Ammattiyhdistysliikkeet – duunarin asialla?

[Pisin Kääpiö 186cm]

Soininvaara ehdotti taannoin eräässä blogissaan, että eläkeikää lähestyvien pitäisi tyytyä nuorempia pienempään palkkaan. Kuulostaa paljon järkevämmältä palkitsemismallilta, kuin jatkuvasti kohoavat ikälisät.

Muokkaus: Linkki blogiin, suosittelen kovasti perehtymään: Inhorealismia ikääntyneiden työllisyydestä

Kun tässä minullakin on rapiat viisi kymppiä mittarissa, niin aihe alkaa tuntua kiinnostavalta. Kyllä Soininvaaralla tuossa pointtinsa on, mutta huomioitavia seikkoja riittää. Tässä joitakin.

Ikääntyvän työntekijän tilanne työpaikalla riippuu täysin tarjolla olevasta työstä, työntekijän osaamisesta ja työntekijän jaksamisesta. Osa meistä on vielä 70 vuoden haminoissa kaikin puolin kelpo kunnossa, osaamista löytyy, eikä työintokaan osoita hiipumisen merkkejä. On ihan älytöntä käydä jarruttelemaan tällaisen ihmisen palkanmaksua ja työntekoa.

Monilla työpaikoilla on tilanne, että joihinkin tehtäviin on vaikea saada osaavia tekijöitä. Esimerkiksi teollisuuden pk-sektorilla on paljon pikkufirmoja, joissa on käytössä vuosikymmeniä vanhoja laitteita ja työmenetelmiä, joihin ei missään ammattikouluissa ole porukkaa opetettu enää aikoihin, jos ylipäätään ikinä. Olen jutellut useammankin tällaisen firman toimarin kanssa, jotka yleensä kertovat, että kyseisiä töitä tekevät ovat heillä kaikki 6-kymppisiä, ja joku tekee näitä osa-aikahommina vielä eläkkeeltä. Tämähän on yrityksen kannalta tilanne, joka pakottaa jonkinlaisiin ratkaisuihin, eli joko koneita pitää uusia, osasta tuotantoa on luovuttava, tai sitten hankitaan tavalla tai toisella uusia työntekijöitä, esim. oppisopimuksella kouluttaen. Mutta niin kauan kun noita 60-70-vuotiaita osaavia konkareita on vielä remmissä, niin yritys pääsee päivästä toiseen. Ja tyypillistä on, että noiden iäkkäiden osaajien ammattiosaaminen on tuossa vaiheessa aivan huippua. Nopeus ei välttämättä ole, mutta se ei ole aina kovin olennainen asia, jos työ kuitenkin hoituu asiallisessa ajassa ja laadukkaasti.

Toisaalta on töitä, joissa ikääntyvän työntekijän jaksaminen ja panos eivät vaan kestä vertailussa nuorempiin työntekijöihin. Jos tuo ero on kovin suuri, niin ikäihmiselle ei ole perusteita maksaa samaa saati korkeampaa liksaa kuin nuoremmalle työntekijälle, sillä kuorrutuksella, että kokemusta on paljon, jos tuo kokemus ei realisoidu minkäänlaisina hyötyinä. On tietysti erinomainen juttu, jos firmasta löytyisi tällaisille vanhemmille työntekijöille sopivia tehtäviä, joissa työtahti ja muut vaatimukset vastaisivat paremmin henkilön ikävaiheen realiteetteja, mutta aina tällaisia tehtäviä ei vaan löydy, eikä niitä ole järkeä ryhtyä polkaisemaan tyhjästä. Jossakin realiteettien yhtymäkohdassa on tilanteita, joissa Soininvaaran ehdotus on varteenotettava.

Soisin firmoissa sovellettavan jonkinlaista ennakkoluulottomuutta ja luovuutta sen suhteen, kuinka ikääntyvien työntekijöiden kokemus ja kertynyt osaaminen voitaisiin siirtää järkevästi eteenpäin ja kenties kapitalisoida. Joskus tämä voi olla ihan merkittävästi potentiaalinen juttu yrityksissä, vaikka ei aina.

 

[Pantteli]

Jos lakoilla saadaan estettyä suomalaisen sopimusyhteiskunnan romuttaminen, niin kyllä se ainakin omasta näkökulmastani täyttää jo yleishyödyllisen kriteerit. Harmillista, että taloudelliset vahingot voivat olla silti mittavat koko yhteiskunnalle.

Perusongelmanahan tässä on se, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta romuttuu parhaillaan kovaa vauhtia ja jotain pitäisi tehdä talouden tasapainottamiseksi. Se, että pidetään nykyisestä AY-järjestelmästä ja tukijärjestelmästä kynsin ja hampain kiinni, ei paranna taustalla olevaa talousongelmaa pennin vertaa. Muutoksia ja säästöjä tarvitaan nyt.

Olemme uppoavassa laivassa ja kinastelemme siitä, millä tapaa saisimme laivan uppoamisen estettyä. Yksikään osapuoli ei hyväksy toisen ehdottamaa tapaa, koska halutaan runnoa väkisin se oma näkemys sellaisenaan läpi. Siinä tappelun lomassa laiva uppoaa koko ajan syvemmälle, kun mihinkään konkreettisiin toimiin ei ryhdytä.

 

[lunde]

Vaikeita päätöksiä on kuitenkin saatu tehtyä aiemminkin neuvottelemalla. Ei aina välttämättä niin nopeasti tai isosti kuin olisi alkujaan toivottu, mutta on silti saatu tehtyä.

Nythän noita laivan upottavia riitoja halutaan vain eskaloida, kun valtit kädessä istuva osapuoli ei halua edes neuvotella ja vittuilee vielä kaupan päälle. Jotenkin tuntuu, että sillä osapuolella on vain toiveena saada hukutettua se toinen osapuoli, eikä ole niin väliksi vaikka koko laiva uppoaisi siinä ohessa, kun itsellä on joka tapauksessa varma paikka pelastusveneessä.

 

[Pantteli]

Nythän noita laivan upottavia riitoja halutaan vain eskaloida, kun valtit kädessä istuva osapuoli ei halua edes neuvotella ja vittuilee vielä kaupan päälle. Jotenkin tuntuu, että sillä osapuolella on vain toiveena saada hukutettua se toinen osapuoli, eikä ole niin väliksi vaikka koko laiva uppoaisi siinä ohessa, kun itsellä on joka tapauksessa varma paikka pelastusveneessä.

Meinaatko oikeasti, että tässä on pohjimmiltaan syy puhtaasti vain yhdessä osapuolessa ja toinen yrittää koko ajan parhaansa?

 

[Jules W.]

Jes taas väite siitä, että ihminen jaksaa paskaa duunia paremmin, jos saa pari satkua lisää. Ei jaksa, työ on silti paskaa ja lisärahan lämmittävä vaikutus loppuu pian.

Vielä naurattavampaa on vierittää hoitoalan ongelmat tämän hallituksen kontoille ja olla ymmärtämättä sitä, että jollei maan talous tule tasapainoon niin ei voida puuttua niihin isompiin ongelmiin kuin palkat hoitoalalla, eli resurssien määrä, kiinteistöt sekä muu infra sekä yleisesti työn vaatimustason kohtuullisuus.

Tämä. Marinin hallitus olisi varmaan laittanut asiat kohdalleen, jos olisi voinut. Me elämme tällä hetkellä velaksi ja kädestä suuhun. Ei meillä ole realistista mahdollisuutta lisätä hyvinvointimenoja. Tilanne on parempi esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa, koska talous on kunnossa. Me kilpailemme näiden maiden kanssa, sinne voi siirtyä niin yritys, yrittäjä kuin hoitajakin.

Surkeintahan tässä on se, että kohta siellä töissä on vielä suurempi pakko käydä, kun jatkamme nykytilanteessa. Ei meillä ole kohta mahdollista maksaa tukea kotona olemisesta, jolloin suurempi joukko ihmisiä joutuu menemään töihin. Halusi tai ei, että saa toimeentulon. Eikä tätä korjata hyvätuloisia verottamalla. Meillä on jo korkea progressio ja veroaste. Seuraavaksi ne eurot tulevat pieni- ja keskituloisten luokasta. Pääomatuloveroa on hankala nostaa, koska rahalla ei ole rajoja ja ne tarvitsemamme pääomat voivat hakea sen tuoton, vaikka sitten Norjasta tai Ruotsista.

Ei tänne synny katsastusaseman sihteerien paikkoja tympääntyneille hoitajille tai muillekaan, jos ei ihmiset osta autoja ja talous toimi. Tällöin hoitaja on toki voittaja, koska töitä on aina, sillä hoidettavia tulee varmasti lisää. Ei tämä hyvinvointi silti tule mistään taikaseinästä, se pitää rahoittaa jostain. Tietysti rahojen käytöstä voidaan aina kiistellä, mutta niin kauan kuin kakku pienenee, niin sillä ei ole hirveästi väliä.

Me tarvitsemme kasvua, työtä ja työllisyyttä.

Kyllä "irtisanomissuojan" heikentämisellä on paljon negatiivisiakin puolia. Aloilla joissa on hyvin työvoimaa tarjolla, voi alkaa tehdä työntekijäshoppailua oikein huolella. Hyvin ja tunnollisesti 20 vuotta firmassa työnsä tehnyt työntekijä alkaa iän myötä hidastumaan. Ikälisät on tapissaan. Ei muuta kuin nuorempi, halvempi ja nopeampi tilalle, vaikka tuo 20 vuotta työskennellyt hoitaa edelleen työnsä hyvin, ja on tuottava työntekijä. Tietysti moni nyt toteaa, että näinhän sen pitääkin olla markkinataloudessa. Mutta niin se ei saa olla ihmisten maailmassa. Robotit erikseen.

Vähemmän osaamista ja kokemusta vaativilla aloilla voi kierrättää porukkaa mielin määrin joukkueen vahvistamiseksi. Harjoittelijoita ilmaiseksi sisään, ja parhaat nappaavat paikan vanhoilta työntekijöiltä, kunhan ovat parempia kuin vanhat työntekijät. No, ei se nyt ihan noin toimi, rekryprosessit, jonkinmoinen perehdyttäminen yms. vaiva kuitenkin on taakkana. Mutta varmasti kaikenlainen epäreilu pärstäkerroin irtisanominen lisääntyisi. Sekä kiusaavien esimiesten mahdollisuudet vaikuttaa inhoamiensa alaisten irtisanomiseen.

Aika kyyninen näkemys. Tämähän voitaisiin kääntää ihan täysin toisinpäin, jossa sikailevat ja liiton suojissa toimivat surkeat työntekijät torpedoivat reiluja ja heitä työllistäviä yrittäjiä. Nykyisellä systeemillä kun heistä ei juuri eroon pääse, vaikka aihetta olisi.

Täysin idealistista sontaa. Eiköhän näitä tilannetta hyväksikäyttäviä yrittäjiä löydy, sillä tiedän itsekin heitä. Samalla tiedän nykytilannetta hyväksikäyttäviä työntekijöitä. Mätiä omenoita on aina joukossa, mutta ei systeemiä voi pelkästään heidän ehdoillaan tehdä.

Aika harva työntekijä tajuaa sitä, että he alkavat oikeasti tuottaa hyvää yritykselle vasta kuukausien päästä rekrytoinneista, kun huomioidaan opettelu, perehdytys ja rekrytointi. Harva haluaa sellaista riskiä kantaa huvin vuoksi ja tällä hetkellä yrittäjälle voi jäädä melkoinen musta pekka käteen, jos rekrytointi menee penkin alle. Puhun tässä keskiarvosta, jossain tilanteessa työntekijä voi tuottaa arvoa hetkestä nolla lähtien ja joskus perehdytys voi viedä vuoden.

 

[Axbor Nocturne]

No ei siellä ole Ukrainan sodan alkamisen jälkeen käyty muutenkaan. Asemat näyttävät kylmenneen. En hakisi ilmaiseksiikaan ukrainalaisten verellä värjättyä polttoainetta.

Oma viestini oli kohdistettu ihan yleisellä tasolla, kun noilla asemilla on riittänyt tankkaajia ruuhkaksi asti esim. kuluvan vuoden aikana.

 

[DrE]

Vaikeita päätöksiä on kuitenkin saatu tehtyä aiemminkin neuvottelemalla. Ei aina välttämättä niin nopeasti tai isosti kuin olisi alkujaan toivottu, mutta on silti saatu tehtyä.

Nythän noita laivan upottavia riitoja halutaan vain eskaloida, kun valtit kädessä istuva osapuoli ei halua edes neuvotella ja vittuilee vielä kaupan päälle. Jotenkin tuntuu, että sillä osapuolella on vain toiveena saada hukutettua se toinen osapuoli, eikä ole niin väliksi vaikka koko laiva uppoaisi siinä ohessa, kun itsellä on joka tapauksessa varma paikka pelastusveneessä.

Ongelma on, että Ay liikkeen kanssa vaikeita päätöksiä ei nimenomaan ole saatu aikaiseksi. Yhdellä osapuolella on liian suuri neuvotteluvalta, vaikkei heidän edes pitäisi olla neuvotteluosapuoli.

 

[lunde]

Ongelma on, että Ay liikkeen kanssa vaikeita päätöksiä ei nimenomaan ole saatu aikaiseksi.

Mitä nämä sitten olivat?
-Sipilän Kiky-sopimus
-2014 sovittu eläkeuudistus
-2013 tehty työllisyys- ja kasvusopimus
-koronan aikana tehdyt myönnytykset lomautuksien aikarajoihin yms.
-lukuisat lähes nollatason palkankorotukset vuoden 2008 talouskriisistä lähtien
-2022 neuvoteltiin mm. työrauhalainsäädäntöä uusiksi ja nyt muste on hädin tuskin ehtinyt kuivua, kun se halutaan repiä auki

Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän. Kun edellisestä asiasta on saatu sovittua, niin seuraavaksi vaaditaan jo uusia myönnytyksiä, mutta tietenkään mistään ei haluta edes neuvotella. Mitä muuta vaihtoehtoa AY-liikkeelle siis jää kuin yrittää vaikuttaa asiaan lakoilla?

AY-liike ei ole kuitenkaan se osapuoli, joka on jo säännöissä kieltänyt itseltään sopimusten tekemisen ja keskittynyt poliitikkojen lobbaamiseen sekä työelämäheikennysten koordinointiin.

Voi olla, että AY-liikkeellä on jostain näkökulmasta katsottuna ja joissain asioissa liikaa valtaa, mutta toisaalta pelottaa sekin ajatus, että meiltä kansalaisilta viedään pois jälleen yksi mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihimme, kun kun isot rahakoneistot yrittävät sanella meidän elämäämme. Toinen puoli on sitten se riski, että valtaan pääsee demokraattisesti valittuna tahoja, jotka eivät vallassa ollessaan enää kunnioitakaan demokratian periaatteita. Sellaistenkin tilanteiden varalle pitää olla olemassa jokin vastavoima, joka ei ole täysin hampaaton, vaikka sen joukkoliikkeen ensisijainen tehtävä olisikin toisaalla. Onneksi tuollaista ei ole vielä nähty käytännössä, mutta häivähdyksiä sellaisista asenteista pilkahtelee kyllä ajoittain.

Jos hallitus haluaa pitää yhteiskunnan näpeissään, niin työntekijöitäkin kannattaa kuunnella. Tilannetta ei kannata päästää sille tasolle, jossa ihmiset ovat epätoivoisia ja omien vaikeuksien sekä selviytymisen keskellä sillä yhteisellä hyvällä ei ole heille enää mitään merkitystä. Sanelemalla saadaan aikaan pahimmillaan se, että iso osa yhteiskunnasta ei enää usko siihen ja silloin yhteen hiileen puhaltaminen lakkaa. Silloin on pahimmillaan edessä yhteiskunnallista levottomuutta ja etenkin näinä aikoina on vastuutonta ajaa yhteiskunta siihen tilanteeseen.

Kyllä, lakot ovat AY-liikkeen päättämiä, mutta mitä muita realistisia vaihtoehtoja sillä on nurkkaan ajettuna? Hallitus ja sen selän takana lymyilevät EK ja SY eivät ole antaneet mahdollisuutta kompromissiin ja kasvojen säilyttämiseen, vaan hakevat nyt murskaavaa selkävoittoa.

 

[Cobol]

SAK-pohjainen ay-liike on onneksi alkanut järkiintymään. Esimerkiksi ansiosidonnainen ei enää ole koskematon. Kun vielä SAK antoi periksi sen osalta, että paikallisessa sopimisessa ei olekaan työntekijäpuolen pakolla oltava SAK:n ay-liikkeen luottamusmies, oikeaan suuntaan kuljetaan.

Vaikea sanoa, riittääkö tämä Orpon hallitukselle vastaantuloon hallituksenkin osalta. Pidän mahdollisena, että sopua lähdetään nyt rakentamaan ja jättilakot perutaan. Mahdollisen sovun löytyminen olisi myös luottamuksen osoitus ay-liikkeen ja hallituksen halulle rakentaa yhdessä Suomea. Ei tätä kannattaisi jättää nyt käyttämättä enkä usko, että jätetäänkään.

Molemmilla työmarkkinapuolilla on änkyrämeininkiä. Työntekijöiden osalta löytyy kovia liittoja ja vielä kovempia liittojohtajia. Työnantajien puolelta Yrittäjät kuuluvat samaan änkyrälinjaan.

 

[Ann Arbor]

Lakkomoukarin iskulla voi olla jopa pysyviä vaikutuksia – ”Suomi saa jatkuvasti mainehaittaa”

Suomen satamien kautta kulkee 96 prosenttia ulkomaankaupasta. Lakosta tulisi iso haitta vientiyrityksille ja Suomen taloudelle.

www.iltalehti.fi

Kyllähän tässä aletaan mittaamaan Suomen luetettavuutta kauppakumppanina. Pystyttääkkö tehdas, tai datakeskus Suomeen vai Ruotsiin?

 

[peruspata]

Mikään hinta ei ole liikaa, kun maa on vain pakko saada sekasortoon. Tilanteessa, jossa ulkopoliittinen uhka on suurinta vuosikymmeniin, jotkut tekevät kaikkensa, jotta yksi yhteiskunnan taloudellisista kivijaloista murenisi.

Äärimmäisen fiksua, tai sitten ei. Vaalejakin varmaan on vielä tulossa, jos oikeistohallitus ei miellytä.

 

[Ann Arbor]

Voisi olla Demareilta isänmaallinen teko puhaltaa pilliin lakon alla ja tarjota esim. parlamentaarista ratkaisua ja konsensusta umpikujaan. Toki se oletettavasti vaatisi puolueelta isoa hyppyä kohti keskustaa (Vrt. Ruotsin Demarit.), mutta ei tämä taantuman keskellä painiva maa tarvitse yhtäkään AY-väen "voimannäyttöä".

 

[Ann Arbor]

Mikään hinta ei ole liikaa, kun maa on vain pakko saada sekasortoon. Tilanteessa, jossa ulkopoliittinen uhka on suurinta vuosikymmeniin, jotkut tekevät kaikkensa, jotta yksi yhteiskunnan taloudellisista kivijaloista murenisi.

Äärimmäisen fiksua, tai sitten ei. Miten olisi demokraattiset keinot vaikuttaa? Vaalejakin varmaan on vielä tulossa, jos oikeistohallitus ei miellytä.

Kieltämättä ihmettelen, missä on yhteiskuntavastuu ja huoli kansantaloutemme ja maan sisäisen koheesion puolesta. Itse joka aamu pohdin, mitä minä voin tehdä isänmaani eteen. Kaiketi isänmaallisuus on yhä harvemmalla tärkeä ohjenuora päivittäisissä toimissa?

 

[Patarouva]

Lakkomoukarin iskulla voi olla jopa pysyviä vaikutuksia – ”Suomi saa jatkuvasti mainehaittaa”

Suomen satamien kautta kulkee 96 prosenttia ulkomaankaupasta. Lakosta tulisi iso haitta vientiyrityksille ja Suomen taloudelle.

www.iltalehti.fi

Kyllähän tässä aletaan mittaamaan Suomen luetettavuutta kauppakumppanina. Pystyttääkkö tehdas, tai datakeskus Suomeen vai Ruotsiin?

Ja jos olisi innokas jotakin tänne sijoittamaan niin sitten alkaa jumalaton valituskierre.

 

[Jussih]

Jos hallitus haluaa pitää yhteiskunnan näpeissään, niin työntekijöitäkin kannattaa kuunnella. Tilannetta ei kannata päästää sille tasolle, jossa ihmiset ovat epätoivoisia ja omien vaikeuksien sekä selviytymisen keskellä sillä yhteisellä hyvällä ei ole heille enää mitään merkitystä.

Periaatteessa olen viestistäsi samaa mieltä. Sitten ihan toinen asia on, liittyykö se millään terveellä järjellä ajateltavalla tavalla pöydällä oleviin hallituksen esityksiin. Haluaisin nyt, että kertoisit mitkä näistä seuraavassa numeroiduista hallituksen esityksistä ajavat ihmiset sellaiseen epätoivoon, että "omien vaikeuksien keskellä sillä yhteisellä hyvällä ei ole heille enää mitään merkitystä."


1. Ensimmäisen saikkupäivän palkattomuus

- Joutuuko duunari todella epätoivoon, jos perjantai pulloa ei voi korkata jo torstai-iltana saikuttamalla perjantain? Ettei tarvitse mutkutella, en pidä tätä uudistusta itsekään järkevänä, joten keskity vain vastaamaan viekö tämä ihmisen todella epätoivoon?

2. Tuomioistuimessa laittomaksi todetun lakon jatkamisesta 200 euron sakko

- haluan vielä siis korostaa, että tässä ei sakkoa voi saada paitsi jos työtuomioistuin on asian jo käsitellyt ja antanut päätöksen, jonka mukaan lakko on laiton ja työntekijä päättää siltikin vielä jatkaa lakkoilua. Sakkoa ei siis tule osallistumisesta lakkoon, joka myöhemmin todetaan laittomaksi, vaan ainoastaan jos toteamisen jälkeen jatkaa lakkoilua.

3. Poliittisen (= mielenosoitus) työtaistelun rajaaminen yhteen päivään

4. Se, että työntekijät voivat keskenään sopia kuka heitä edustaa paikallisessa sopimisessa tai voivat neuvotella koko porukan kanssa sen sijaan, että heitä edustaisi "liiton mies"

5. Irtisanomisperusteiden keventäminen siten, että sana "painava" putoaa nykylainsäädännöstä.

- Tähän pohjustukseksi rohkenen epäillä, että yksikään tuomioistuin tässä maassa pitää sitä, että naama ei miellytä asiallisena syynä irtisanomiseen. Myös väsähtäneen vanhemman duunarin vaihtaminen nuoreen ja ripeään on käytännössä mahdotonta, koska takaisinottovelvollisuus ei (ainakaan ymmärtääkseni) katoaisi mihinkään.

Olisi ihan vilpittömästi kiva kuulla perusteltu analyysi siitä, miten jokin näistä tai kaikki ne yhdessä kertakaikkiaan romuttavat duunareiden talouden, elämän edellytykset ja sopimusyhteiskunnan. Yksinkertaisena ihmisenä en its oikein pysty sitä ymmärtämään.

 

[mjr]

Voisi olla Demareilta isänmaallinen teko puhaltaa pilliin lakon alla ja tarjota esim. parlamentaarista ratkaisua ja konsensusta umpikujaan. Toki se oletettavasti vaatisi puolueelta isoa hyppyä kohti keskustaa (Vrt. Ruotsin Demarit.), mutta ei tämä taantuman keskellä painiva maa tarvitse yhtäkään AY-väen "voimannäyttöä".

Siis niin todellakin vaadittaisiin tässä vastenmielisessä maan yhtenäisyyttä ja sen taloutta uhkaavassa tilanteessa konsensusta ja sovittelua. Edellyttäisikö tämä mitään myönnytyksiä hallitukselta?

 

[Ann Arbor]

Siis niin todellakin vaadittaisiin tässä vastenmielisessä maan yhtenäisyyttä ja sen taloutta uhkaavassa tilanteessa konsensusta ja sovittelua. Edellyttäisikö tämä mitään myönnytyksiä hallitukselta?

Totta kai edellyttäisi. Jostain ajamastaan asiasta perääntyminen (Esim. ensimmäinen palkaton sairaslomapäivä.) voisi saada hyvinkin rattaita liikkeelle.

Itse toivoin viime kevään vaalien jälkeen sinipunakompromissia, mutta kehityskulku sen jälkeen on ollut sellaista, etten ole ollenkaan varma nähdäänkö Kokoomusta ja SDP:tä samassa hallituksessa 2027:nkään, vaan jatketaan tuloksesta riippuen joko porvarilla, tai Lindtmanin johtamalla viisikolla.

Oli Arto Satosesta mitä mieltä hyvänsä, vähän pelkään, että SDP:n jättämästä epäluottamuslauseesta saattaa tulla isokin railo näiden kahden puolueen välille.

 

[Jussih]

Siis niin todellakin vaadittaisiin tässä vastenmielisessä maan yhtenäisyyttä ja sen taloutta uhkaavassa tilanteessa konsensusta ja sovittelua. Edellyttäisikö tämä mitään myönnytyksiä hallitukselta?

En ole Ann Arbor mutta vastaan silti, että hallitus voisi luopua siitä ensimmäisen saikkupäivän palkattomuudesta, ja ehkä harkita hieman loivempaa porrastusta ansiosidonnaisen leikkuriin. Esim. pari kuukautta lisää (siis esitykseen nähden) täydellä ja sitten 90 prossa eikä nyt esitetty 80 prosenttia. Nämä ovat muutoksia, jotka olisivat mahdollisia eduskuntakäsittelyssä.

 

[Sonny Burnett]

Pentikäinen meinaa että

Periaatteessa olen viestistäsi samaa mieltä. Sitten ihan toinen asia on, liittyykö se millään terveellä järjellä ajateltavalla tavalla pöydällä oleviin hallituksen esityksiin. Haluaisin nyt, että kertoisit mitkä näistä seuraavassa numeroiduista hallituksen esityksistä ajavat ihmiset sellaiseen epätoivoon, että "omien vaikeuksien keskellä sillä yhteisellä hyvällä ei ole heille enää mitään merkitystä."


1. Ensimmäisen saikkupäivän palkattomuus

- Joutuuko duunari todella epätoivoon, jos perjantai pulloa ei voi korkata jo torstai-iltana saikuttamalla perjantain? Ettei tarvitse mutkutella, en pidä tätä uudistusta itsekään järkevänä, joten keskity vain vastaamaan viekö tämä ihmisen todella epätoivoon?

2. Tuomioistuimessa laittomaksi todetun lakon jatkamisesta 200 euron sakko

- haluan vielä siis korostaa, että tässä ei sakkoa voi saada paitsi jos työtuomioistuin on asian jo käsitellyt ja antanut päätöksen, jonka mukaan lakko on laiton ja työntekijä päättää siltikin vielä jatkaa lakkoilua. Sakkoa ei siis tule osallistumisesta lakkoon, joka myöhemmin todetaan laittomaksi, vaan ainoastaan jos toteamisen jälkeen jatkaa lakkoilua.

3. Poliittisen (= mielenosoitus) työtaistelun rajaaminen yhteen päivään

4. Se, että työntekijät voivat keskenään sopia kuka heitä edustaa paikallisessa sopimisessa tai voivat neuvotella koko porukan kanssa sen sijaan, että heitä edustaisi "liiton mies"

Olisi ihan vilpittömästi kiva kuulla perusteltu analyysi siitä, miten jokin näistä tai kaikki ne yhdessä kertakaikkiaan romuttavat duunareiden talouden, elämän edellytykset ja sopimusyhteiskunnan. Yksinkertaisena ihmisenä en its oikein pysty sitä ymmärtämään.

Unohdit potkulain. Jollekin esim mt-ongelmaiselle joka on oikeasti lähimpänä vaipua sinne epätoivon alhoon, voi mennä vati nurin kun pitää alkaa graindaamaan.

 

[Jussih]

Pentikäinen meinaa että
Unohdit potkulain. Jollekin esim mt-ongelmaiselle joka on oikeasti lähimpänä vaipua sinne epätoivon alhoon, voi mennä vati nurin kun pitää alkaa graindaamaan.

Olet oikeassa. Pitää editoida viestiä. Thänks!

 

[mjr]

No siis esim juuri tuo ensimmäinen sairauspäivä näytti alunperinkin kuin suunnitellulla myönnytykseksi: käytännön merkitys vähäinen mutta herättää laajaa vastustusta. Mutta ilmeisesti hallituksen linja on ihan oikeasti että kaikki pilkulleen läpi. @Ann Arbor @Jussih @Cobol

Jotenkin tulee miettineeksi, että onko tämä oikeasti paras lähestymistapa: Thatcher-hetki tässä meidän pohjoismaisessa konsensus-yhteiskunnassamme. Ei siis kahta sanaa siitä, etteikö ay-liike olisi laajoilta osin täysin jämähtänyt menneisyyden juoksuhautoihin, ja että monet uudistukset ovat täysin paikallaan.

 

[Freya]

Ettei tarvitse mutkutella, en pidä tätä uudistusta itsekään järkevänä, joten keskity vain vastaamaan viekö tämä ihmisen todella epätoivoon?

En tiedä epätoivosta, mutta kyllähän se kirpaisee jos tässä palkkaluokassa lähtee pahimmillaan nelinumeroinen luku palkasta pois.

 

[Cobol]

No siis esim juuri tuo ensimmäinen sairauspäivä näytti alunperinkin kuin suunnitellulla myönnytykseksi: käytännön merkitys vähäinen mutta herättää laajaa vastustusta. Mutta ilmeisesti hallituksen linja on ihan oikeasti että kaikki pilkulleen läpi. @Ann Arbor @Jussih @Cobol

Jotenkin tulee miettineeksi, että onko tämä oikeasti paras lähestymistapa: Thatcher-hetki tässä meidän pohjoismaisessa konsensus-yhteiskunnassamme. Ei siis kahta sanaa siitä, etteikö ay-liike olisi laajoilta osin täysin jämähtänyt menneisyyden juoksuhautoihin, ja että monet uudistukset ovat täysin paikallaan.

Osaltani en näe Orpon hallituksella Thatcher-henkeä, mutta näen - kuten kirjoitinkin nyt ja aiemmin - työnantajapuolelta erityisesti Yrittäjillä ja osalla SAK:n liittoja liikaa änkyräasennetta.

Jos arvata pitää, Orpo, Purra ja Satonen todella toivovat, että työmarkkinajärjestöt sopivat nyt asioista keskenään ja kumpikin osapuoli joustaa sopua varten. Tätä on toivottu aivan viime päivinäkin hallituksen osalta, jotta asioita ei jouduttaisi viemään väkisin lainsäädännön kautta eteenpäin. Ja tämäkin on kaukana Thatcherin politiikasta.

 

[Cobol]

En ole Ann Arbor mutta vastaan silti, että hallitus voisi luopua siitä ensimmäisen saikkupäivän palkattomuudesta, ja ehkä harkita hieman loivempaa porrastusta ansiosidonnaisen leikkuriin. Esim. pari kuukautta lisää (siis esitykseen nähden) täydellä ja sitten 90 prossa eikä nyt esitetty 80 prosenttia. Nämä ovat muutoksia, jotka olisivat mahdollisia eduskuntakäsittelyssä.

Totta. Ja hieman laajemmin, hallituksen tilanteesta tekee sekin vaikean, että lisäsäästöjä on löydyttävä satoja miljoonia tai jopa muutama miljardi nykyisten päälle. Esimerkiksi palkkaharmonisointi hyvinvointialueilla maksoi vähän alle miljardin ja tuottaa taas uudet korotukset nykypalkoin sopimusten mukaan.

 

[SamSal]

Itse toivoisin että hallitus luopuisi ainakin tästä kaavailemastaan 300€ suojaosuuden poistamisesta.

Kyllähän se oli aikoinaan kun olen työttömänä ollut itselle aika hyvä porkkana ottaa esimerkiksi avustajan hommia tai muuta osa-aikaista mitä tahansa työtä siksi aikaa kun löysi täysipäiväisen duunin.

Uskoisin että pitkällä juoksulla toi suojaosuuden poisto vaan passivoittaa ihmisiä ja vaikeampi löytää työntekijöitä niihin osa-aikaisiin, kun palkka on yleensä aika mitätön niissä ja sekin revitään pois ansiosidonnaisesta. Mielummin makaa kotona kun lopulta nettoaa jostain paskahommasta muutaman euron tunnissa.