Kysyin vaan, että miten se kun koet ansaitsevasi huippuosaajana ja huipputuottavana niin korkean palkkan, että sitä niin monet sitä kadehtivat ja kokevat sen vievän leipää heidän suustaan, sopii tuohon missioosi. Jos hyvä palkkasi on perusteltua osaaamisellasi ja tuottavuudellasi, eikö silloin myös heikommin osaaville ja tuottaville työntekijöille maksettu minimipalkka ole myös noin perusteltua eikä vain yrittäjän ahneutta?
Jos olisit lukenut viestini, olisit huomannut että pidän moista kadehtimista lähinnä väärinkäsityksenä. Toki maailmaan mahtuu niitäkin, jotka ovat oikeasti kateellisia milloin mistäkin, vaikkapa työntekijälle tämän palkasta.
Heikommin tuottavissa ammateissa, vaikkapa nyt siinä jäätelökioskin myyjänä, onkin mielestäni perusteltua tienata vähemmän kuin jossain huomattavasti enemmän tuottavissa ammateissa. Ei siinä minun mielestäni mitään ristiriitaa ole, päinvastoin. Toki, kaikki eivät voi kouluttautua tekemään jotain tiettyä hommaa, vaikka siitä tienaisi mitä. Jos kaikki yhtäkkiä alkaisivat tekemään vaikkapa samoja töitä kuin minä, niin ei siitäkään mitään tulisi. Kaikkia tarvitaan ja kaikkia tekijöitä olisi syytä arvostaa. Edes sen verran että pystyy maksamaan sen tessin minimivaatimuksen verran. Sen alle nyt olisi joillain kova hinku päästä ja se on mielestäni röyhkeää. Tessin minimit on mielestäni jo sen verran pieniä palkkoja, että ei niillä kovin hohdokasta elämää vietetä.
PK-sektorin yrittäjä on yleensä kiinni firmassaan 24/7 noin 365 päivää vuodessa. Jos hän kokisi tavallasi panoksensa suhteen siitä saavaan ansioonsa verrattuna työntekijöidensä panoksen suhteen heidän ansioihinsa, kuinkahan firman tuotto oikeasti heidän kesken jakautuisi? Vaikka sanotkin sitä ahneudeksi, ehkä sinunkin kannattaisi kuunnella, miten yrittäjä perustelee omat saamisensa samoin kuin sinä perustelet omasi niille omille kadehtijoillesi.
Olet kertomasi mukaan hyvä ja tuottava työssäsi, hyvä niin ja epäilemättä myös työnantajasi arvostaa sinua siitä. Mutta se on kuitenkin se sinun työnantajasi, joka sinulle tarjoaa tuon mahdollisuutesi loistaa ja saada hyvää palkkaa. Työnantajasi kantaa kaiken vastuun, riskin ja hoitaa kulut, verot, maksut, sun muut. Et sinä. Vaikka kuinka työpanoksellasi tuotkin rahaa ja mainetta firmalle, sinun hoidettavana on vain oma ruutusi ja voit huonoina aikoina tai itse kämmätessäsi menettää korkeintaan työsi.
Yrittäjäksi alkamiseen on varmasti jokaisella omat syynsä, mutta mitenkään pakollista se ei ole. Luulisin että suurin osa aloittavista ymmärtää sen, että ainakin ensin heillä tulee olemaan iso savotta edessä ennenkuin firma alkaa kunnolla pyöriä, jonka jälkeen voi sitten ehkä vähän hellittää. Riippuen tietysti siitä, miten hyvin yrittäjä saa firmansa toimimaan. Voi olla että se onnistuu niin hyvin että yrittäjä voi lillua loppuikänsä paratiisisaaren rannalla pina coladaa imien tai sitten voi käydä niin että menee omat ja lainatut. Tai jotain siltä väliltä. Yrittäjyys ja työntekijänä olo ovat kaksi täysin eri asiaa ja ihmettelenkin että miksi ihmeessä niitä täytyy joidenkin vertailla jatkuvasti. Yrittäjällä on omat riskinsä ja mahdollisuutensa, kuten on työntekijälläkin, mutta ne ovat kovin erilaiset. Kärjistetysti voisi sanoa vaikkapa että yrittäjä voi tehdä itsestään miljonäärin, mutta tavan työntekijä ei voi. Samoin yrittäjä voi ajaa itsensä miljoonien velkaloukkuun, johon tavan työntekijä ei ainakaan kovin helpolla ajaudu. Uskon että ymmärrät tämän itsekin. Se että joku on yrittäjä ei ole mikään oikeutus sille, että on sopivaa parkua työntekijöiden palkoista tai heidän oikeuksistaan. Meillä sivistysvaltiossa on tietyt säännöt joiden mukaan tulee pelata. Eivätkä ne ole mielestäni niin jyrkät, etteikö niitä voisi noudattaa. Ja kun kaikki noudattavat samoja sääntöjä, on pelaaminenkin tasapuolista kaikille yrityksille.
Työnantaja toki maksaa minulle palkan, eikö sen kuulukin tehdä niin? Työnantaja ei ota kaikkea vastuuta, eikä hoida kaikkia kuluja, veroja tai maksuja, vaan kyllä minäkin hoidan oman osani. Enkä minä tässä olisi, ellei yhtiö olisi nähnyt aiheelliseksi minua tähän palkata. Usko pois, en minäkään tähän ihan pystymetsästä tullut, mutta huonoina aikoina tai kämmätessäni minä menetän kyllä paljon enemmän kuin "vain työni". Muista myös että minä tosiaan teen työtä palkkani eteen. Itse en kuulu siihen porukkaan, joka saa nostaa kovaa liksaa jalat pöydällä istuen tai sairauslomalla kännejä vedellen. En ole ikinä ollut niin onnekas että olisin moisia töitä löytänyt, mutta ehkäpä joku muu sitten on, kun moisista aina toisinaan saa mielipidekirjoituksista lukea.
Olet sinä kyllä melkoinen seppä takomaan romua muiden kirjoituksiin ja niiden taakse.
Enpä ole paljoa yksityisasioitani tähän skriivannut eikä ole kyllä aikomuskaan, vaikka olisitkin kiinnostunut. Toki myös minunkin tietotarpeeseeni nähden itsetietoiset juttusi sisältävät ehkä jo vähän liikaa infoa, mutta kaipa tänne cyberavaruuteen sanoja mahtuu...
Mutta joo - ihmisiä on moneen junaan, okkupaatiosta riippumatta.
Ihmettelen kyllä itsekin että kuinka moneen kertaan minun täytyy rautalangasta vääntää samat asiat. En tiedä mikä sinua moiseen motivoi, etsitkö ehkä jotain ristiriitaisuutta aiempiin viesteihini nähden, jotta pääsisit sitten ahnaasti "iskemään" ja tuntemaan itsesi keskustelun "voittajaksi", jos luet niitä kuin piru raamattua? :) Mutta kyllähän tuo jankutus on kieltämättä alkanut kummastuttaa. Toivon että tämä jo vihdoin riittää sinulle ja pääsisit yli minusta ja itsetietoisuudestani, joka sinua näyttää riepovan. Auttaisiko sinua jos minä kirjoittaisin tähän viestini loppuun, että olen sittenkin oikeasti huono työssäni ja että palkkaani voisi kyllä alentaa, koska olen niin surkea työntekijä, paska jätkä ja muutenkin liian ylpeä omasta osaamisestani, koska täällä täytyy työntekijän olla nöyrä ja herroja pelkäävä?
Lisään vielä sen verran, että yksityisasiasi saat pitää jatkossakin ihan omanasi. Kuten olet varmasti huomannut, en ole sinun asioistasi tippaakaan kiinnostunut. Tekstissäsi annat ymmärtää muuta, mutta tosiasia on etten ole kysynyt sinulta yhtään mitään, vaan se olet edelleen sinä joka tulit kolmantena osapuolena keskusteluun lisäämään omiasi ja olenkin sinulle koittanut kohteliaasti vastata. Eli siis se olet sinä joka tunnut olevan kiinnostunut minun asioistani, minä en ole kiinnostunut sinun asioistasi.