Ketjun otsikkoon liittyen usein tulee mieleen ovatko ammattiyhdistysliikkeet aidosti duunarien asialla vai liikkeiden kautta palkkansa saavien asialla ja heidän egonsa pönkittämisen asialla? Mikäli ammattiyhdistysliikeet olisivat jäseniensä asialla, niin siellä mietittäisiin koko Suomen kilpailukykyä ja taloutta suurena kokonaisuutena. Toimiva talous mahdollistaa paremmat palkat, enemmän ostovoimaa ja parhaimman mahdollisen sosiaaliturvan. Nyt vaikuttaa enemmän siltä, että tämä kaikista merkittävin asia ei ole millään tavalla hallinnassa ja lopulta se joskus saavutettava "iso voitto" kääntyykin suureksi tappioksi. Tulee mieleen erään Putinin sota, jossa käynee myös näin.