Silloinkin kun matsia katsoo selvinpäin ja rauhassa kotisohvalta, selostajan pitää olla aivan helvetin ärsyttävä, jotta hän pystyy oikeasti häiritsemään katselunautintoa.
Tähän kategoriaan kuuluvat suurista nimistä ainakin Bubi Wallenius.
Bubi on sinänsä ihan hauska camphahmo, mutta äijää ei pidä päästää selostamaan mitään joukkuelajia tai ylipäätään nopeatempoista urheilua. Saattaa tietää paljon vaikka mistä, mutta sitä jaarittelun maailmanennätystä kuunnellessa tekee mieli vetää liipasimesta. "Olisikohan noin tai näin, mutta kaikesta huolimatta tulos on tämä ja siihen on tyytyminen: toinen onnistuu ja toinen epäonnistuu - kuten urheilussa tapana tietenkin on, eikä jääkiekko eroa tästä säännöstä millään tavalla, päinvastoin, sillä uhreiluahan tämä jääkiekkokin vaan on...." KABAM! Onneksi Bubi onkin lähinnä terrorisoinut fudista, jonka seuraaminen on meikäläisellä marginaalista lajin faneihin verrattuna.
Pentti Lindegren saaattaa olla monille samanlainen tapaus, mutta hänen korkean tason campsankaruus ja legendan status estää kunnon aggressiontunteet. Ei nyt kuitenkaan selostamoon enää Linkku-Setää, kiitos.
Bubin lisäksi muita kunnon ärsykkeitä ainakin jossain vaiheessa ovat olleet Mikko Innanen, Mika Saukkonen ja etenkin se Nelosen varhainen itsemurhakaksikko, joiden nimet olen onnekseni unohtanut. Radio-Suomen liigakierrosta tulee joskus harvoin kuunneltua ja hirveän kuuloista pääsääntöisesti on sielläkin. Turulla on tosin yllättäen ollut asiallisen kuuloinen ääni ja selostus radioierroksella.
Sanotaan nyt vielä ne hyvät kuulemani suomenkieliset lätkää selostaneet nimet, eli JP Jalo.
OK tai siedettävää tasoa ovat olleet Mertaranta, Hänninen(!), Juha Lindgren, Tapio Suominen ja Juho Jokinen(?). En ole viimeisestä varma, siitä on sen verran aikaa. Anssi Kukkonen saa erikoismaininnan, tosin vain kännissä ja tarkoitan myös itseäni. Kukkosen tuuletukset Milanon MM-skaboissa '94 olivat legendaarisia. Tietenkin myös Penalle joku diplomi.