AY olisi varmaankin saanut itselleen mieluisamman lopputuleman vain istumalla sitkeästi neuvottelupöydässä ja mennyt mukana hallituksen toivomassa työjärjestyksessä. Vaikka ensimmäisten asioiden ratkaisuissa olisi tullutkin takkiin, niin kyllä heille varmaan asialistan edetessä olisi annettu haluamiaan myönnytyksiä. Tämä iänikuinen liittoneuvottelumeininki, jossa mikään ei ole sovittuna ennen kuin viimeiselle pilkullekin on löydetty kokonaisuudessa mieleinen paikka, on hieman huono tapa edetä lainsäädäntötyössä.
Olen jo sieltä Sipilän poppoon alkuajoilta ajatellut, että tämänkaltainen yhteenotto ay-puolen kanssa tulee jossain kohtaa tapahtumaan ja se vaan on väistämätön tie kuljettavaksi, mikäli asioita aiotaan päivittää 2000-luvulle. Tässä kohtaa matkaa on maksettu jo sen verran hintaa, että takapakkia ei kannata hallituksen puolelta enää ottaa. Menköön nyt koko iso lasku kerralla maksuun.