Viestin lähetti Salkkis
Tuohan ei kyllä pidä paikkaansa, mikä valtio olisi niin hullu että käyttäisi ydinasetta omien rajojen sisällä, ja sen kuljettaminen on jokseenkin hankalaa.
Eihän Iraninkaan oletetussa kriisitilanteessa tarvitsisi ydinasetta omalla maaperällään laukaista, Iranilla on jo tätänykyä käytössään ohjuksia joilla yltää nippanappa Israeliin - mikäpä olisikaan oivallisempi keino vastata Yhdysvaltojen hyökkäykseen kuin suunnata vastaisku Israeliin, (epäilen kyllä ryhtyisivätkö iranilaiset tähän mutta teoreettinen mahdollisuus ainakin on olemassa).
Toisaalta etenevien yhdysvaltalaisjoukkojen pysäyttäminen tai hidastamaminen taktisella ydinaseella omalla maaperällä voi olla myös varteenotettava vaihtoehto kun ollaan tilanteessa jossa on tehtävä kaikkensa jotta vapaus säilytettäisi.
Mitä kuljettamiseen tulee, iranilaisilla on jo tätänykyä ohjuksia jotka voidaan varustaa tarvittaessa myös ydinkärjin.
Eli jos USA päättää viedä "vapautta ja demokratiaa" , (ei missään nimessä puutetta ja pelkoa), Iraniin ei USAn päättäjiä kiinosta mitä aseita siellä on vastassa, tätä todistaa mm USAn armeijan sotilaiden yhteiskunta-asema, sekä USAn armeijan käyttämät kaasut (Vietnamissa) tai köyhdytetyllä uraanilla käsitellyt ammukset (Persianlahti, Irak).
Olen hivenen erimieltä asiasta.
Riskit sodan aloittamiseen ovat vähintäänkin kertaluokkaa suuremmat jos vastassa on maa jolla on ydinase ja vieläpä väline (ohjus tms.) ydinkärjen kuljettamiseen kohteeseensa.
Vietnamin kaasunkäyttöä ja köyhdytetyllä uraanilla käsiteltyjen ammusten käyttöä ei loppujen lopuksi ole kovinkaan järkevä verrata keskenään. Agent Orangen käyttö oli huomattavaa ja sotilaat itsekin käsittelivät AO:ta täysin puutteellisin varustein, sitä saatettiin kaataa luontoon sotilasleirien läheisyydessä jolloinka altistuminen oli huomattavaa myös sotilaiden keskuudessa. Toisin on nykyään, sotilaat tiedostavat uraaniammusten vaarat ja sotilaille itselleen riski on pienin - suurin riski kohdistuu vastustajiin joita vastaan aseita käytettiin ja tietämättömiin siviileihin jotka saattavat kosketella ja käyttää uraaniammuksia jotenkin. Niitä käyttävät sotilaat harvemmin syyllistyvät suoranaiseen väärinkäyttöön, jollei nyt ammusten käyttöä lasketa siksi. Suurimpia ongelmia Persianlahden sodissa liittouman joukoille ovat ilmeisesti tuottaneet jotkin suojarokotteet tai jotkin kemialliset yhdisteet.
Kaikkiaan Yhdysvalloissa kuitenkin eletään tilannetta jossa oma sotilas on tärkeä, tärkeämpi kuin hajonnut kalusto. Siksi henkilötappiot pyritään minimoimaan parhaansa mukaan, kaikista varotoimista huolimatta (ne olivat puutteellisia ja alimitoitettuja) Yhdysvallat on nyt ajautunut Irakissa tilanteeseen jossa turhia tappioita tulee jatkuvasti. En uskokaan, että ihan helpolla hakeudutaan konfliktiin maan kanssa jolla on ydinase ja jonka asevoimat ovat kuitenkin jonkin verran paremmin varustetut kuin Irakin vastaavat olivat.
Tietty, ennakointini voi olla aivan väärä ja kenraalit ja poliitikot voivat laskea riskit aivan toisin ja päätyä ratkaisevaan hyökkäykseen jossa pyritään tuhoamaan vastustajan kyky valmistaa ydinaseita. Toisaalta voidaan myös spekuloida sillä, että hyökkäys on sijoitettava aikaan ennen tämän ydinaseen valmistumista, jos olettamus on, että ydinase valmistuu x vuoden kuluttua on kenties Yhdysvaltojen kannalta järkevää iskeä ennen aseen valmistumista vaikka se tietäisikin raskaita tappioita kuin odottaa aseen valmistumiseen ja vielä raskaampiin tappioihin mikäli tuon jälkeen ajaudutaan yhteenottoon.
Näkisin kuitenkin asian siten, että mikäli Yhdysvaltojen vastustajalla on ydinase ja tehokas väline tämän aseen kuljettamiseen kohteeseensa on riski joutua hyökkäyksen kohteeksi monta luokkaa pienempi kuin maalla jolla ei ole ydinasetta, edellinen spekulaatio koskee maita joiden poliittiset ja taloudelliset intressit saattavat kulkea ristiin Yhdysvaltojen vastaavien kanssa.
vlad.
