#12 kirjoitti:
Ihan totta tuokin. Kiteyttäisin oman kantani siihen, että hallintoihmisiä pitäisi aina olla mahdollisimman vähän verrattuna suorittaviin työntekijöihin. Jos verrataan privaattipuoleen, niin harvalla tuon kokoisella PK-yrityksellä on kokopäiväisiä rekrytointi- tai edes hankintapuolen työntekijöitä eikä niitä edes harkita.
Minusta HIFK:lle pitäisi riittää valmentajien (tarvitaanko edes noin montaa?) lisäksi tj, jojo, huoltaja ja yksi osaava markkinointi-ihminen. Carolasta ei (eikä nykyisistä daameista) pahaa sanaa, mutta kaikki muu on ulkoistettavissa eikä heidän tehtävänsä ole millään lailla lätkäjengin ydinosaamista. Hallitustyöstä en myöskään maksaisi korvauksia mestaruusbonareiden lisäksi :)
Kaikki tieto ei nyt ikävä kyllä tule kuitenkkaan Hesarian taloussivuja lukemalla. Se riippuu täysin yrityksestä paljonko hallintoihmisiä vaaditaan. Periaatteessa jotkin organisaatiomuodot voi katsoa koostuvan pelkistä hallintoihmisistä. Ja se on vielä niille tehokkain tapa toimia.
Itse mä tulkitsisin Sm-liigajoukkueen jo ainakin osittain ammattilaisbyrokratiaksi (googlatkaa Henry Mintzberg, jos kiinnostaa), jossa oman alansan osaajilla on huomattava määrä valtaa ja heillä on suurin merkitys organisaation menestykselle. Kas, kun kukaan muu ei voi heidän työtään tosta vaan tehdäkään. Ja hyvä ammattilainen löytää aina töitä jostain muualta. Tosin heidän valtansa on rajoitettua kuten kaikilla muillakin, nin kauan kuin organisaatiossa toimii, on ainakin valmentaja, ja palkanmaksaja, jotka voivat asettaa vaatimuksia ja sääntöjä. Jääkiekko on osiltaan vielä superammattilaisbyrokratia, koska harvassa muussa liiketoimminnassa, kuin urheilussa yhden ammattilaisen merkitys voi olla niin suuri, harva muu yritys voi joko kaatua ja menestyä jopa vain yhden henkilön varassa. Lisäksi urheilujoukkueessa, kuten ammattilaisbyrokratiassa on erittäin tärkeää, että työntekijät tulevat toimeen keskenään.
"Norrmaali" yritys voi hyvinkin hoitaa rekrytoinnin ulkopuolisin voimin. Mitä yksinkertaisemmat työtehtävät, niin sen helpompaa ulkoistaminen on.
Jääkiekkossa asia onkin eri. Harvalla muulla alalla saattaa joka vuosi häipyä puolet työntekijöistä, ja parhaat heidän mukanaan. Tälläinen yritys ei voi ulkoistaa rekrytointia ja työntekijöiden etsintää. Tällaisella yrityksellä rekrtytointi on yksi tärkeimmistä asioista ajatellen yrityksen menestymistä, siloin on myöskin erittäin tärkeää, että työntekijöiden etsiminen ja palkkaaminen hoidetaan sellaisten ihmisten toimesta, joka tuntee organisaation ja sen asettamat vaatimukset työntekijöille paremmin kuin hyvin. Siihen ei ulkopuoliset kykene.
Vaikka täsin suoria johtopäätöksiä ei voikaan vetää, niin esim. Ruotsin ja monen muun maan esimerkki mielestäni osoittaa selkeästi, että jääkiekkoseuran johtoon panostaminen maksaa itsensä monessa tapauksessa paremmin takaisin, kuin pelkkiin pelaajiin panostaminen. Toki johtoa ei voikaan kasvattaa loputtomiin, mutta kyllä se vaatii tj:n, utj:n, talouspäällikön ja markkinointipäällikön. Lisäksi ainakin pari myyntimiestä. Noiden palkkakaan ei ole paljon verrattuna johonki hasardiulkomaaliaiseen. Useat noista ei tienaa edes keskiverto suomalaisen Sm-liigapelaajan palkan verran (hiukan yli 50 000 vuodessa.) Se raha, jolla niitä pelaajia hakitaan ei edelleenkään, ja varsinkaan nykyään, tule enää itsestään sinne seuran kassaan. Osakeyhtiöiden johto ei voi enää huvikseen tukea pomon lempiseuraa. Kiristyvässä kilpailussa rahaa ei muutenkaan voi laittaa mihinkään ilman, että sille on odotettavissa riittävän suuri tuotto.
Noiden hallintohenkilöiden avulla sitä on ainakin Ruotisissa saatu kerättäy jopa lisää, kun on palkattu oikeat ihmiset. Esimerkkinä suurin seura Färjestad, jolla on viisi myyntimiestä. Ja seura kokoaa lähes 13 miljoonan euron budjetin 80 000 asukkaan kaupungissa. Ja syyksi seuran tj mainitseen johdon ammattimaistamisen. Ennen myyntimiesten ja talousjohtajan ja markkinointi päällikön palkkaamista ja kouluttamista budjetti oli 50% pienempi. Itse asiassa tässkin tulee paljo ammttilaisbyrokratiaan viittaavia asioita, koski moni palkatuista oli entisiä pelaajia, eli ulkopuolinen ei aina monia niitä hallintotehtäviäkään pysty parhaalla mahdollisella tavalla hoitamaan, koska ala perustuu sellaisiin tekijöihin. Toki heillä pitää olla talous- ja muut asiat ja tiedot ajantasalla ja vaikka lisäkoulutusta jossain oppilaitoksessa.
Jokainen voi esim. lukea yhdestä tämän vuoden Jääkiekkolehdestä, että Pasi Kuivalainen joutuu Kalpan markkinointipääliikkönä käyttämään puolet ajastaan täysin muihin hommiin, kuten kadonneiden varastonlukkojen etsintään. Uskon, että jokainen vähänkni fiksumpi ymmärtää, että se ei voi olla hyvä asia Kalpan varojenhankinnan kannalta, jos puolet ajasta menee siihen.
