Ammattiyhdistysliikkeet – duunarin asialla?

[Andromeda]

Päinvastoin. Ne, jotka sijoittavat lapsilisänsä lapselleen pitkäjänteisesti olisi perusteltua maksaa lapsilisä vaikka tuplana. Lapselle sijoittaminen on halvinta ja tehokkainta sosiaaliturvaa. Joo, se ei ole kaikille yhtä helppoa, mutta ei keneltäkään mitään pois ja vain positiivista mikäli mahdollisimman moni näin pystyy/viitsii tekemään.

Ihme perustelua taas miksi rikkaita pitäisi rikastuttaa enemmän. Entä jos köyhille valtio alkaisi antamaan ylimääräistä sijoitettavaksi rahastoon. Ei muuta kuin velkaa lisää ja kaikille rahaa sijoitettavaksi ja Suomi nousuun!

 

[Jymäkkä]

Silloin se kyllä on just työntekijöiden vika, niiden jotka sitä innovointia, myyntiä ja markkinointia tekee. En tiedä tuleeko yllätyksenä, mutta se mystinen "yritys" ei itsessään tee mitään, kaikkia toimintoja pyörittää ihmiset.

Kyllä näin, mutta usein myös sen yrittäjän, varsinkin pienissä yrityksissä, joita valtaosa yrityksistä.

 

[Jeffrey]

Ymmärrän toki, ja kiitos vastauksestasi. Mutta kyllä sittenkin näin ollen näkisin tulevaisuudessa enemmän sen kaltaista sijoittamista -mitä muuten ennenkin joissakin yrityksissä harrastettiin, ja jopa osinkojenkin kustannuksella- että sijoittamiselle ei odoteta tuottoa itselle, vaan se nimenomaan ohjataan siihen tuotekehitykseen, sekä juuri niihin tarvittaviin investointeihin. Kun samalla palkkataso on riittävä, ja se pelkkä euronkuvat silmissä duunin tekeminen ei ohjaa ketään johdosta ruohonjuureen saakka, niin kyllä sekin jo motivoi, kun työpaikka saattaa olla pysyväisluonteinen, sekä turvata riittävän elintason. Se innovointi ja investoiminen kun auttaa tässä kovasti paljon.

Tietenkin minäkin vähäisten ideoideni kanssa, jos joskus realisoituvat- haaveilen taloudellisesti "vapaammasta" elämästä, mutta paremminkin ennenkaikkea turvallisuudesta. Olen siis valmis kyllä ideoitani mahdollisesti jalostettaessa siihen, että ne tuottavat laajempaa hyvää, ja siksi sellainen pienten purojen ajattelu sopii paremmin itselle.

Jos siis palkka riittää säälliseen elämään, siis siten että se täyttää sellaisen ihmisarvoisen elämän fasiliteetit jossa ei välttämättä tarvitse olla yksityiskonetta- niin mielestäni oikein hyvin muun tuoton voi ohjata juurikin niihin innovaatioihin, sekä investointeihin, ja siten vakiinnuttaa toimentulo kaikille, sekä hyvässä lykyssä myös lisätä sitä heillekin, jotka myöhemmin mukaan tulevat toiminnan mahdollisesti kasvaessa.

Asioita kun ei tarvitse aina innovoida, eikä omaa itseään tai elämäänsä kehittääkseenkään, saadakseen vain aina enemmän fyffeä itselle. Toisille se toki on juuri niin, mutta ei varmaankaan kaikille. Ainakaan toivottavasti. Olen itsekin tässä mietiskellyt erilaisia sijoutusmalleja tulevaisuuteen, joilla turvataan useammalle hyvä tulevaisuus. Aika näyttää realisoituuko ne. Ja jos, niin ollessani osa niitä, tai sitten jonkun toisen toimesta joka ajattelee samoin.

Ideologista kyllä, mutta sitäkin tarvitaan maailmassa, jossa muuten ajoittain (hyvin useinkin kyllä) näyttää pelkkä ahneus ohjaavan valintoja.

Pidän vähän haitallisena sitä, että tällainen yksityislentokoneet mielletään osinkotuloihin. Eihän se sitä tarkoita juuri kenellekkään. En ymmärrä miksi tällaista analogiaa pitää ylläpitää.

Myös tätä "osingot on pois investoinneista" analogiaa kuulee aika usein, eikä se todellisuudessa sitä tarkoita. Osingot maksetaan nettotuloksesta taseessa olevista jakovaroista - eli oikeammin jopa historiallisesta jakamattomasta nettotuloksesta. Investoinnit maksetaan ennen nettotulosta. Eli ei nämä ole suoraan vs. asetelmassa.

Se on ihan totta, että yritys jakaa osinkoina varoja joille se ei keksi parempaa käyttöä. Välillä tilanne on myös toisinpäin. Esimerkiksi Fortum jahkaili vuosikaudet mitä tehdä verkkoliiketoiminnan myynnistä saaduilla tuloilla. Ei sitä nyt kannattanut kaikkea osinkoina jakaa vaikka osinkokin oli reilu. Lopulta se sitten investoitiin erääseen saksalaiseen energiayhtiöön.

Osinkojen kohdalla tulee huomioida myös globaali markkina. Eli me sijoittajat myös haalitaan valtion kassaan rahaa muiden maiden markkinoilta. Kaukaisin oma sijoitukseni on brasilialainen energiayhtiö. Tätä yhtiötä omistan täysin omalla riskilläni, mutta brasilialaisesta energiakaupasta Suomen valtio ottaa siivun minun kauttani.

Olen täysin innovaatioiden ja investointien puolella, mutta kuten todettu - Suomi ei ole kovin ystävällinen maa näille. Verottaja ottaa 40-50 % investoinnin hyödystä eli verottaja on suurin voittaja investoinnissa. Tämän jälkeen AY-liike saattaa masinoida tuotannon alas, mutta ei tämä niitä investointivaiheen kustannuksia veroineen enää madalla. Verottajan jälkeen siellä on sidosryhmät ja työntekijät jotka ottavat sen toisen 40-50% investoinnista. Usein puhutaan, että yritykselle on hyvä investointi jos sen tuotto on 10 %. Tästä sitten valtio ottaa vielä 30%. Se, että hyvän investoinnin nettohyöty yritykselle on noin 7%, on se asia joka lopulta jarruttaa sitä investointi intoa. Ja siis tämä 7% jos esimerkiksi AY liike ei asetu poikkipuin. Jos taas asettuu niin myynnistä 30% lähtee helposti pois ja sitä voi miettiä mitä se tekee tälle 7 prosentille kun kustannukset kuitenkin juoksevat koko ajan.

Jos tätä haluaa oikeasti ymmärtää, niin tällaisten "ahneus" ajatusten soisi oikeasti loppuvan. Ehkä jos ahneuskäsitystä haluaa jakaa eteenpäin, niin se kannattaa suunnata verottajaan. Verottaja on yleensä lähes jokaisessa investoinnissa se suurin hyötyjä, eikä sen tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta asiasta. Eikö se ole sitä todellista ahneutta?

Todettakoon vielä, että osingot ovat jopa "hyvin sosialistinen" tapa jakaa yrityksen voittovaroja osakkeenomistajille. Tämä johtuu siitä, että verottaja on jokaisessa välissä ottamassa osansa. Suomessa yritys maksaa voitostaan ensin 20% ja sen jälkeen osingonsaaja on noin 25,5-30% - eli tulloksesta menee noin 40% veroihin.

 

[Mojo]

Tämä keskustelu menee taas siihen suuntaan, että "miljoonaosinkoja" sekä yritystukia vaan jaellaan ympäriinsä, mutta kun se totuus on kuitenkin se, että suurin osa tämän maan firmoista on pk-yrityksiä. Joku työllistää yhden, joku viisi, joku kymmenen, joku 50 ja joku 250 työntekijää. Nämä yritykset ovat kuitenkin tärkeitä kansantalouden kannalta juuri siksi, että ne työllistävät ihmisiä ja täten tuottavat verotuloja. Ei ole mitään järkeä lisätä niiden kuluja tai tehdä työntekijän palkkaamisesta kallista tai muuten lisätä riskejä esim. hankaloittamalla irtisanomisia. Ylisuureksi paisunut julkinen sektori on se mistä pitäisi niitä säästöjä tehdä ja lisätä kannusteita yksityiselle puolelle. Tätä sopisi myös siellä vasemmalla ja ay-puolella pohtia ihan vakavissaan, että millä keinoilla sitä kasvua kannattaa hakea ja oikea vastaus ei ainakaan ole lakkoilu sekä kehityksen jarruttaminen. 1970-luku oli ja meni, nyt olemme 2020-luvulla.

 

[Zolomy]

Nämä yritykset ovat kuitenkin tärkeitä kansantalouden kannalta juuri siksi, että ne työllistävät ihmisiä ja täten tuottavat verotuloja. Ei ole mitään järkeä lisätä niiden kuluja tai tehdä työntekijän palkkaamisesta kallista tai muuten lisätä riskejä esim. hankaloittamalla irtisanomisia.

Onneksi kukaan ei ole näitä mainittuja asioita vaatimassakaan.

 

[BOL]

En osaa isommin ottaa kantaa, mutta enpä voisi kuitenkaan muunlaisia selityksiä edes odottaa, kun vastaukset tulevat sieltä yritysmaailmasta. Itse en heti näe, että investoinnit suoraan surettaisivatt esim ammattiliittoja niin kovin, että niitä vastustaisivat, jos se tietää lisää työpaikkoja sekä reilua palkkausta. Joten voihan se olla, että yrittäjien mottivi olla investoimatta liittyy myös ihan johonkin muuhunkin, kuten siihen haluttomuuteen tai jopa kyvyttömyyteen.

Eipä täällä monikaan yritys ole tuntunut muussa kärvistelevän -ennätys osinkoja tuntuu joka vuosi esiin tulevan- kuin siinä, että haluaisivat määrätä kaikesta työntekijän osalta, ja että ovat näemmä ainakin osin kyvyttömiä edistämään omaa toimintaansa, jolloin on tietenkin ketterää laittaa syy aina muiden niskoille.

Ja ei, en tarvitse tästä taas sitä moraalisaarnaa, vaan ihan keskustelua siitä, että voisiko yrityksillä itsellään olla mitään vastuita, tai osaamattomuutta siinä, jos ei suksi luista. Vai onko se aina ammattiliiton, tai sen työntekijän syy, joka juuri Suomessa on niin saatanallisen ahne, vaikkei olekaan edes kärjessä noissa palkkavertailuissa.

Kyllä ainakin itse näen eron Ruotsiin myös siinä -joka usein kaivetaan esiin näissä vertailuissa- että ovat osaanneet luoda, ottaa riskejä, myydä, markkinoida, tuottaa ym ym. Taito, joka tuntuu usein täältä puuttuvan, kun keskitytään lähinnä itkemiseen siitä, että koskaan ei saada riittävästi, joten mikään ei kannatta.

Mistä niiden selitysten sitten pitäisi tulla? Työntekijöiltä? Ay-liikkeeltä? Tuskin ammattiliittoja investoinnit millään tavalla surettavat, mutta eivät he omalla toiminnallaan myöskään auta sitä, että yritysten investointihalukkuus juuri Suomeen/Suomessa kasvaisi. Yritykset joutuvat tekemään päätöksiä reaaliajassa ja monet päätökset perustuvat erilaisiin skenaarioihin ja arveluihin. Yhtenä tekijänä on mm. työntekijäpuoli ja sen toiminnan ennakoitavuus. Tällä hetkellä Ay-liike lietsoo sellaista maailmanlopun meininkiä, että yritysten näkökulmasta on ihan viisastakin katsoa ja odottaa, millaisia päätöksiä täällä tehdään ja minkälaisia vaikutuksia niillä on. Suomen valtion kassalle tämä on kuitenkin huono asia, myös pitkällä tähtäimellä. Ja se on se, mikä tässä nyt eniten harmittaa.

Osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Osakeyhtiöllä voi tietenkin olla muitakin tarkoituksia, kuten työllistäminen tai yhteiskuntavastuu. Mutta fakta on se, että jos rahat kassasta loppuu, jengiltä loppuu myös duunit. Sille, että joku näkee rahan ja sijoittamisen suurena saatanana, ei oikein voi mitään. Maailma nyt vain pyörii niin, että sijoituksille haetaan tuottoa, eikä se muuksi muutu. Yritykset sijoittavat omia liiketoiminnastaan saamiaan voittojaan toisiin yrityksiin, jotta saisivat lisää rahaa voidakseen tarvittaessa sijoittaa lisää omaan yritystoimintaansa. Se voi tarkoittaa myös sitä, että niillä rahoilla palkataan lisää työntekijöitä. Tai jakaa vaikka niitä osinkoja omistajilleen, jotka sitä rahaa ovat siihen yritykseen sijoittaneet. Ja sitten nämä sijoittajat sijoittavat niitä rahoja taas eteenpäin ja muihin yrityksiin. Yksityiset henkilöt sijoittavat omia rahojaan, jotka ovat joko itse työllä ansaittuja tai ehkä jopa perittyjä tai muista sijoituksista saatuja, mutta valtio on vetänyt siitäkin oman osansa jo välistä, todennäköisesti moneen kertaan. Toiset eivät sijoita ja sekin on ihan jees, mutta ilman niitä tahoja, jotka rahaa sijoitustoimintaan laittavat, Suomella menisi vieläkin huonommin.

Vaikka Oy Suomi Ab nyt päättäisi siirtyä oravannahkakauppaan, muu maailma toimii jatkossakin, kuten nyt toimitaan. Suomen pitää pysyä kisassa mukana ja sen pitää pystyä pelaamaan samoilla säännöillä kuin muutkin pelaavat. Parasta olisi, jos pystyisimme tarjoamaan jotain sellaista, mitä muut eivät pysty, mutta sellaista ei just nyt oikein ole näköpiirissä.

Me jäämme jatkuvasti muista jälkeen ja se tulee jollain aikavälillä romuttamaan tämän pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Joka tapauksessa Suomessa tulee seuraavien vuosikymmenten aikana tapahtumaan isoja muutoksia johtuen jo ihan kansalaisten ikärakenteesta ja itse koen, että niitä muutoksia pitää alkaa tehdä ihan viimeistään nyt, koska muuten joku vetää piuhan irti eikä mikään ole enää omassa kontrollissa. Ihminen on sopeutuvainen ja tämä maa on rakennettu nykyistä paljon huonommissa olosuhteissa. En näe syytä, miksei nykyihminen pystyisi tekemään samaa uudestaan. Jos siis vain haluaa.

Näytät @tommy36 myös jatkuvasti jotenkin assosioivan pörssiyhtiöt ja muun yritystoiminnan yhdeksi kokonaisuudeksi ja sen määrittää nimenomaan ne pörssiyhtiöt. Tästä linkistä löytyy ihan faktaa, millaista suomalainen yritystoiminta oikeasti on:

Yrittäjyys Suomessa

Suomessa on noin 300 000 yritystä pois lukien maa-, metsä- ja kalatalous. Lue, millaista yrittäjyys Suomessa oikein on.

www.yrittajat.fi

Suomessa on 294 965 yritystä (Tilastokeskus, yritysrekisteri 2020) pois lukien maa-, metsä- ja kalatalous. Ne työllistävät 1,4 miljoonaa ihmistä ja tuottavat veroja, joilla maksetaan palveluita kaikille. Yrityksistä 93 prosenttia on alle 10 hengen yrityksiä. Koko 2000-luvulla uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vuosina 2001–2019 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 160 646 hengelle. Näistä työpaikoista 81 095 syntyi alle 50 hengen yrityksiin. Yritysten 445 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet (57,5 %) syntyy pk-yrityksissä ja pk-sektorin osuus BKT:sta on runsaat 40 prosenttia.

Yrittäminen on siis käytännössä jotain ihan muuta kuin suuret suomalaiset pörssiyhtiöt.

Yrittäjien keskipalkka Suomessa on muistaakseni jonkun Tilastokeskuksen tilaston mukaan piirun alle 3500€/kk. En nyt jaksa tarkastaa, mutta ei se kovin paljon tuosta heitä. Yrittäjä tekee yleensä perusduuninsa lisäksi myös paljon sellaista työtä, jota tavallinen palkansaaja ei tule edes ajatelleeksi tai edes tienneeksi. Kun yrittäjä suunnittelee yrityksen tulevaisuutta, hän saa siitä harvoin palkkaa. Kun työntekijä suunnittelee yrityksen tulevaisuutta, hän saa siitä korvauksen palkanmuodossa. Tämä tietysti merkitsee sitä, että yrittäjän aloittama liiketoiminta on ollut niin kannattavaa, että hän on voinut palkata henkilön tätä suunnittelutyötä tekemään. Ellei kukaan halua sijoittaa yritykseen, yrityksellä ei ole rahaa ennen kuin se on myynyt jotain riittävästi. Harva sijoittaa yritykseen ilman minkäänlaisia takaa-ajatuksia ihan vain hyväntekeväisyysmielessä, vaikka sellaisiakin toki varmasti löytyy. Aika monen suomalaisen yrittäjän suurin motiivi lienee työllistää itsensä ja siinä sivussa myös muita, toteuttaa ehkä joku oma unelma tai kenties luoda jotain kokonaan uutta ja niin luoda lisäarvoa muille. Ja aika monelta yrittäjältä jää ne suuret osingot nostamatta.

Sen, että yritykset tekevät voittoa, pitäisi olla kaikkien tavoitteena. Ihan jokaisen. Niillä yritysten maksamilla veroilla rahoitetaan kaikenlaista ja niistä hyötyy myös ne, jotka eivät ole ko. yrityksestä koskaan edes kuulleetkaan. Ja ennen kaikkea, ne yritykset maksavat palkkaa ihmisten työpanoksesta. Ay-liike ei myöskään ole yhtä kuin kaikki työntekijät. Miten ne kaikki liittoihin kuulumattomat nyt pärjäävät? Kiitos kysymästä, olen pärjännyt hyvin. Ja kyllä, monilla yrityksilläkin on parannettavaa. Se itse yritys ei kuitenkaan tee mitään, vaan ihmiset tekevät. Jokaisella ihmisellä on varmasti jotain kehitettävää, mutta hyvä juttu on se, että jokainen voi myös kehittyä. Jos siis haluaa. Moni ei halua ja näitä löytyy kyllä ihan jokaisesta ihmisryhmästä.

Ruotsi on monessa mielessä huono verrokki, koska heillä on niin pitkä etumatka ihan kaikessa. Heitä on myös noin 2 x enemmän kuin meitä suomalaisia, jolloin jo pelkästään markkinan koko on monille yrityksille huomattavasti kiinnostavampi. Yksi merkittävä tekijä löytyy myös väestönkasvusta – Ruotsissa väestö kasvaa paljon nopeammin kuin Suomessa. Tämä selittyy pääasiassa maahanmuutolla. Ruotsissa myös esim. yritysten asiantuntijatehtäviin ulkomaalainen työntekijä pääsee huomattavasti pienemmällä byrokratialla kuin Suomessa. Ja kun asiantuntijatehtävistä maksetaan hyvin, myös Ruotsi hyötyy siitä valtiona. Kun Ruotsin vienti hyytyi 2010-luvun puolivälissa, Ruotsi ruokki kotimaisen kysynnän kasvua veronalennuksilla. Suomi sen sijaan leikkasi, mikä taas heikensi kotimaista kysyntää. Täällä on tehty pitkään vääriä päätöksiä väärään aikaan, mutta niille ei nyt enää voi mitään. On tehtävä just nyt oikeita ja järkeviä ja varmasti myös vaikeita päätöksiä. Syyllisten etsiminen on ihan yhtä tyhjän kanssa, kun ajassa ei voida palata enää taaksepäin.

Mutta sekin kannattaa ymmärtää, että maiden historiat ovat erilaiset. Suomessa on painettu hommia hampaat irvessä ja rakennettu maata sotien jälkeen, kun taas Ruotsissa on voitu keskittyä uskaltamaan olemaan rohkeita ja tavoittelemaan joskus jopa mahdottomaltakin tuntuvia asioita. "Ei haittaa, jos et onnistu, mutta mahdollisuus siihen on aina olemassa". Kyse on siis myös asenteesta. Ja siihen jokainen voi vaikuttaa itse. Suomalaisten kannattaa kuitenkin ehdottomasti ottaa mallia ruotsalaisten rohkeudesta.

Mulla on itselläni positiivinen elämänasenne, eikä niin ole ollut aina. Tein ihan tietoisen päätöksen, että mä selviän mistä tahansa, koska miksipä en selviäisi. Ja se on luonut mulle itselleni turvaa uskaltaa yrittää ja mennä omalle epämukavuusalueelleni. Kyllä mä tiedän, että en mä varmaan ihan kaikesta selviäisi, mutta ei mun tarvitse sitä joka päivä aktiivisesti ajatella. Kohdataan vastoinkäymiset sitten, kun niitä tulee. Ja onhan niitä mullekin tullut, mutta se kuuluu elämään. Olen tehnyt isoja liikkeitä elämässäni, jotka eivät musta itsestänikään aina ole tuntuneet toisesta näkökulmasta ajateltuna yhtään järkeviltä. Ainakaan, jos tapahtuisi sitä tai tätä tai tota. Mutta mä en ole halunnut elää niin, että jonain päivänä huomaan, että ne pahimmat skenaariot eivät sitten toteutuneetkaan. Olen etuoikeutettu, että olen voinut niin tehdä, mutta se on merkinnyt myös luopumista tietyistä asioista ja päätökseni ovat pitäneet sisällä isoja riskejä. Mutta riski on aina myös mahdollisuus. Ihminen on lopulta sopeutuvainen ja asenne ratkaisee. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseensa voi. Ihan jokainen.

EDIT: hienosäätöä

 

[Mojo]

Thanx, seurasisar @BOL , loistava kirjoitus. Jokaisen kannattaa lukea tuo ajatuksen kansssa.

 

[Zolomy]

Mistä niiden selitysten sitten pitäisi tulla? Työntekijöiltä? Ay-liikkeeltä? Tuskin ammattiliittoja investoinnit millään tavalla surettavat, mutta eivät he omalla toiminnallaan myöskään auta sitä, että yritysten investointihalukkuus juuri Suomeen/Suomessa kasvaisi. Yritykset joutuvat tekemään päätöksiä reaaliajassa ja monet päätökset perustuvat erilaisiin skenaarioihin ja arveluihin. Yhtenä tekijänä on mm. työntekijäpuoli ja sen toiminnan ennakoitavuus. Tällä hetkellä Ay-liike lietsoo sellaista maailmanlopun meininkiä, että yritysten näkökulmasta on ihan viisastakin katsoa ja odottaa, millaisia päätöksiä täällä tehdään ja minkälaisia vaikutuksia niillä on. Suomen valtion kassalle tämä on kuitenkin huono asia, myös pitkällä tähtäimellä. Ja se on se, mikä tässä nyt eniten harmittaa.

Työntekijäpuolen toiminta oli helposti ennakoitavissa sillä hetkellä kun hallitus lähti yksipuolisesti sanelemaan heikennyksiä työntekijöiden oikeuksiin ja leikkauksia sosiaaliturvaan. Turha syyllistää yksin ay-liikettä kun Kokoomus ja EK tämän soppakattilan hellalle nostivat.

 

[tommy36]

Mistä niiden selitysten sitten pitäisi tulla? Työntekijöiltä? Ay-liikkeeltä? Tuskin ammattiliittoja investoinnit millään tavalla surettavat, mutta eivät he omalla toiminnallaan myöskään auta sitä, että yritysten investointihalukkuus juuri Suomeen/Suomessa kasvaisi. Yritykset joutuvat tekemään päätöksiä reaaliajassa ja monet päätökset perustuvat erilaisiin skenaarioihin ja arveluihin. Yhtenä tekijänä on mm. työntekijäpuoli ja sen toiminnan ennakoitavuus. Tällä hetkellä Ay-liike lietsoo sellaista maailmanlopun meininkiä, että yritysten näkökulmasta on ihan viisastakin katsoa ja odottaa, millaisia päätöksiä täällä tehdään ja minkälaisia vaikutuksia niillä on. Suomen valtion kassalle tämä on kuitenkin huono asia, myös pitkällä tähtäimellä. Ja se on se, mikä tässä nyt eniten harmittaa.

Osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Osakeyhtiöllä voi tietenkin olla muitakin tarkoituksia, kuten työllistäminen tai yhteiskuntavastuu. Mutta fakta on se, että jos rahat kassasta loppuu, jengiltä loppuu myös duunit. Sille, että joku näkee rahan ja sijoittamisen suurena saatanana, ei oikein voi mitään. Maailma nyt vain pyörii niin, että sijoituksille haetaan tuottoa, eikä se muuksi muutu. Yritykset sijoittavat omia liiketoiminnastaan saamiaan voittojaan toisiin yrityksiin, jotta saisivat lisää rahaa voidakseen tarvittaessa sijoittaa lisää omaan yritystoimintaansa. Se voi tarkoittaa myös sitä, että niillä rahoilla palkataan lisää työntekijöitä. Tai jakaa vaikka niitä osinkoja omistajilleen, jotka sitä rahaa ovat siihen yritykseen sijoittaneet. Ja sitten nämä sijoittajat sijoittavat niitä rahoja taas eteenpäin ja muihin yrityksiin. Yksityiset henkilöt sijoittavat omia rahojaan, jotka ovat joko itse työllä ansaittuja tai ehkä jopa perittyjä tai muista sijoituksista saatuja, mutta valtio on vetänyt siitäkin oman osansa jo välistä, todennäköisesti moneen kertaan. Toiset eivät sijoita ja sekin on ihan jees, mutta ilman niitä tahoja, jotka rahaa sijoitustoimintaan laittavat, Suomella menisi vieläkin huonommin.

Vaikka Oy Suomi Ab nyt päättäisi siirtyä oravannahkakauppaan, muu maailma toimii jatkossakin, kuten nyt toimitaan. Suomen pitää pysyä kisassa mukana ja sen pitää pystyä pelaamaan samoilla säännöillä kuin muutkin pelaavat. Parasta olisi, jos pystyisimme tarjoamaan jotain sellaista, mitä muut eivät pysty, mutta sellaista ei just nyt oikein ole näköpiirissä.

Me jäämme jatkuvasti muista jälkeen ja se tulee jollain aikavälillä romuttamaan tämän pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Joka tapauksessa Suomessa tulee seuraavien vuosikymmenten aikana tapahtumaan isoja muutoksia johtuen jo ihan kansalaisten ikärakenteesta ja itse koen, että niitä muutoksia pitää alkaa tehdä ihan viimeistään nyt, koska muuten joku vetää piuhan irti eikä mikään ole enää omassa kontrollissa. Ihminen on sopeutuvainen ja tämä maa on rakennettu nykyistä paljon huonommissa olosuhteissa. En näe syytä, miksei nykyihminen pystyisi tekemään samaa uudestaan. Jos siis vain haluaa.

Näytät @tommy36 myös jatkuvasti jotenkin assosioivan pörssiyhtiöt ja muun yritystoiminnan yhdeksi kokonaisuudeksi ja sen määrittää nimenomaan ne pörssiyhtiöt. Tästä linkistä löytyy ihan faktaa, millaista suomalainen yritystoiminta oikeasti on:

Yrittäjyys Suomessa

Suomessa on noin 300 000 yritystä pois lukien maa-, metsä- ja kalatalous. Lue, millaista yrittäjyys Suomessa oikein on.

www.yrittajat.fi

Yrittäminen on siis käytännössä jotain ihan muuta kuin suuret suomalaiset pörssiyhtiöt.

Yrittäjien keskipalkka Suomessa on muistaakseni jonkun Tilastokeskuksen tilaston mukaan piirun alle 3500€/kk. En nyt jaksa tarkastaa, mutta ei se kovin paljon tuosta heitä. Yrittäjä tekee yleensä perusduuninsa lisäksi myös paljon sellaista työtä, jota tavallinen palkansaaja ei tule edes ajatelleeksi tai edes tienneeksi. Kun yrittäjä suunnittelee yrityksen tulevaisuutta, hän saa siitä harvoin palkkaa. Kun työntekijä suunnittelee yrityksen tulevaisuutta, hän saa siitä korvauksen palkanmuodossa. Tämä tietysti merkitsee sitä, että yrittäjän aloittama liiketoiminta on ollut niin kannattavaa, että hän on voinut palkata henkilön tätä suunnittelutyötä tekemään. Ellei kukaan halua sijoittaa yritykseen, yrityksellä ei ole rahaa ennen kuin se on myynyt jotain riittävästi. Harva sijoittaa yritykseen ilman minkäänlaisia takaa-ajatuksia ihan vain hyväntekeväisyysmielessä, vaikka sellaisiakin toki varmasti löytyy. Aika monen suomalaisen yrittäjän suurin motiivi lienee työllistää itsensä ja siinä sivussa myös muita, toteuttaa ehkä joku oma unelma tai kenties luoda jotain kokonaan uutta ja niin luoda lisäarvoa muille. Ja aika monelta yrittäjältä jää ne suuret osingot nostamatta.

Sen, että yritykset tekevät voittoa, pitäisi olla kaikkien tavoitteena. Ihan jokaisen. Niillä yritysten maksamilla veroilla rahoitetaan kaikenlaista ja niistä hyötyy myös ne, jotka eivät ole ko. yrityksestä koskaan edes kuulleetkaan. Ja ennen kaikkea, ne yritykset maksavat palkkaa ihmisten työpanoksesta. Ay-liike ei myöskään ole yhtä kuin kaikki työntekijät. Miten ne kaikki liittoihin kuulumattomat nyt pärjäävät? Kiitos kysymästä, olen pärjännyt hyvin. Ja kyllä, monilla yrityksilläkin on parannettavaa. Se itse yritys ei kuitenkaan tee mitään, vaan ihmiset tekevät. Jokaisella ihmisellä on varmasti jotain kehitettävää, mutta hyvä juttu on se, että jokainen voi myös kehittyä. Jos siis haluaa. Moni ei halua ja näitä löytyy kyllä ihan jokaisesta ihmisryhmästä.

Ruotsi on monessa mielessä huono verrokki, koska heillä on niin pitkä etumatka ihan kaikessa. Heitä on myös noin 2 x enemmän kuin meitä suomalaisia, jolloin jo pelkästään markkinan koko on monille yrityksille huomattavasti kiinnostavampi. Yksi merkittävä tekijä löytyy myös väestönkasvusta – Ruotsissa väestö kasvaa paljon nopeammin kuin Suomessa. Tämä selittyy pääasiassa maahanmuutolla. Ruotsissa myös esim. yritysten asiantuntijatehtäviin ulkomaalainen työntekijä pääsee huomattavasti pienemmällä byrokratialla kuin Suomessa. Ja kun asiantuntijatehtävistä maksetaan hyvin, myös Ruotsi hyötyy siitä valtiona. Kun Ruotsin vienti hyytyi 2010-luvun puolivälissa, Ruotsi ruokki kotimaisen kysynnän kasvua veronalennuksilla. Suomi sen sijaan leikkasi, mikä taas heikensi kotimaista kysyntää. Täällä on tehty pitkään vääriä päätöksiä väärään aikaan, mutta niille ei nyt enää voi mitään. On tehtävä just nyt oikeita ja järkeviä ja varmasti myös vaikeita päätöksiä. Syyllisten etsiminen on ihan yhtä tyhjän kanssa, kun ajassa ei voida palata enää taaksepäin.

Mutta sekin kannattaa ymmärtää, että maiden historiat ovat erilaiset. Suomessa on painettu hommia hampaat irvessä ja rakennettu maata sotien jälkeen, kun taas Ruotsissa on voitu keskittyä uskaltamaan olemaan rohkeita ja tavoittelemaan joskus jopa mahdottomaltakin tuntuvia asioita. "Ei haittaa, jos et onnistu, mutta mahdollisuus siihen on aina olemassa". Kyse on siis myös asenteesta. Ja siihen jokainen voi vaikuttaa itse. Suomalaisten kannattaa kuitenkin ehdottomasti ottaa mallia ruotsalaisten rohkeudesta.

Mulla on itselläni positiivinen elämänasenne, eikä niin ole ollut aina. Tein ihan tietoisen päätöksen, että mä selviän mistä tahansa, koska miksipä en selviäisi. Ja se on luonut mulle itselleni turvaa uskaltaa yrittää ja mennä omalle epämukavuusalueelleni. Kyllä mä tiedän, että en mä varmaan ihan kaikesta selviäisi, mutta ei mun tarvitse sitä joka päivä aktiivisesti ajatella. Kohdataan vastoinkäymiset sitten, kun niitä tulee. Ja onhan niitä mullekin tullut, mutta se kuuluu elämään. Olen tehnyt isoja liikkeitä elämässäni, jotka eivät musta itsestänikään aina ole tuntuneet toisesta näkökulmasta ajateltuna yhtään järkeviltä. Ainakaan, jos tapahtuisi sitä tai tätä tai tota. Mutta mä en ole halunnut elää niin, että jonain päivänä huomaan, että ne pahimmat skenaariot eivät sitten toteutuneetkaan. Olen etuoikeutettu, että olen voinut niin tehdä, mutta se on merkinnyt myös luopumista tietyistä asioista ja päätökseni ovat pitäneet sisällä isoja riskejä. Mutta riski on aina myös mahdollisuus. Ihminen on lopulta sopeutuvainen ja asenne ratkaisee. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseensa voi. Ihan jokainen.

EDIT: hienosäätöä

Vastaan nyt vain siihen, että en näe sijoittamista minään saatanan, mutta tässä nykymuodossaan sen mahdollisesti ollessa sen ainoa muoto, jota ihminen kykenee ajattelemaan, en näe sitä kestäväksi, sillä siihen liittyy myös paljon muiden osaksi realisoituvia riskejä.

Eli sijoittamista voidaan myös ajatella vakiintuneen työpaikan ja hyvän palkan turvaamisen kautta, ja silti, tai ehkä juurikin siksi, toimintaa voidaan myös kehittää ja hakea sitä kasvuakin.

Ei sen tarvitse siis tarkoittaa taloudellista lisätuottoa sille sijoittajalle, vaan se olemassa olevan tulo virran turvaamista.

Virhe usein tapahtuu juurikin siinä, että yritämme aina ajatella ylisukupolvisesti, eikä pääosin sen oman elämän fasiliteettien kautta. Siksi en usko siihen, että ihminen ei pyrkisi innovoimaan tai kehittymään ilman jatkuvaa taloudellista kannustinta. Ja toisaalta - jos sallitaan pieni vitsailu niin pelkkänä sijoittajana toimiva ihminen ei juurikaan välttämättä kehity missään, tai kehitä mitään. Odottaa vain sitä tuottoa, ja usein vieläpä hinnalla millä hyvänsä.

 

[RexHex]

Henkilökohtaisesti itselläni on osakkeissa joitakin merkkejä kiinni. Mielestäni vaikka "miljoona osinkoja maksava firma" näyttäytyy itselleni siten, että saan sille tuhannen euron sijoitukselleni hyvässä lykyssä sen 40 euroa tililleni. Vuodessa.

Kun osingoista puhutaan niin mikäpä olisi sitten sopiva suhde? Jos osingot olisivatkin vain "satoja tuhansia maksava firma" ja minun osingot olisivatkin vain sen 4 euroa vuodessa, niin viitsisinkö sijoittaa tuon tuhat euroa?

Kyllä kai sitä tulosta pitää tehdä, jotta edes tällainen tavallinen tallaajakin viitsii sijoittaa yritykseen ja rahoittaa touhua. Ja joo. Voisin ja varmaan olisikin fiksumpaa käyttää itse tuo tonni johonkin muuhun kuin kyseiseen yritykseen, mutta mitähän sitten tapahtuisin kun kaikki tekisivät niin?

Ja ihan palkansaaja olen itse ja irtisanomisuhan alla.

 

[BOL]

Työntekijäpuolen toiminta oli helposti ennakoitavissa sillä hetkellä kun hallitus lähti yksipuolisesti sanelemaan heikennyksiä työntekijöiden oikeuksiin ja leikkauksia sosiaaliturvaan. Turha syyllistää yksin ay-liikettä kun Kokoomus ja EK tämän soppakattilan hellalle nostivat.

Tässä nyt sitten taas ajatellaan hyvin lyhyellä tähtäimellä. Eikä sitäkään sovi unohtaa, että tässä on kyse nimenomaan poliittisesta lakosta, ei perinteisestä työtaistelusta. Sosiaaliturvan leikkaukset eivät kuulu ay-liikkeelle. Suomessa pidettiin demokraattiset vaalit ja kansa on puhunut. Muutoksia on pakko tehdä, piste.

Nyt näillä lakoilla pidettiin huolta siitä, että kun seuraavan kerran mietitään Suomeen tapahtuvien investointien riskejä, tämä lakko nousee esille eikä ainakaan paranna Suomen asemaa.

 

[BOL]

Vastaan nyt vain siihen, että en näe sijoittamista minään saatanan, mutta tässä nykymuodossaan sen mahdollisesti ollessa sen ainoa muoto, jota ihminen kykenee ajattelemaan, en näe sitä kestäväksi, sillä siihen liittyy myös paljon muiden osaksi realisoituvia riskejä.

Eli sijoittamista voidaan myös ajatella vakiintuneen työpaikan ja hyvän palkan turvaamisen kautta, ja silti, tai ehkä juurikin siksi, toimintaa voidaan myös kehittää ja hakea sitä kasvuakin.

Ei sen tarvitse siis tarkoittaa taloudellista lisätuottoa sille sijoittajalle, vaan se olemassa olevan tulo virran turvaamista.

Virhe usein tapahtuu juurikin siinä, että yritämme aina ajatella ylisukupolvisesti, eikä pääosin sen oman elämän fasiliteettien kautta. Siksi en usko siihen, että ihminen ei pyrkisi innovoimaan tai kehittymään ilman jatkuvaa taloudellista kannustinta. Ja toisaalta - jos sallitaan pieni vitsailu niin pelkkänä sijoittajana toimiva ihminen ei juurikaan välttämättä kehity missään, tai kehitä mitään. Odottaa vain sitä tuottoa, ja usein vieläpä hinnalla millä hyvänsä.

Minkä sinä ylipäätään näet sijoittamisen nykymuotona? Etkä näe kestäväksi sitä, että yritykset pyrkivät maksimoimaan tuloksensa, jotta jatkossakin ihmisillä olisi työtä sekä tuotteita ja palveluita tarjolla? Kenelle muulle ne riskit osuvat kuin sijoittajalle itselleen?

Ikävä tosiasia nyt vain on se, että ihmiset haluavat yleensä aina jonkinlaisen korvauksen esim. keksinnöistään tai muista innovaatioistaan. Ei se taloudellinen motiivi useinkaan välttämättä ole se suurin, mutta onhan se nyt selvää, että innovaation tai palvelun kehittäjä haluaa korvauksen kehittämästään lopputuotoksesta, koska joku sillä tulee joka tapauksessa rahastamaan. Näin se nyt vain menee.

Minä en toimi pelkkänä sijoittajana, jos niin luulit, mutta olen kyllä sijoittanut omia rahojani suomalaisiin start up-yrityksiin. Yrityksiin, jotka ovat kehittämässä tai kehittäneet jotain sellaista, mikä tuo ihmisille tai muille yrityksille jotain lisää. Kirjoitan näin epämääräisesti, koska sijoituskohteeni toimivat hyvin eri aloilla eikä niille oikeastaan löydy yhteistä nimittäjää. Paitsi, että ovat kaikki suomalaisia ja työllistävät ihmisiä Suomessa. Teen myös kyllä ihan perinteistä työtä, mistä saan työsuorituksestani rahallisen korvauksen.

Mutta vaikka olisinkin "vain pelkkä sijoittaja", mitä silläkään on väliä? On kohtuullisen vaarallista ja jopa ylimielistä heitellä ilmaan, että "pelkkänä sijoittajan toimiva ihminen ei juurikaan välttämättä kehity missään, tai kehitä mitään. Odottaa vain sitä tuottoa, ja usein vieläpä hinnalla millä hyvänsä". Keitä on nämä ihmiset? Tiedän useampia "vain sijottajia" ja ne kuule vasta itseään kehittävätkin. Ottavat selvää mitä moninaisemmista asioista ja aika usein antavat sen jo olemassa olevan osaamisen, kokemuksen ja myös suhteensa näiden sijoituskohteidensa käyttöön. Voin siis faktana todeta, että sun mielikuvasi "pelkistä sijoittajista" on ihan totaalisen väärä. Aina nämä sijoittajat eivät ole mukana operaatiivisessa toiminnassa eivätkä päätä yksin mistään. Ilman näitä "vain sijoittajia" Suomessa olisi jäänyt aika monta yritystä perustamatta. Ja paljon veroeuroja keräämättä.

En ymmärrä ollenkaan tätä asennetta, missä vain sellainen työ, jolla pelastetaan ihmishenkiä tai huolehditaan heikommista tai työ on opetustoimintaa, olisi jotenkin täysin turhaa ja merkityksetöntä. Ja sellaista täältä on nyt paljonkin sinun toimestasi saanut vähintään rivien välistä lukea. Muistat varmaan sitten seuraavan kerran, kun menet lentäen lomalle tai työmatkalle, että se isopalkkainen lentokapteeni on aika lailla turha tyyppi.

 

[Simolainen]

Tässä ku on kaikennäköstä lakkohommaa ollu jollain päällänsä, niin mietinpä tuossa, et koskakohan yksityisyrittäjät ja yritysten erilaiset omistajat menee lakkoon? Ai niin, ei ne voi, ku pitää maksaa työntekijöille palkat.
Ay-aktiivista ja sosialistista morfautuu kapitalisti sillä sekunnilla, ku tilille rapsahtaa riittävästi rahnaa.
Onneksi ei ole koskaan tarvinnut sotkeutua mihinkään liikkeeseen. Paitsi joskus hetkeksi alkoholi-.

 

[Jymäkkä]

Tässä ku on kaikennäköstä lakkohommaa ollu jollain päällänsä, niin mietinpä tuossa, et koskakohan yksityisyrittäjät ja yritysten erilaiset omistajat menee lakkoon? Ai niin, ei ne voi, ku pitää maksaa työntekijöille palkat.
Ay-aktiivista ja sosialistista morfautuu kapitalisti sillä sekunnilla, ku tilille rapsahtaa riittävästi rahnaa.
Onneksi ei ole koskaan tarvinnut sotkeutua mihinkään liikkeeseen. Paitsi joskus hetkeksi alkoholi-.

Ei työsulun aikana tarvitse palkkaa maksaa, ihan vapaasti voi laittaa puljun kiinni.

 

[Sonny Burnett]

Jännittäviä nämä kommentit, kun ei yhtään tiedetä, minkälaista työtaustaa kullakin kirjoittajalla on. Eikä tietysti voikaan tietää, mutta silloin ei pitäisi tehdä myöskään oletuksia, vaikka mielipiteet jonkinlaisia ovatkin. Omasta taustastani voin kertoa, että satuin kasvamaan ysärin lama-aikana, jolloin kesätöitä ei todellakaan ollut tarjolla kaikille halukkaille. Siis minkäänlaisia töitä. Sain sitten kuitenkin napattua osin suhteilla ja tuurilla, osin omalla aktiivisuudellani osa-aikaisen ravintola-apulaisen työpaikan eräästä ketjuravintolasta. Alkuun joka 3. vkl pe-ilta, la ja su, kesäisin sitten 5 x viikossa sen ja muistaakseni kokonaisuutena muutaman viikon loma. Tämä työhän oli palkkauksen suhteen siellä palkkataulukon alimpana ja työ oli raskasta. Tiskausta, pöytien siivousta, roskien viemistä, puhtaiden astioiden kantamista saliin ja sokerilla pohjalla, asiakkaiden sotkujen siivoamista. Välillä joku innokas lapsi yrjösi jälkiruokansa, välillä joku oli nauttinut liikaa alkoholia. Palkka oli muistaakseni n. 17 mk/tunti, jos sitäkään. Lisät toki päälle. Tätä kesti oman aikansa, muistaakseni n. pari vuotta.

Sen jälkeen olin yhtenä kesänä kesätyössä kiinteistöhuollossa. Siivousta, lakaisua, avaintenhallintaa ja sen sellaista. Muistaakseni palkka oli n. 2200 mk/kk. Yo-kirjoitusten jälkeen pääsin kaupan alalle ja sielläkin. toki harjoittelijan palkalla liikkeelle. Tuntisopimus taisi olla 20h/vko, mutta aika nopeasti kävi selväksi, että työnantaja tarjoaa mulle duunia kyllä ihan niin paljon kuin haluan itse tehdä. Pysyin samassa duunissa koko opiskeluaikani ja totesin muutaman kuukauden opintotuki-asumislisä-et voi tienata kuin 3000 mk/kk-rumban jälkeen, että lopetan tukien nostamisen. Parhaimmillaan tai pahimmillaan tein duunia 6 x pv/viikossa, lähes 60h/vko opintojen ohessa. Ei toki ollut koko ajan tuollaista, mutta muutama tuollainen setti mahtui. Normiviikko oli se n. 40 h ja nämä siis täyspäiväisten opintojen ohessa. Tukia en siis nostanut, vaan rahoitin elämäni duunilla. Jossain vaiheessa homma meni vielä niin, että apulaismyymäläpäälliikkö oli saamaton ja epäpätevä tunari, mutta hänestä ei niin vain päässyt eroon, jolloin minä tein hänen apulaismp:n duuninsa, saamatta siitä kuitenkaan mitään palkanlisiä. Hän sai ne kyllä. Mutta mua se ei kiinnostanut, koska mua kiinnosti oppia, tehdä itse ja pääsin lopulta itsekin helpommalla, kun hommat toimi. Katsoin sen käytetyn työajan investoinniksi omaan tulevaisuuteeni. Ja sitä se on ollutkin.


Sittemmin työelämää on tullut yhä enenevissä määrin katsottua työnantajapuolen vinkkelistä. Olemme palkanneet työntekijöitä kokoaikaisiksi joko suoraan koulun penkiltä tai kokeneita ihan "perinteistä tietä". Lisäksi meillä on kattavasti eri alan osaajia aliurakoitsijoina ja kaikki ovat tyytyväisiä systeemiin. Aliurakoitsijoillamme on muitakin työnantajia ja ainakin toistaiseksi ollaan pärjätty hyvin, vaikka välillä tiettyjä aikataulullisia haasteita on ollutkin. Mutta kaikki ovat joustaneet. Meillä ei myöskään ole eritelty onko joku "palkattua henkilökuntaa" vai laskuttavia aliurakoitsijoita, vaan kaikki ovat ihan samanarvoisia. En muista, että asiaa olisi koskaan edes sivuttu mitenkään. Jokainen meille työpanoksensa antava henkilö on kuin perheenjäsen. Joustamme niin paljon kuin voimme, mutta jännästi meille on valikoitunut sellaisia tyyppejä, ettei ole mihinkään ehdotukseen koskaan annettu kieltävää vastausta.

Hieno luokkahyppytarina, vilpittömät onnittelut. Se mikä jäi lainauksesta epäselväksi että ketkä on nuo "me" ja miten tuo "työnantajan vinkkeliin" perustuva näkökulma on kehittynyt.

 

[Simolainen]

Ei työsulun aikana tarvitse palkkaa maksaa, ihan vapaasti voi laittaa puljun kiinni.

Kiitos neuvosta, vien viestin eteenpäin. Ihme, etteivät ole tällaista ymmärtäneet. Silloinhan katkeaa maksuvelvoite ja muut kulut välittömästi…eiku….

 

[ernestipotsi]

Ihme perustelua taas miksi rikkaita pitäisi rikastuttaa enemmän. Entä jos köyhille valtio alkaisi antamaan ylimääräistä sijoitettavaksi rahastoon. Ei muuta kuin velkaa lisää ja kaikille rahaa sijoitettavaksi ja Suomi nousuun!

Niin. Miksi ei? Jos rahasto olisi sellainen, ettei sitä pääsisi ilman erityistä syytä yli 50 vuoteen tyhjentämään, niin esim eläkkeet voisi lakkauttaa kokonaan.

On sitä tyhmempääkin velkaa tässä maassa otettu.

Mutta niin kauan kuin tätä ei tehdä kaikille, niin on kuitenkin hyvä, että edes jotkut viitsivät säästää lapsilleen. Se ei ole keneltäkään mitään pois. Jos oma fillari on rikki niin vasemmistolainen rikkoo naapurinkin fillarin, koska tasa-arvo.

 

[Jymäkkä]

Niin. Miksi ei? Jos rahasto olisi sellainen, ettei sitä pääsisi ilman erityistä syytä yli 50 vuoteen tyhjentämään, niin esim eläkkeet voisi lakkauttaa kokonaan.

On sitä tyhmempääkin velkaa tässä maassa otettu.

Mutta niin kauan kuin tätä ei tehdä kaikille, niin on kuitenkin hyvä, että edes jotkut viitsivät säästää lapsilleen. Se ei ole keneltäkään mitään pois. Jos oma fillari on rikki niin vasemmistolainen rikkoo naapurinkin fillarin, koska tasa-arvo.

Ai miksi ei? Ehkä siksi, että nykyään nykymallissa valtavia summia kustantava eläkejärjestelmä sentään rahoitetaan pääosin työtä tekemällä, tuon rahoittaminen pelkin verovaroin olisi ihan katastrofaalinen kansantaloudelle. Toki veroastetta voisi nostaa eläkemaksujen verran...

Tuo loppu on aika ristiriitainen monessa suhteessa. Sekö se sitä tosi oikeistolaista kapitalismimeininkiä on, että säästetään lapsille veronmaksajilta kupattua rahaa? Mutta en siis itse vastusta lapsilisiä varakkaillekaan, syntyvyyden kasvua kannattaa tukea, ja aika vaikea olisi se rajanveto, että missä kohtaa "ei tarvita". Ruokkiihan tuo myös kotimaista kulutusta osaltaan.

 

[tommy36]

En todellakaan vastusta. Montako vuotta sulla on taustalla em. hommia? Edes jotain noista kolmesta itse mainitsemistasi.

Jännittäviä nämä kommentit, kun ei yhtään tiedetä, minkälaista työtaustaa kullakin kirjoittajalla on. Eikä tietysti voikaan tietää, mutta silloin ei pitäisi tehdä myöskään oletuksia, vaikka mielipiteet jonkinlaisia ovatkin. Omasta taustastani voin kertoa, että satuin kasvamaan ysärin lama-aikana, jolloin kesätöitä ei todellakaan ollut tarjolla kaikille halukkaille. Siis minkäänlaisia töitä. Sain sitten kuitenkin napattua osin suhteilla ja tuurilla, osin omalla aktiivisuudellani osa-aikaisen ravintola-apulaisen työpaikan eräästä ketjuravintolasta. Alkuun joka 3. vkl pe-ilta, la ja su, kesäisin sitten 5 x viikossa sen ja muistaakseni kokonaisuutena muutaman viikon loma. Tämä työhän oli palkkauksen suhteen siellä palkkataulukon alimpana ja työ oli raskasta. Tiskausta, pöytien siivousta, roskien viemistä, puhtaiden astioiden kantamista saliin ja sokerilla pohjalla, asiakkaiden sotkujen siivoamista. Välillä joku innokas lapsi yrjösi jälkiruokansa, välillä joku oli nauttinut liikaa alkoholia. Palkka oli muistaakseni n. 17 mk/tunti, jos sitäkään. Lisät toki päälle. Tätä kesti oman aikansa, muistaakseni n. pari vuotta.

Sen jälkeen olin yhtenä kesänä kesätyössä kiinteistöhuollossa. Siivousta, lakaisua, avaintenhallintaa ja sen sellaista. Muistaakseni palkka oli n. 2200 mk/kk. Yo-kirjoitusten jälkeen pääsin kaupan alalle ja sielläkin. toki harjoittelijan palkalla liikkeelle. Tuntisopimus taisi olla 20h/vko, mutta aika nopeasti kävi selväksi, että työnantaja tarjoaa mulle duunia kyllä ihan niin paljon kuin haluan itse tehdä. Pysyin samassa duunissa koko opiskeluaikani ja totesin muutaman kuukauden opintotuki-asumislisä-et voi tienata kuin 3000 mk/kk-rumban jälkeen, että lopetan tukien nostamisen. Parhaimmillaan tai pahimmillaan tein duunia 6 x pv/viikossa, lähes 60h/vko opintojen ohessa. Ei toki ollut koko ajan tuollaista, mutta muutama tuollainen setti mahtui. Normiviikko oli se n. 40 h ja nämä siis täyspäiväisten opintojen ohessa. Tukia en siis nostanut, vaan rahoitin elämäni duunilla. Jossain vaiheessa homma meni vielä niin, että apulaismyymäläpäälliikkö oli saamaton ja epäpätevä tunari, mutta hänestä ei niin vain päässyt eroon, jolloin minä tein hänen apulaismp:n duuninsa, saamatta siitä kuitenkaan mitään palkanlisiä. Hän sai ne kyllä. Mutta mua se ei kiinnostanut, koska mua kiinnosti oppia, tehdä itse ja pääsin lopulta itsekin helpommalla, kun hommat toimi. Katsoin sen käytetyn työajan investoinniksi omaan tulevaisuuteeni. Ja sitä se on ollutkin.

Myöhemmin olen ollut alalla, jolla ei ollut TESiä eikä esim. lomarahoja ollenkaan. Palkat ja muut asiat neuvottelimme itse. Palkkaus oli mun mielestäni hyvä ja sisälsi sekä tulokseen sidonnaisen että henkilökohtaisen, harkinnanavaraisen bonuksen. Ekan kesän jälkeen ne puuttuvat lomarahatkaan eivät itkettäneet, kun oli käynyt selväksi, että selviän ihan samalla tavalla hengissä kuin ennenkin. Työ oli monipuolista, kehittävää ja niistä on ollut hyötyä myöhemminkin. Ei ollut ay-liikettä apuna, mutta onhan meillä työlaki. Hyvin pärjättiin.

Sittemmin työelämää on tullut yhä enenevissä määrin katsottua työnantajapuolen vinkkelistä. Olemme palkanneet työntekijöitä kokoaikaisiksi joko suoraan koulun penkiltä tai kokeneita ihan "perinteistä tietä". Lisäksi meillä on kattavasti eri alan osaajia aliurakoitsijoina ja kaikki ovat tyytyväisiä systeemiin. Aliurakoitsijoillamme on muitakin työnantajia ja ainakin toistaiseksi ollaan pärjätty hyvin, vaikka välillä tiettyjä aikataulullisia haasteita on ollutkin. Mutta kaikki ovat joustaneet. Meillä ei myöskään ole eritelty onko joku "palkattua henkilökuntaa" vai laskuttavia aliurakoitsijoita, vaan kaikki ovat ihan samanarvoisia. En muista, että asiaa olisi koskaan edes sivuttu mitenkään. Jokainen meille työpanoksensa antava henkilö on kuin perheenjäsen. Joustamme niin paljon kuin voimme, mutta jännästi meille on valikoitunut sellaisia tyyppejä, ettei ole mihinkään ehdotukseen koskaan annettu kieltävää vastausta.

Ei varmasti makseta parasta palkkaa, mutta meillä on ilmeisesti muita valtteja, koska vaihtuvuus on ollut todella pientä. Tiedostamme myös, että työntekijät etenevät urallaan ja saavat hienoja työtarjouksia ja sehän on vain hyvä asia. Vaikka se tavallaan onkin meiltä pois, ainakin aluksi, joku muu saa sitten näyttöpaikan ja nämä kuuluvat ihan normaaliin yritystoimintaan. Ja sekin on tiedostettu, että työntekijät perustavat perheitä ja se on enemmän kuin jees. Suhtaudumme positiivisesti, avoimesti ja kannustavasti asiaan, emmekä ole koskaan naista palkatessamme miettineet, että kohta hän varmaan jää äitiyslomalle. Voi olla, että jää, voi olla, ettei jää. Ei varsinaisesti kuulu meille. Ja isätkin voivat jäädä vanhempainvapaalle, joten turha näitä on hirveästi kelailla. Mietitään sitten parasta mahdollista ratkaisua, kun asia on ajankohtainen. Joka kerta vanhempainvapaalta on palannut motivoitunut työntekijä, jonka paineensietokyky ja kokonaisuuksien hahmottaminen ovat olleet jopa aiempia parempia.

Kaikki työt ovat arvokkaita, vaikka rahallinen arvo ei sama olekaan. Tietenkään. Ja ammatilla/koulutustasolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, minkälainen ihminen oikeasti on. Olen tavannut moukkia kaikista yhteiskuntaluokista eikä sille mitään voi eikä se tuskin koskaan tule muuttumaan. Itse suosisin sitä, että jokainen tekisi edes jonkun aikaa elämässään matalapalkkahommia, koska siinä oppii ihmisistä paljon. Ja samalla, kun on itse siellä tiskin tai luutun toisella puolella, oppii, miten ihmisiä pitäisi kohdella. Tai oppii, miten ei ainakaan pidä kohdella. Omakohtainen kokemus on paras opettaja.

Ennen vanhaan se meni niin, että kaikki meni johonkin töihin ja sitten elettiin sen palkan mukaan. Munkin nuoruuden kaveripiirissä kaikki teki ihan kaikenlaisia hommia. Sitä mukaa, kun edettiin uralla ja elämässä ja usein se edellytti joko opiskeluja tai ahkeraa työntekoa, sai sitten lisää liksaa ja sitten oli varaa ehkä muuttaa isompaan asuntoon ja ehkä jopa paremmalle sijainnille. Ja näin edettiin askel kerrallaan. Silloin osamaksuissa oli kunnon korot, joten piti miettiä, mitä osareilla ostetaan. Ja opintolainoissakin taisi olla n. 6%.n korko. Ja se oli oikein hyvä ja opettavainen asia. Ilmaista rahaa kun ei oikeasti ole.

Aluksi kiitos tarinasi avaamisesta. Hienosti ovat asiat kohdallasi lutviutuneet, josta niinikään onnittelut. Eikä epäilystäkään, etteikö ahkeruutesinolisi ollut merkittävässä osassa, tosin aina ei sekään auta. Mutta pari hyvää huomiotakin tuolta löytyi.

Ensinnäkin se, että paikallinen sopiminen on ollut aina mahdollista, joten tekee vähän hämäräksi hallituksen tavoitteet sen suhteen, kuin ehdottomasti myös sen EKn.

Toisena asiana voisi miettiä noita matalapalkka-aloja, ja nimenomaan sytiä siihen miksi niitä edes pitää olla. Yksi syy on mm huonossa politiikassa sen suhteeen, että yrityksen muut kustannukset ovat päässeet nousemaan liian koviksi. Siis nimenomaan esim ne infraan menevät maksut, ja niistä ennenkaikkea tilavuokrat, jotka kaikki ovat pois palkansaajalta. Tai ainakin sillä oletuksella, että parempaa palkkaa maksettaisiin, jos kustannukset olisivat pienemmät. Eli läheskään aina ei kuitenkaan ne palkansaajan kustannukset ole se ongelma, vaan liaan isot kustannukset siellä taustalla.
Sitten ehkä mielenkiintoisimpana asiana, juuri tuohon matalapalkkaankin liittyen nousi mieleen eräs kauppalehden (jos väärin en aviisia muista) artikkeli joitakin vuosia sitten, jossa oli laaja kertomus siitä, että Saksassa 60% nuorista valitsee akatemmista tutkintoa mielummin työssäoppimisen, jota siis ilmeisestikin Saksan työantajat sitten hyvin tukevat. Siellä siis on olemassa se linja juoksupojasta toimitusjohtajaksi, jos vaan motivaatio kestää.
Tällainen ensinnäkin hyödyttää yhteiskuntaa, sillä palkansaajia on nuoresta iästä alkaen merkittävästi, ja he siten rahoittavat yhteiskuntaa enemmän kuin rasittavat sitä. Lisäksi heillä on edetessään kokemusta todella monista alansa erilaisista työtehtävistä, ja siten osaavat myöhemmin, mahdollisesti niissä johtotehtävissä ollessaan- arvostaa ja ymmärtää kaikkien eri vaiheiden tekijöitö, ja siten tukea heitä parhaalla tavalla. Yksi asia, joka eittämättä antaa kilpailuetua, sekä edistää yhteiskunnan toimivuutta kuin myös toimeliaisuutta, sekä on hiton kannustavaa, kun palkkauksen, tai edes sen palkan, peruste ei nojaa vain koulutstasoon, vaan ihan konkreettiseen osaamiseen omassa työssään. Ei ihan huono systeemi, jossa siis jo nuorena tullaan työelämään mukaan, ja aletaan rahoittamaan yhteiskuntaa sen sijaan, että sinne tullaan vasta kolmekymppisenä, ja odotetaan heti isoa palkkaa ilman edes kunnon tuntemusta vielä alastaan. Tällainen ajattelu kuitenkin kunnioittaa nimenomaan sitä työntekoa.
Ja ei, en tarkoita -ettei joku taas joudu tulemaan asiasta valistamaan- että opiskelu olisi huonosta kellekään, mtta sitä joutuu myös Saksassakin tekemään, se vain tapahtuu siinä työn ohessa, ja työnantajan tukemana, sillä siellä on paljon ohjelmia, joilla voi kuluttautua sisäisesti. Tätähän mm LIDL on Suomessa tehnyt, ja toivottavasti jatkaa sitä edelleenkin.

 

[tommy36]

Niin. Miksi ei? Jos rahasto olisi sellainen, ettei sitä pääsisi ilman erityistä syytä yli 50 vuoteen tyhjentämään, niin esim eläkkeet voisi lakkauttaa kokonaan.

On sitä tyhmempääkin velkaa tässä maassa otettu.

Mutta niin kauan kuin tätä ei tehdä kaikille, niin on kuitenkin hyvä, että edes jotkut viitsivät säästää lapsilleen. Se ei ole keneltäkään mitään pois. Jos oma fillari on rikki niin vasemmistolainen rikkoo naapurinkin fillarin, koska tasa-arvo.

Toki sen voi säästää ihan niistä omistaankin, eikä sen tarvitse tulla yhteiskunnalta, sillä tuohan on nyt kuitenkin tarkoitettu nimenomaan sen tukemiseksi, että selvitään siitä lapsuudesta aikuisuuteen. Jos sitä rahaa ei tarvitse, niin sitä lienee ihan turha maksaakaan. Ja kuten jos sanoinkin aiemmin, niin en kyllä itse -jos siis jostakin syystä eksyisin kovin vauraaksi yhtäkkisesti, ja loppuelämä olisi sillä turvattu- haluaisi edes sitä eläkettä (juu on maksettu, ja mulle kuuluisi) koska ilmankin selviäisi.

Mutta ymmärrän toki senkin, että se pitää mielestään nostaa kansalaisvelvoitteena, kun kerran on maksettukin.
Olen itse kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen pitäisi keskittyä siihen, ja myös sen järjestelmänkin, että keskitytään tässä elämässä lähinnä sen oman elämän fasilitteetteihin, eikä siihen että rahaa pitää olla ja jäädä ylisukupolvisesti. Mistä edes on lähtenyt ajatus, että aina pitäisi olla jättämässä jotakin perintöä lapsille, ettei niiden vaan tarvitsisi elää yhtä rankkaa ja kovaa elämää kuin minä olen elänyt. Kyllä kai sen rahan pitää liikkua, niin sitten on töitä seuraavallakin sukupolvella. Sen yteiskunnan toiminta kun kuitenkin perustuu siihen rahan liikkumiseen.

Ja olipa taas ihan typerä kommentti loppuun vasureista. Juuri näin se keskustelu edistyy parhaiten. Ikäänkuin ne oikestolaiset ajattelisivat vain kaikkien parasta, ja suurta tasa-arvoisuutta, eivätkä koskaan olisi niitä "kateellisia". Ihan höpö juttuja, ja kauhea katkeruus koko ajan ilmassa.

 

[Tadu]

Ei työsulun aikana tarvitse palkkaa maksaa, ihan vapaasti voi laittaa puljun kiinni.

Työsulku on käsittääkseni laillinen vain sopimuksettomassa tilassa työtaistelutoimena. Mitään poliittista työsulkua, toisin kuin poliittista lakkoa, ei kait ole? Eli ei se työnantaja nyt vapaasti voi lopettaa palkanmaksua ja aloittaa työsulkua jos niin nyt haluaisi.

 

[Jymäkkä]

Työsulku on käsittääkseni laillinen vain sopimuksettomassa tilassa työtaistelutoimena. Mitään poliittista työsulkua, toisin kuin poliittista lakkoa, ei kait ole? Eli ei se työnantaja nyt vapaasti voi lopettaa palkanmaksua ja aloittaa työsulkua jos niin nyt haluaisi.

Niin, ehkä vastaukseni kaikkinensa oli suurin piirtein yhtä älykäs kuin alkuperäinen viesti.

 

[Tadu]

Niin, ehkä vastaukseni kaikkinensa oli suurin piirtein yhtä älykäs kuin alkuperäinen viesti.

No en mä tiedä mitä lisäarvoa on tuoda keskusteluun poliittisista lakoista työsulku, kun ei se vastaava toimenpide ole. Mutta you do you.

 

[Jymäkkä]

No en mä tiedä mitä lisäarvoa on tuoda keskusteluun poliittisista lakoista työsulku, kun ei se vastaava toimenpide ole. Mutta you do you.

Kuten sanoin, yhtä älykästä kuin alkuperäisen viestin sisältö. Ymmärtäjät ymmärtää.

 

[emiilioo]

Taitava hallitus olisi saanut osan muutoksista maaliin ilman lakkoja. Pientä neuvotteluvaraa on hyvä olla.