaimilla, että kotisohvallekin se kuului. Siis se meni veskarin piikkiin, piste.
Neljäs oli upea feikki, Hyypiä meni siihen ihan 6-0, sekin on vain todettava. Niin vain kävi, muutenhan Sami loisti toisen puoliajan. Ekalla nähtiin sellainen universumin paras toppari, jolle pallot vain tulevat jonkun magneettisen vetovoiman tähden, mitään ei tarvitse asian eteen tehdä. Iso kädenojennus annetaan toisen jakson pelistä.
Sitten Suomen positiiviseen puoleen. 3 maalia miehen taakse, joka on pitänyt maalia puhtaana 9 Valioliigaottelussa ja joka on parhaillaan ehkä maailman paras maalivahti. Jätkät, te teitte jotain, mihin en todellakaan olisi uskonut. Iso kädenojennus jälleen, saitte kunnioitukseni.
Litmasen saksari oli nasuli, todella siisti. Hyypiä nousi isoon roolin puskiessaan kohti maalia ja Riihilahti pääsi väliin. Loistavaa. Tintti näytti pelimiehen elkeitä todella, äijä kirjaimellisesti pelasi tilanteen loppuun asti, ja peruspata juhli koko jalkapalloilevan Suomen kera.
Sitten tuli Kuqi. Älyttömän hyvän pelin pelannut höyryveturi onnistui puskemaan suoraan veskarin käsiin. En syytä tappiosta Shefkiä, hän taisteli, repi ja raastoi, ja oli lopulta ratkaista. Yksi koko joukkueen lievä herpaantuminen n. 20 sekuntia myöhemmin maksoi vain pahimmillaan paikan jatkokarsintoihin.
Tshekki ei tule enää monesti pelaamaan noin hermostuneesti, kuten viimeistään 3-3-tilanteessa kaikki pystyivät sen huomaamaan. Muutamat yksilövirheet ratkaisivat, mutta edelleen kysyn, että oliko Kopteff todella ainoa vaihtoehto pelipaikallensa. Miksi Muurisen(kin) joukkueessä täytyy kaikilla olla kivaa? Ellei peli kulje, puolustaja aiheuttaa maaleja omaan päähän, pitäisi tehdä jotain. Vai eikö nytkään uskottu edes tasapeliin?
Tähän loppuun sanon, että avautumiseni tänne oli henkisen pakon aiheuttama, todennäköisesti vastaavia vuodatuksia on jo täällä, en ole tutkinut, vaan päätin samantien laittaa omani peliin. En muista, ottiko se kuuluisa Unkari-pelikään näin paljon päähän (tarkoitan siis sitä, joka yliajalla romutti jatkokarsintatoiveet). Tämä on järkyttävää!!
Kiitos ja anteeksi.