Sitten jäädään suunnitellusti oppositioon opponoimaan suureen ääneen ja masinoimaan yleislakkoja, kun nykyisellä hallituksella on välttämätön pakko keksiä keinoja, joilla ne laskut maksetaan
Huoh. Olen niin kyllästynyt tähän levyyn, joka soi ja soi uudestaan. Miten solidaarisuus on muuttunut joillekin täysin vieraaksi asiaksi? Kaikki, ml. SDP, jakavat huolen siitä, ettei Suomen kestävyys ole sitä, mitä sen pitää olla. Säästöjä on täysin välttämätöntä tehdä, mutta hallituksen keinot ovat todella EPÄTASAPAINOISET.
En uskoisi, että joudun sanomaan tämän, mutta Juha Sipilän yhteiskuntasopimus oli huomattavasti lähempänä oikeudenmukaista toteutusta. Petteri Orpo räksytti koko viime kauden oppositiossa, että juuri tuota politiikkaa olisi pitänyt jatkaa. Kansa antoi silloin politiikalle tuomionsa, koska sekin politiikka oli niin yksipuolista, että keskusta sai kuitata kannatuksensa laskuna sen, että kokoomus halusi jälleen sivistyspuolueena tehdä tällaista politiikkaa.
Solidaarisuus on ihan helvetin vaikea laji. Liian monelle. Miten ei voi suhtautua edes pientä rahtua empaattisesti näihin työttömiin, joita meillä on? Oikeistolaisen politiikan ytimessä on vastenmielinen ajatus siitä, että meillä olisi jättimäinen laiskureiden ja tyhjäntoimittajien yhteiskuntaluokka, joka elää lokoisasti ja iloisesti tuilla. Ja ei sitä voi kiistää, että meillä on ihmisiä, tulee olemaan aina, jotka vieroksuvat työtä ihan oikeasti. He eivät halua töihin ja tyhjentävät järjestelmää. Mutta tämä ryhmä on pieni ja se ei katoa mihinkään.
Oikeistohallitus hakkaa niitä, jotka eivät ole tähän syyllisiä. Tuilla ei voi edes elättää itseään järkevästi, puhumattakaan perheestä. Yksi ihminen voi syrjäytyä tuilla johonkin maaseudun ränsistyvään taloon, mutta mitään kaunista ja upeaa tulevaisuutta ei tuilla rakenneta. Sen sijaan meillä on iso ryhmä vaikeasti työllistyviä ihmisiä, joilla on sekä fyysisiä että henkisiä rajoitteita työhön. He ovat siis vastentahtoisesti työttömiä, koska he eivät saa mistään töitä. Ja jos saavat töitä, niin palkanmaksaja maksaa heille kahvinkeiton tasoista korvausta, jolla hän ei voi nostaa itseään mihinkään. Työstä on yksilölle hyötyä ainoastaan, jos hän pystyy työllään nostamaan itsensä parempaan asemaan kuin työttömänä. Toimeentulotuen suojaosien leikkaaminen ei vaikuta tällä tavalla kuin nyt selitetään: se passivoi, koska työtä ei ole ja jos sitä on, niin sillä ei mennä mihinkään.
Hallituksen keinovalikoima on yksipuolinen. Sosiaaliturvaa voi remontoida ensivaiheessa täysin toisin kuin nyt. Kohtaanto-ongelmaan löytyy myös oikeita ja vaikuttavia ratkaisuja:
1) työpaikalla kouluttaminen. Kun työpaikka kouluttaa muodollisen pätevyyden hommiin, samalla saadaan työtunteja ja nostetaan myös tuottavuutta ja palkkaa. Tämän pitäisi linkittyä paremmin opiskeluun ja pätevyys pitäisi voida sertifikoida. Koulutuksen & työelämän pitää kohdata; se tarkoittaa tutkintorakenteiden AITOA tarkastelua ja uudistamista. Kandidaatin papereilla työelämään, maisteria työn ohella TUETUSTI ainoastaan tarvittaessa.
2) alueelliset kannusteet. Kannustaminen alueelliseen vaihtuvuuteen; ohjataan ihmisiä työskentelemään ja asuttamaan enemmän haja-asutusalueita ja Itä-Suomea. Tarkoittaa muutoksia myös työhön: jos työ ei vaadi läsnäoloa, etätyö kauempaa kannustavaksi. Tuetaan muuttoa uudelle paikkakunnalle OIKEASTI ja mahdollistetaan opintojen jatkuminen OIKEASTI.
Veroinstrumentit oikeaan käyttöön. Kokoomus nostelee tasaveroja kuten puolue aina tekee. Otetaan köyhältä ja rikkaalta saman verran. Verotuksella voi ohjata kunnolla, ja paljon enemmän kuin nykyisin. Se hyväosaisten osuus on maksaa veroja enemmän kuin nyt. Tämä, että nousu revitään heikoista, on lyhytkestoista ja yhteiskuntarauhaa hajottavaa toimintaa.
www.hs.fi
yle.fi
www.zoner.fi
