Epäilen kyllä ettenpä ole. Mainitset muita pohjoismaita esimerkkeinä ja luulenpa todellakin, että niissä on ollut aidosti molemminpuolista tahtoa löytää konsensus. Eikä täkäläistä management by perkele, että sanellaan - tai sitten säädetään about viidessä minuutissa poikkeuslakeja rajoittamaan lakko-oikeutta. Se paikallinen sopiminen ja aito yhteisymmärrys, mihin viitataan monessa muussa maassa toimivan tarvitsee aitoa kahden osapuolen keskinäistä kompromissia, ei mitään ehdotonta antautumista. Vai oletko todella eri mieltä juuri näiden mainitsemiesi esimerkkien valossa?
Joo, tässä näemme asian eri tavoin. Otan esimerkin.
Minä pidän työnantajia osasyyllisenä ja olen monta kertaa todennut, että yritysten tulee ottaa työntekijät mukaan hallintoon. Nyt kun työnantajat suostuivat tähän, yllättäen ay-liike ilmoitti, että ei riitä. Ay-liike haluaa valita itse edustajan jokaisella työpaikalla eli perustaa niihin jotain 90 prosenttiin työpaikoista, joissa ay-liikettä ei ole, ay-järjestön.
Työnantajat tulivat vastaan ja esittivät, että OK, valittu luottamusmies sopii, mutta ne työpaikat, joissa sellaista ei ole, niissä työntekijät saavat itse päättää, kuka heitä edustaa. Tämä tietenkään ei ay-liikkeelle sopinut.
Joskus 4-6 vuotta sitten vika oli työnantajissa, jotka eivät halunneet muuttaa asenteitaan. Mutta kun nuorempi väki on noussut johtoon, ihan normaalia se on, että työntekijät otetaan mukaan ja he ovat hallituksissa.
Vähän samanlaista ongelmaa on nyt joka asiassa. UPM erikseen, ja siitä totesin aiemmin, että UPM pyrkii murtamaan ay-liikettä aivan tarkoituksella. Syitä on paljon ja edellä niistä yksi.