Mielenkiintoinen keskustelu on täällä käynnissä ja hyvä niin. Siihen en ota kantaa. Mutta itse juurisyy siihen miksi tilanne on sellainen kuin se on tällä hetkellä Suomessa on se, että Suomessa on resursseja pienennetty jatkuvasti sosiaali- ja terveysalan palvelutuotannossa jo pitkään. Tälläkin hetkellä hallitus seisoo tumput suorina mitä tulee sosiaali- ja terveysalan palkkaharmonisointiin ja yleisiin palkankorotuksiin terveysalalla.
Valitettavasti puutteelliset resurssit taitavat olla vain osasyy tässä koko sekamelskassa. Työolot, johtajuus ja koko ketju aina koulutukseen asti kaipaisisi pikaista kehittämistä nykyaikaan.
Resursseista ja etenkin palkoista on noussut se isoin haloo. Valitettavasti resurssit eivät korvaa paskaa prosessia ja myös sillä palkalla on vain hetken lämmittävä vaikutus.
Se on emotionaalisesti ymmärrettävää, että esimerkiksi Norjan palkkoja käytetään keskustelussa vipuvartena, onhan summa kotimaiseen verrattuna huima. Tässä keskustelussa kuitenkin jätetään huomiotta Norjan yleinen hintataso ja myös se, että samalla tavalla sairaanhoitajat ovat siellä keskiarvojen alapuolella. Ei korkea palkka siis tarkoita ihan sitä mitä suomalaisesta keskustelusta voisi ymmärtää.
Inflaatio ja yleinen hintataso seuraa palkkoja ja niiden kerrannaisvaikutuksella olisi huomattava vaikutus tähän. Sairaanhoitajat jo itsessään on niin iso joukko ihmisiä, että vaikutusta on ja mikäli he saavat ison korotuksen - muutkin haluavat ja lumipallo senkun kasvaa.
Toki minä asuntovelallisena tervehdin inflaatiopainetta ihan hymyssä suin, mutta isossa kuvassa riski on se, että palkkojen nousu menee suurilta osin hintojen nousun rahoittamiseen ja toki veroihin - vähän samoin mitä yleinen palkkataso on myös Norjassa tehnyt. Inflaatio toki tuo tullessaan makrotason haasteet esimerkiksi viennin ja tuotannun suhteen. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, ja itse keskittyisin ennemmin tekemään hyvät kaivot kuin kantamaan sinne vettä. Toki lienee selkeää, että molempia aktiviteetteja tarvitsisi tehdä.
Sairaanhoitajan työ on raskas työ johon ei oikein ole vielä apuvälineitä saatu. Samalla suomalainen yhteiskunta palveluvetoistuu ja keskimäärin työntekijät siirtyvät myymälöihin ja toimistoihin. Tämä toki kasvattaa kontrastia sairaanhoitajan ammatin raakuuteen kun samalla muilla aloilla homma helpottuu - tehokkuus lisääntyy ja palkat kasvaa.
Hankala hankala yhtälö jollekin ratkaistavaksi - nykyhallitus lähti tätä kokonaishaastetta ratkaisemaan hallintoa lisäämällä. Toivoa sopii, tämän mallin johtavan huomattavaan kehitykseen myös itse suorittavassa työssä... pahoin pelkään toisin.