Anaheim Ducks (1.) – Chicago Blackhawks (4.), Lännen konferenssifinaalit 2015

[Wiesellike]

Vihdoinkin Hawks pelasi sillä tasolla millä olisi pitänyt pelata koko sarjan ajan. Varsinkin toinen erä oli sellaista rallia, että tuli ihan keväät 2010 ja 2013 mieleen. Ja ei yllätä ollenkaan, että tämä tapahtuu, kun selkä on seinää vasten. Toivottavasti tämä herääminen ei taas tapahdu liian myöhään, vrt viime kevät.

On se Keith ihan uskomaton superihminen, friikki mitä lie. Tuollainen kuormitus pelistä toiseen ja mies vain parantaa peliään. Toews&Kane on maaginen parivaljakko yhdessä ja hädän hetkellä toimii aina. Toewsin kanssa Showtime hoitaa puolustusvelvoitteetkin eri asenteella.

Ja sitten vaihteeksi kehut Rundbladille ja Bickelille. En huomannut Rundbladia kentällä kuin kerran, kun kuljetti kiekkoa Anaheimin maalin taakse. Ja se on vain hyvä juttu! Pelasi omassa roolissaan hyvin ja edellisen pelin hasardeja ei nähty. Timosen penkittäminen oli oikea ratkaisu. Tilanne tosin muuttuu seiskapelissä, kun Anaheim voi peluuttaa haluamiaan ukkoja Rundbladia vastaan, joten toivotaan että kasetti kestää siellä. Bickell pelasi tämän sarjan parhaan pelinsä. Ei yrittänyt olla parempi pelaaja kuin on, vaan hoiti puolustusvelvoitteensa ja jatkoi Vatasen pehmittämistä taklauksillaan.

Tästä on hyvä jatkaa Kaliforniaan. Anaheim näytti kaksi erää eväänsä syöneeltä, mutta tuli kolmanteen todella vahvasti. Melkoinen jännitysnäytelmä luvassa, jossa kumpi tahansa voi voittaa.

 

[Woofer]

En nähnyt ainakaan itse mitään Ankkojen eväiden syöntiä. Hawks oli kieltämättä hieman paremmilla paikoilla ja yv oli vaarallisemman näköistä kun Ducksilla. Ainoa hetki missä eväät näytti syödyiltä oli tuo muutaman minuutin jakso, jossa Hawks karkasi, joka päättyi lopulta Hawksin jäähyyn. Muuten oli suht. "haluttoman" näköistä puurtamista molemmilta. Taisi olla ainoa ottelu näistä kuudesta, jossa kumpikaan ei painanut peliin ns. höyry päällä. Kolmannessa erässä Hawksien puolustus oli parempi kuin Ankkojen hyökkäys ja näin ansaittu kolmas kiinnittys finaaleihin.

Jos vielä posia hakee vähän pelistä, niin kiekkojen blokkaaminen oli edelleen rautaista luokkaa ja Andersen tappiosta huolimatta sai koottua itsensä. Negaa Getzlaf ja Perry. Getzlaf huonoja ratkasuja kiekon kanssa, sekä se viha ja nälkä ei näkynyt tänään otteissa. Perry taas vaelteli suuren osan matsista varjojen mailla. Näiden kahden pelaajan on pakko astua seuraavassa pelissä taas esiin, niin kuin kaverin ykköspyssyt ovat parissa viime matsissa tehneet.

Tulee kyllä hemmetin pitkät 2,5vrk odottaa matsia.

 

[Lico]

Muutama tunti nukuttu, aurinko paistaa ja edelleen tuntuu jaloissa epätoivoisen huikealta, vaikka katseet ja samalla täpinät on jo siirtynyt lauantai-iltaan. Luojan kiitos olen toisen joukkueen kannattaja, vaikka se on tarjonnut tässä sarjassa niin jumalattomasti erilaisia tuntemuksia ympäri vartaloa.

Mielenkiintoista nähdä, jatkaako Kane vielä Anaheimissakin Toewsin vierellä.

Viidennessä ottelussa nähtiin jo Quennevilleltä adjustmenttia peluutuksen suhteen, kun Brad Richards kävi poimimassa aloituksia, jonka jälkeen suoraan vaihtoon ja Kapteeni tuli sinne Patrickin rinnalle pelaamaan. Vaikea nähdä minkälaiseksi tilanne vielä muotoutuu, peluutus tulee varmasti olemaan vaihtokohtaista läpi game sevenin. Toivottavasti Quenneville onnistuu järkevästi peluuttamaan Toewsia Kanen kanssa, sillä myös uusittu kakkonen toimi erinomaisesti läpi ottelun viime yönä. Bryan Bickell näytti jääkiekon pelaajalta ja ansaitsi paikkansa joukkueesta.

Andrew Desjardins on paras trade deadline-hankinta Chicagon kolmesta vaihtoehdosta, joista yksi tosiaan istui katsomon puolella, kun Rundblad otti Timosen paikan. Pelasi muuten hyvin niin kuin Cumiskeykin, riittävän hyvin. Nelosketjusta vielä, että jumalauta mä tykkään kavereiden asenteesta. Pyyteetöntä työtä kulmissa, luistin jaksaa liikkua ja taklauksia annetaan. Puolustushommatkin sujuvat loistavasti. Desjardins mahtuu meikäläisen ensi kauden joukkueeseen.

Duncan Keith oli aivan ylivertainen viime yönä.

Yksi lisälepopäivä iskettiin molempiin sarjoihin ennen game seveniä, joka tässä Lännen finaalissa palvelee kyllä molempia joukkueita. Saamme nähdä kyllä huikean näytelmän Honda Centerissä ja kuten jo sanottu: parempi joukkue voittaa ja jatkaa finaaleihin. Ansaitusti.

Vielä kerran Blackhawks, vielä kerran.

 

[spaceman]

Turhauttavaa. Ankat kyllä osaa puppeloida tärkeissä paikoissa. Pelaavat aina joko täysillä tai tuollaista hiihtelyä ja ilme voi muuttua totaalisesti pelien aikana tai niiden välillä. Duck life is like a box of chocolates - koskaan ei tiedä mitä saa.

Ottiko BB muuten aikalisää, kun Hawks alkoi mättää maaleja toisessa erässä? Vai tekikö ns. Aravirrat eli ei tehnyt mitään?

Siinä missä Hawks peluuttaa parhaita pakkejaan reilusti eniten, niin Ducks peluuttaa sitkeästi Isää ja Poikaa, ja tulos on nähtävillä valotaululla ja tehotilastoissa väärällä tavalla.

Onneksi on vielä yksi peli. Yhtään ei tiedä mitä siellä tapahtuu, mutta avausmaali on kliseisesti ankoille erittäin tärkeä. Viime vuonna Game 7 oli ohi ennenkuin se ehti alkaakaan.

 

[Steegil]

USB-tikulla silmään sitä, joka vanhoja kirjoituksia muistelee, mutta mitä mieltä @Steegil on muuten nyt tuomaritoiminnasta? Vieläkö Blackhawksia suositaan? Vai pitäisikö Blackhawksin kenties myös pelata Ducksin linjalla, jossa vastustajan pakkeja taklataan kyynärpäät korkealla kypärään (Cogliano Game 5 & Sekac Game 6) ja maalivahtiin törmätään juuri sopivasti torjuntahetkellä (Silfverberg Game 6)?

Kolmannessa ja neljänessä pelissä toi nyt oli räikeintä, mutta sen jälkeen tasottunut. Toisaalta selviä rikkeitä jäi taas Chicagoltakin viheltämättä. Kesleriä esimerkiksi sai hakata (taas) aivan miten halusi sillä mailalla.

Silfverbergin maalista valitusta en ymmärrä. Jätkä oli todella kaukana maalivahdin alueesta ja vain Crawfordin ihmeellinen räpylällä kurottaminen aiheutti osuman. Kaverin katsekkin oli aivan toisessa suunassa ton törmäyksen sattuessa. Voit toki väittää ihan rauhassa, että Silf tiesi ja laskelmoi tilanteen noin ja osasi aavistaa ton ihmeellisen kurotuksen.

Huolestuttavaa tässä matsissa oli se, että Chicago pääsi ensimmäistä kertaa tässä sarjassa suorastaan kävelemään parhaille maalintekosektoreille ja verkko soi. Andersen pelasi semmoisen peruspelin, ehkä supersuorituksella noista olisi jonkun voinnut ottaa kiinni, mutta veskariin ei tänään kaaduttu. Seuraavassa pelissä toki vaaditaan vielä terävempää suorittamista.

Ducks on ryssinyt niin monta kertaa sen seitsemännen pelin, että Chicago lähtee ainakin tämän asetelman puolesta suurena ennakkosuosikkina. Toisaalta oma luottoni Ankkoihin on vahva ja tässä sarjassa ei ole kumpikaan joukkue voittanut kahta peliä putkeen, joten miksi muuttaa tätäkään?

 

[Snagari]

Silfverbergin maalista valitusta en ymmärrä. Jätkä oli todella kaukana maalivahdin alueesta ja vain Crawfordin ihmeellinen räpylällä kurottaminen aiheutti osuman. Kaverin katsekkin oli aivan toisessa suunassa ton törmäyksen sattuessa. Voit toki väittää ihan rauhassa, että Silf tiesi ja laskelmoi tilanteen noin ja osasi aavistaa ton ihmeellisen kurotuksen.

Muuten en ala kommentoimaan, että onko tuomarit suosineet Anaheimia/Chicagoa vai peräti olleet puolueettomia, mutta tähän otan kiinni.

Tuo maali olisi ehdottomasti pitänyt hylätä, koska Silfverberg ei tehnyt elettäkään välttääkseen kontaktia Crawfordin hanskan kanssa. Enkä nyt tiedä mistä tuon "ihmeellisen kurotuksen" keksit, koska esim tämä video selvästi näyttää miten Crawfordin käsi hädintuskin liikkuu mihinkään ennen kosketusta.

Mutta jos vaikka mietit että kopittelet kaverin kanssa pesäpalloa/frisbeetä/mitä tahansa palloa, onko kätesi kroppasi edessä, sivulla vai takana? Jos et ole luonnonoikku/tyttö, se on edessä. Samoin se toimii jääkiekkomaalivahdeilla. Laukaukset torjutaan kropan edessä jos vain mahdollista. Tuo kutihan on Stonerilta ihan harmiton toimitus maalille minkä Crawford näkee koko matkalta ja pyrkii tekemään rutiinikopin.

Oikea ratkaisu olisi ollut maalin hylkääminen, ei jäähyä Silfverbergille ja aloitus keskialueen puolelle. Onneksi ei ollut mikään ratkaisumaali.

 

[Zeic]

Duncan Keith oli aivan ylivertainen viime yönä.
.

Mahtaa olla playoffsien MVP tällä hetkellä. Hurja peliaika, tehot ja plusmiinus. Seuraavina Tyler Johnson, Henrik Lundquist ja Ryan Getzlaf.

 

[Lico]

Mahtaa olla playoffsien MVP tällä hetkellä. Hurja peliaika, tehot ja plusmiinus. Seuraavina Tyler Johnson, Henrik Lundquist ja Ryan Getzlaf.

Yksi ehdokkaista, siitä ei ole epäilystäkään. Jos Chicago tästä vielä mestaruuteen marssii, niin Keith kyllä Conn Smythen pokkaa mikäli jatkaa samanlaisia otteita. Toews sekä Kane totta kai ovat lähellä ellei samalla viivalla johtuen pelipaikkojen tuomasta erosta, mutta odotin jo 2013 Keithille Conn Smythea eikä sillon natsannut. Nyt on mr. Norriksen vuoro.

Tyler Johson on pelannut niin huikean post-seasonin, että hän on mielestäni ainut pelaaja, joka voisi pokata palkinnon mestarijoukkueen ulkopuolelta. Se vaatisi Tampalta tietenkin game sevenin voittoa, mutta en näe esimerkiksi Rangersista ketään pelaajaa, joka voisi palkinnon saada, jos Rangers finaalit häviäisi. Toki Lundqvist on potentiaalinen, mutta Henrikille on sattunut muutama off-night, siksi en pidä häntä loppujen lopuksi yhtä hyvänä ehdokkaana.

Mestarijoukkueen kantava pelaaja tai Tyler Johnson on oma veikkaukseni.

Kuinka usein muuten Stanley Cup-finaalit hävinneestä joukkueesta on löytynyt post-seasonin MVP?

 

[Zeic]

Mestarijoukkueen kantava pelaaja tai Tyler Johnson on oma veikkaukseni.

Kuinka usein muuten Stanley Cup-finaalit hävinneestä joukkueesta on löytynyt post-seanonin MVP?

Anaheimin hävitessä Stanley Cup finaalin muistaakseni Jean Sebastian Giguire voitti Conn Smythin. Ainoa tapaus jonka muistan. Rutiinin turvin pitäisin kyllä Chicagoa ja Rangersia suosikkeina viikonlopun Game 7:ssä.

 

[Ronikki73]

Kuinka usein muuten Stanley Cup-finaalit hävinneestä joukkueesta on löytynyt post-seanonin MVP?

Wikipedian mukaan viisi kertaa. Neljästi maalivahti ja kerran laitahyökkääjä.
Conn Smythe Trophy – Wikipedia

 

[reme]

Mielenkiintoista miten game kutosessa Anaheimin ykköset napsivat saldot -3 mieheen, väsymystä?
On myös havaittavissa ettei Andersenkaan ole ollut sarjan edetessä yhtä maaginen kuin alussa.

Andersenin prosentit:

• Game One – .970
• Game Two – .946
• Game Three – .964
• Game Four – .875
• Game Five – .857
• Game Six – .818

 

[Steegil]

Mielenkiintoista miten game kutosessa Anaheimin ykköset napsivat saldot -3 mieheen, väsymystä?
On myös havaittavissa ettei Andersenkaan ole ollut sarjan edetessä yhtä maaginen kuin alussa.

Andersenin prosentit:

• Game One – .970
• Game Two – .946
• Game Three – .964
• Game Four – .875
• Game Five – .857
• Game Six – .818

Andersen pelaa aina paremmin mitä enemmän hänellä on hommia. Viime peli oli malliesimerkki siitä kuinka torjuntaprosentin pelkkä tarkastelu voi johtaa harhaan. Chicago laukoi vähän, mutta pääsi ensimmäistä kertaa sarjassa kunnon paikoille runsain mitoin ja neljästä päästetystä maalista huolimatta Andersen napsi pari kunnon ryöstöä.

 

[Artturenos]

En yhtään ihmettele vaikka Ankoille olisi tullutkin sitä väsymystä. Ankat kun lähti teemalla pommitetaan Chicago pakit hajalle taklauksilla, joka saattaa loppujen lopuksi osua omaan nilkkaan. Ankojen harrastama erittän aktiivinen karvaus, sekä taklaaminen ei todellakaan ole mitään kevyintä puuhaa. Lisäksi joukkue on isokokokoinen, aina tuntuu pikkaisen enemmän isossa pelaajaassa kovin aktiivinen pelitapa.

Olen aina ihmetellyt kuinka noin vahva joukkue kuin Ducks, on ihmeellisen ailahteleva. Nyt kun tätä sarjaa on katsonut, niin asia on minulle valjennut. Ducksin peli perustuu siihen kuinka kovaa he pystyvät päälle tulemaan, jopa pelien sisällä aktiivinen 10-20min vaihe on niin valtava että patterit kulutetaan siinä täysin loppuun, että seuraavat 10-20min joukkue onkin täysin eri lamaantunut joukkue, kunnes patterit on taas ladattu uuteen ryminään. Pelien sisäinen ailahtelu ja hallinan radigaalit vaihtelut eivät johdu tässä sarjassa Blackhawkseista, joka pelaa 60min aivan samalla sapluunalla, vaan Ducks joukkueena on todella ailahteleva tuon kuluttavan pelitapansa kanssa.

Hemmetin viihdyttävää peliä kyllä pelaa Ducks, näitä pelejä ollut todella mahtava katsoa. Chicagon pitää nyt vain hoittaa ne Ducks paineaallot pois fiksuilla nopeilla ratkaisuilla, eikä jäädä munimaan kiekon kanssa kun hyökyaalto on tulossa. Muutoman kerran niin on käynyt tässä sarjassa, ja se on silloin nopeaan tahtiin useampi maali taulussa, jos päästää aallon iskemään kiekolliseen.

Edit- Myös pitemmissa sarjoissa noin "hullu" aktiivisuus saattaa kostautua. En ole kiinnittänyt huomiota, mutta ovatko Buodreaun joukkueet aina pelanneet tällä tavalla, vai onko tämä Ducks pelaajisto rungon tuoma juttu?

 

[penkinlämmittäjä]

Mahtaa olla playoffsien MVP tällä hetkellä. Hurja peliaika, tehot ja plusmiinus. Seuraavina Tyler Johnson, Henrik Lundquist ja Ryan Getzlaf.

Duncan Keith on maailman paras jääkiekkoilija tällä hetkellä. Itseasiassa minun silmissäni kukaan ei pääse edes lähelle. Ei Captain Serious tai #88 tai Crosby yms.

Tämä sarja on aika pirullinen. Toisaalta Hawks on minun suosikkijoukkueeni, mutta suorastaan jumaloin Sami Vatasta pelaajana. En kertakaikkiaan pysty sanomaan kumpaa toivon finaaleihin ja mestaruuteen asti. Minä vain nautin jokaisesta huikeasta lätkämatsista, jonka nämä joukkueet tarjoavat. Toivottavasti perjantaina mennään jatkoille.

 

[lunde]

Kolmannessa ja neljänessä pelissä toi nyt oli räikeintä, mutta sen jälkeen tasottunut. Toisaalta selviä rikkeitä jäi taas Chicagoltakin viheltämättä. Kesleriä esimerkiksi sai hakata (taas) aivan miten halusi sillä mailalla.

Jos viittaat Desjardins'n huitaisuun, niin siinä jäi tosiaan selkeä jäähy viheltämättä. Muutenhan huitomista tapahtuu aika paljon molemmin puolin, eikä Kesler ole siinä itsekään mikään viaton pyhäkoulupoika. Hänellä kun on pahaa verta Hawks-pelaajien kanssa jo Nucks-ajoilta, eikä takaperin liukuvan Crawfordin kaataminen vaivihkaa ohi luistellessa ainakaan helpota asiaa. Kesler pelaa kuten hänen pitääkin pelata ja hän saa siitä maksaa hintaa myös vastaanottavana osapuolena.

Silfverbergin maalista valitusta en ymmärrä. Jätkä oli todella kaukana maalivahdin alueesta ja vain Crawfordin ihmeellinen räpylällä kurottaminen aiheutti osuman. Kaverin katsekkin oli aivan toisessa suunassa ton törmäyksen sattuessa. Voit toki väittää ihan rauhassa, että Silf tiesi ja laskelmoi tilanteen noin ja osasi aavistaa ton ihmeellisen kurotuksen.

Teon tahallisuudella tai tahattomuudella ei ole tässä tapauksessa merkitystä, koska siitä riippumatta maali olisi pitänyt hylätä, kun vastustajan pelaaja esti kontaktin seurauksena maalivahdin mahdollisuuden torjua. Hylkäämistä ei tapahtunut, joten siinä kohdin Ducks hyötyi tuomarivirheestä. Tahalliseksi teoksi tulkittaessa Silfverberg olisi saanut kaupan päälle vielä jäähyn, kuten Kesler sai Crawfordin kolatessaan maalivahdin alueen ulkopuolella. Onneksi kavennusta seurannut otteen siirtyminen ei poikinut tasoitusta vierasjoukkueelle.

Muuten kumpikaan joukkue ei ole mielestäni merkittävästi hyötynyt tuomaroinnista muutamia yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Pudotuspelien linja on salliva, mutta Ducksin isojen miesten ryskääminen poikii siitä huolimatta enemmän rangaistuksia kuin Blackhawksin vähemmän fyysinen ja melko kurinalainen pelityyli.

On myös havaittavissa ettei Andersenkaan ole ollut sarjan edetessä yhtä maaginen kuin alussa.

Andersenin prosentit:

• Game One – .970
• Game Two – .946
• Game Three – .964
• Game Four – .875
• Game Five – .857
• Game Six – .818

Tähän tekisi mieli sanoa, että ilmiö on viime vuosilta tuttu. Nytkin Andersen pelasi kuudennessa ottelussa paljon paremmin kuin katastrofaalisessa viidennessä ottelussa, mutta silti torjuntaprosentti vain huononee. Samoin on käynyt aiemmin niin rinteille ja raskeille kuin quickeillekin. Toki Ducks ehtii kehittämään seitsemänteen otteluun vielä omat käärmekeittonsa, joiden avulla kenttäpelaajat helpottavat Andersenin urakkaa ja hänen normaali hyvä pelinsä riittää silloin voittoon.

Lähes poikkeuksetta Blackhawks on pudotuspelisarjojen edessä keksinyt keinot vastustajan keskialueen läpäisemiseen, puolustuksen murtamiseen ja maalivahdin ohittamiseen. Blackhawks ei ole fyysisin, nopein, tiukimmin puolustava, eniten maaleja tekevä tai universumin parhaaseen maalivahtiin nojaava joukkue, mutta se pystyy silti voittamaan vastustajan monella tavalla ja muokkaamaan peliään sarjan edellyttämällä tavalla. Näkisin, että siinä on joukkueen viime vuosien menestyksen salaisuus ja syy, miksi sitä on niin hankala voittaa paras seitsemästä sarjassa.

***

Kaikki tähän ketjuun kirjoittaneet eivät vissiin tykkää tilastoista, mutta tuota amerikkalaista hapatusta rakastavien kannattaa käydä läpi NHL:n kotisivuilta artikkeli, johon on kerätty molempien joukkueiden näkökulmasta Game 7 -tilastoja.

 

[Lico]

Vähän yli 24 tuntia, mutta voipi sanoa jo, että huomenna mennään.

Chicagon aamujäiltä tietoa sen verran, että voittavaa kokoonpanoa ei lähes varmasti muuteta. Kane treeneissä edelleen Toewsin kanssa eli Hossan ja #88:n paikat käännetty päittäin Game 6:n tavoin. Keslerille tulee hikinen ilta, jos meinaa pimentää sekä Toewsin että Kanen, kahden suurimman vihollisensa.

Yksi asia on varma. Kättelyt näemme, mutta kumpi juhlii? Huikeaa draamaa näemme aivan varmasti ja tästä pitää nauttia, vielä kun molemmat kerkeävät.

 

[Steegil]

Sanokaa hulluksi tai miksi, mutta olen itse tyytyväinen, jos Q lähtee Toews & Kane ketjulla matsiin. Duckseilla on peluutusetu mikä todella merkittävä asia. Varsinkin kun Ducks pääsee tällä edulla haastamaan Hawksien pakiston jämiä, kun ovat kentällä. Toki heidän peliaika tuskin ylittää kuutta minuuttia tässä matsissa ellei jatkoaikaa tule. Ankkojen on pakko onnistua näitä herroja vastaan.

Game 7 -tilastot eivät mairittele kumpaakaan joukkuetta viime vuosilta, mutta kyllähän Hawks on tämänkin asetelman perusteella ennakkosuosikki.

 

[V-G-]

Keslerin ketjulle tulee ykkösvastuu Toews - Kane -parivaljakon pimentämisessä, joten "hikinen ilta" on varmasti nappiarvio. Jos molemmat todella ovat samassa ketjussa, toivon totisesti, että Beleskey on Keslerin kanssa samassa ketjussa. Silfverbergin ja Coglianon kanssa puolustaminen on kaksin verroin hankalampaa kuin jos Beleskey on toisella laidalla. Se, mikä vähän huolettaa on, että edellisessä kotimatsissa Boudreau laittoi Thompsonin todella monta kertaa Toewsia vastaan, vaikka Kesler olisi ollut laitettavissa. Se johti vaikeuksiin, vaikka toki Kesler sai sitten pelata vapaammin Vermetteä vastaan.

Mä olen skidisti Steegilin linjoilla sen suhteen, että mikäli Toews ja Kane eivät pelaa eri ketjuissa, loput kolme kentällistä ovat huomattavasti helpommin poispelattavissa, vaikka toki Game6 voisi muuta indikoidakin. Peluutuksella on ollut iso iso rooli tässä sarjassa, ja veikkaan Ducksien jatkavan perinnettä. Jos Kesler onnistuu Toewsia vastaan niin hyvin kuin on aiemmin onnistunut, Ducks on lähellä finaalia. Silloin vaaditaan nimittäin "vain", että Freddie voittaa Crown ja Getzlafin ketju Richardsin ketjun.

 

[Artturenos]

Kyllä se Chicago näyttäisi lähtevän Toews ja Kane samassa vitjassa. Ainakin treenit ovat nyt hoituneet tuossa koostumuksessa eilen. Onhan se tietyllä tapaa riski Chicagolta, mutta kyllä nuo kaksi kärki kenttää ovat noin tasapainoisemmassa muodossa noin muuten.

Tracey Myers ‏@TramyersCSN 10 t10 tuntia sittenNäytä käännös
#blackhawks lines: 20-19-88, 29-91-81, 10-80-86, 11-16-65.

 

[Lico]

@V-G- :lle semmonen knoppi, että Boudreau kyllä peluutti käytännössä aina, kun pystyi Kesleriä Toewsia vastaan. Toisessa erässä ja varsinkin kolmannessa Quenneville teki adjustmenttia vieraspeluutukseen, jossa Richardsin ollessa jäällä hän nappasi aloitukset, jonka jälkeen kiireesti vaihtoon ja Kapteeni tilalle. Tuohon on erittäin vaikea reagoida nopeasti. Thompson on pelannut säännöllisesti Richardsia vastaan, joten tuossapa se syy sitten on.

Toki voin olla väärässä, mutta noin kyllä Quenneville Toewsia peluutti ja halusi hänet muita kuin Kesleriä vastaan.

 

[ZayWest]

Yksi ylimääräinen välipäivä voi näköjään muuttaa kannattajankin ajatukset positiivisemmaksi. Katkeraa paskaa tuo edellinen oli, mutta toivottavasti ankat kääntävät tuon oikeanlaiseksi raivoksi. Muutenkin olisi ihan miehekästä osoittaa ettei tällaisessa tilanteessa valu ihan joka kerta ripulit lahkeeseen. Uskotaan että kaksoset astuvat nyt isosti esiin ja Kesler komppaa. Muu lauma seuraa kyllä uskollisesti jos johtajat vain liidaavat.

Onkohan muuten Despres täydessä(lähinnä siis siedettävässä) pelikunnossa tai pelikunnossa ollenkaan? Itseäni ei tosin haittaisi pätkääkään jos tiivistämisen merkeissä Vatanen ja Fowler jossain vaiheessa vetäisivät parina joka toista vaihtoa. Isä ja poika piiputtavat pahasti, edelleen.

Toewsin ja Kanen pimentäminen on kaiken aa ja bee, mutta ei tuosta sen enempää. Todetaan tähän väliin että Keith on maailman paras ja nakuttaa tänään 2+3. Viimeksi oli "vain hivenen" kehno lopputulema kun häntä ennen peliä kritisoin. Haetaan siis tällä kertaa toisenlaista tulokulmaa.

Finaalit kutsuu jos ankat eivät tänään juokse vastustajan perässä edellisen tapaan. Tuo agressiivinen pelityyli on kuitenkin siitä pirullinen että superhyvän ja sysipaskan ero on näin tasaisissa väännöissä olematon. Se on kuitenkin selvää että tässä kohtalon koitoksessa ankkalauma ei voi jäädä yhtään kyttäilemään sitä kumpi ottaa ohjat. Alusta asti samanlainen sirkus päälle kuin edellisessä kotipelissä ja sitten loppupuoliskolla toivotaan parasta.

Ei muutu mikään. Lapulle tänäänkin 5/2-2.

 

[Salami8]

***

Kaikki tähän ketjuun kirjoittaneet eivät vissiin tykkää tilastoista, mutta tuota amerikkalaista hapatusta rakastavien kannattaa käydä läpi NHL:n kotisivuilta artikkeli, johon on kerätty molempien joukkueiden näkökulmasta Game 7 -tilastoja.

Täytyy sanoa että itse vihaan juuri näitä tilasto spekulointeja, mutta vilkaistuani tuota sivua, silmääni pisti Richardsin tilastot. 7 peliä, 7 voittoa, tehot 3+2. Aika jäätävät ja pelkästään game seveneissä.

Tänään sitten mennään, kyllä tulee hikinen ilta kentällä ja yhtälailla vähintään katsomoissa. On tämä ollut sen verran huikea sarja, että kumpi vain ansaitsee päästä jatkoon. Muutamat pointit joissa ankkojen pitää onnistua voittaakseen. Kuten kaikki tietävät Keslerin kentän täytyy onnistua pimentämään kapteeni vakavan ketju, ja nyt se on jälleen helpompaa kiitos kotiedun. Andersen pelasi ihan kelpo pelin game kutosessa, tänään pitää vain pystyä pykälä vielä parantamaan se on selvä juttu. Laukausten blokkaaminen jos säilyy samalla tasolla, sekä Andersen pelaa hyvän pelin, homma on siinä vaiheessa kiinni enää hyökkäys tehoista. Tässä vastuu siirtyy oikeastaan 1 ja 3 ketjuille, toki nelonenkin voisi yhden maalin tehdä. Nelonen on osoittanut viime peleissä, että se pystyy aiheuttamaan vaarallisia hyökkäyksiä, mm. Sekac on luonut monta vaarallista paikkaa.

Sekavat ovat fiilikset illan peliin lähdettäessä, tänään joko huudetaan ilosta tai vaihtoehtoisesti itketään surusta, mutta that is hockey life. Lopputulosta en lähde sen suuremmin spekuloimaan, uskon kuitenkin että varsinaisella nähdään ratkaisu. Joten kaikki Ankka fanit 03:00 töllön ääreen! LETS GO DUCKS!

 

[reme]

Tässä ottelussa mitataan myös valmennuksen osaamista, pelisilmää eri tilanteissa ja peluutuksissa. Uskon että Blackhawks on löytänyt sarjan aikana keinon miten Anaheim nuijitaan game 7 ottelussa. Viimeksi nähtiin siitä jo esimakua :)
Lapulle siis X2.

 

[LAcostee12]

Toivottavasti Ducks veisi tämän. Olisi varmasti helpompi vastus Tampan pelityylille kuin Chicago (en aliarvioi mutta jos kahdesta pahasta pitää valita). Ja muutenkin Chicagon kohtaaminen tarkottaa Tampan kotietua, joka ei ainakaan tän kevään pleijareiden perusteella oo se helpompi paikka pelata vaikka runkosarjan perusteella vähän muuta odotti. :D

Mutta yön peli varmaan kulminoituu miten ducks saa pidettyä Toews/Kane/Keith akselin ja todennäköisesti maalivahtien vire on toinen ratkaiseva tekijä.

 

[Lico]

Omalta osalta kiitoksia sarjasta myös Ankkojen kannattajille. Loistavaa viestittelyä puolin ja toisin koko sarjan ajan, pieniä värilaseja tietysti käyttäen. Kuuluu asiaan.

Sanattomaksi toi Blackhawks saa mut edelleen.