Ampumahiihto on kombinaatiolaji, jossa osa-alueet vaikuttavat toisiinsa. Eniten vaikuttaa hiihto, koska hiihdon ongelmat kertaantuvat ammunnassa. Jos joutuu aina hiihtämään limitillä, silloin hyväkin ampuja joutuu tekemään suorituksensa fyysisesti äärirajoilla ja ammunta kärsii. Huonon hiihtäjän mahdollisuudet päästä kymppisakkiinkin ovat hyvin pienet. Hyvä hiihtäjä, mutta huono ampuja sentään joskus onnistuu, malliesimerkkinä Eder.
Jos mietitään erilaisia mahdollisuuksia kompensoida suomalaisten huonoa ammuntaa, niin tuo ammuntanopeus on olennaista. Oletetaan, että kilpailussa nti X ampuu suunnilleen aina 60%. Näin ollen hän kiertää 8 sakkorinkiä, kesto 25 sek. eli yhteensä 3.20 takkiin. Jos nti X käyttää ampumiseen normaalisti 35 sek. , tämä merkitsee kilpailussa 2.20 min. Eli koko räpellys kestää 5.40 min. Jos nyt nti X saadaan nopeuttamaan ammuntaansa, mutta pystytään pitämään osumatarkkuus samana, tulokset kohenevat. Ampumalla 20 sek., hän kykenee pudottamaan peräti minuutin ajastaan! Eipä silläkään pitkälle päästä, mutta jonkun sijan kuitenkin voittaa. Lyhyesti, parempi ampua nopeasti huono tulos kuin hitaasti.
Mielenkiintoista olisi testata hyvän hiihtäjän mahdollisuuksia limiteillä. Toisin sanoen, pistetään Johaug kisaamaan, hän kiertää 20 sakkorinkiä, ottaa tuollaiset 9 minuuttia siitä plus ampuu salamannopeasti, jolloin kompensoi huonoa ammuntaa tällä tavalla. Voittaa parhaita ampujia nopeudessa minuutilla. Luullakseni Johaug kilpaisi aika tasavertaisesti suomalaisten häntäpään kanssa. Suurinpana ongelmana suomalaisessa hiihtourheilussa on se, ettei hyviä vapaan hiihtäjiä löydy edes maajoukkueesta, jolloin ei päästä rakentamaan hyvää ampumahiihtäjääkään.
Jotakin samaa on havaittavissa yhdistetyssä. Kun mäkihyppytaito on kadonnut Suomesta, silloin yhdistetyssäkin mennään aika pahasti jälkijoukoissa. Kombinaatiolajissa valitettavasti täytyy osata molemmat osa-alueet.
Ammuntanopeudesta kun puhutaan, niin tietenkin on myös vähän eri asia että onko kyseessä normaalimatka vai vaikkapa yhteislähtö. Normaalimatkalla jokainen huti on minuutin ja yhdelläkin ohilaukauksella häviää enemmän kuin ammuntanopeudella koko kisan aikana.
Otetaan vaikka eilinen kisa niin ammunnassa (range time) koko kisan aikana Minkkinen hävisi nopeimmalle (Merkushyna) 22,5 sekuntia, Mäkäräinen 40,7 sekuntia ja Eder 56,1 sekuntia.
Ladulla puolestaan Mäkäräinen oli kolmanneksi nopein hiihtäjä häviten nopeimmalle (Herrmann) ladulla 28,7 sekuntia. Eder hävisi 1:26,3 ja Minkkinen 4:48,5.
Sitten taas vaikka yhteislähtö, missä on neljä ammuntaa ja sakkoringit, niin vaikkapa Pokljukan kisassa Mäkäräinen hävisi ammunnassa (range time) 42,8 sekuntia ja Eder 46,3 sekuntia. Yhden sakkoringin kestoa ei saa suoraan tilastoista, mutta Pokljukan kolmannessa ammunnassa (stadionille tulosta stadionilta lähtöön) Mäkäräinen jäi Öbergille 34 sekuntia lisää ja ampui yhden sakon enemmän. Tuosta 34 sekunnista 8 sekuntia tuli ammunnasta eli sakkorinkiin meni 26 sekuntia. Saman kisan viimeisessä ammunnassa Kaisalle kaksi sakkoa enemmän, eroa Öbergiin tuli 1:02 ja ammuntaan meni 14 sekuntia enemmän. Sakkokierroksiin siis 48 sekuntia mistä tulee 24 sekuntia kierrosta kohti. Eli tuo 25 sekuntia on aika hyvä arvio.
Suunnilleen Mäkäräinen siis käyttää vajaan kahden sakkoringin verran enemmän aikaa ammuntapaikalla kilpailun aikana kuin nopeimmat ampujat.
Ammuntanopeutta nostamalla voi siis tietenkin parantaa sijoitusta ja erityisesti jos on yhteislähtö tai takaa-ajo missä tullaan samaan aikaan penkalle, niin olisi hyvä päästä samassa porukassa ladullekin. Mutta luonnollisesti on täysin yksilökohtaista mikä on ammuntanopeuden ja osumatarkkuuden korrelaatio. Itse uskoisin, että on helpompi parantaa osumatarkkuutta kuin ammuntanopeutta. Siinä on kuitenkin jokaisella vähän oma rytminsä ja sen muuttaminen ainakaan nopeammaksi voi olla vaikeaa.
Mutta tosiaan kaikkien osa-alueiden pitää olla balanssissa. Ja kuten totesit, niin hiihtonopeus on ehkäpä se tärkein. Tai ilman sitä on todella vaikea päästä kärkeen ja jos ei sitä hiihtonopeutta ole, niin ei sitä ihan helposti mistään tulekaan. Ammunta saattaa kehittyä ja joskus ihan tuurillakin voi tulla se nappionnistuminen ammunnassa.
Mitä nyt itse olen noita junioriampumahiihtäjiä seurannut, niin tuntuisi valtaosa hiihtävän kilpaa myös maastohiihdossa. Ja aika monella se ampumahiihto on ehkä vähän kakkoslaji. Ainakin tuonne 16-17 vuotiaaksi asti. Ja tuon ikäiset kärkipään ampumahiihtäjät eivät hiihdon SM-kisoissa yleensä taida olla ihan kärjessä. Ihan satunnaisotoksena 17-vuotiaiden tyttöjen ampumahiihdon SM-kisojen (normaalimatka 6km) kärkiviisikosta neljä oli samanikäisten SM-hiihdoissa (yhteislähtö 15km). Ampumahiihdon voittaja keskeytti hiihdossa, kakkonen oli sijalla 27, kolmonen sijalla 15, nelonen ei osallistunut ja viides sijalla 35. Tämä ei todista mitään mutta oma mutu on se, että ampumahiihtoon päätyy heitä, jotka eivät ole aivan kärjessä hiihdossa. En tiedä onko sama muissakin maissa, mutta sitten tosiaan kun ei oikein hiihdossakaan ole niitä luisteluhiihdon osaajia, niin voi olla että ampumahiihdossa ollaan suhteessa vielä kauempana kärjestä ladulla.