Luettelit tuossa pelaajia neljästä eri ikäryhmästä, eli onko sinun mielestäsi yhden tai kahden huippulahjakkuuden putkahtaminen ilmoille per vuosi hyvä mittari suomalaiselle juniorityölle Suomen kokoisessa maassa? Mielestäni ei todellakaan ole. Voi tosin olla, että joitain aspekteja jollain tasolla on saatu paremmiksi viime vuosien aikana, jos verrataan menneeseen Suomessa, mutta jos puhutaan kokonaisvaltaisesta valmennustyöstä kokonaisten ikäluokkien suhteen ja vertaillaan sitä työtä kansainvälisesti tänä päivänä, niin mittarin pitäisi olla vähän erilainen.
Minulle on aina ollut suuri ihmetyksen aihe, että mikä saa keskustelijan vetämään esiin Kanadan, kun puhutaan jääkiekkojunioreiden kehittämisestä ja määristä, kun aivan vieressä on Ruotsi samankaltaisella harrastajapohjalla? Minulle tuo kertoo siitä, että Kanadan esiin vetänyt osapuoli ei ole aidosti kiinnostunut pohtimaan asiaa neutraalisti, niin älytöntä se on.
Jos taas verrataan Ruotsiin (kts. liite), niin voidaan huomata, että ruotsalaiset ovat onnistuneet viime vuosina kehittämään pelaajatuotantoaan tasaisen varmasti, kun Suomessa on poljettu paikoillaan. Ero Ruotsiin ennen tätä vuotta on ollut murskaava, jos tarkastellaan neljällä ensimmäisellä kierroksella NHL:ään varattujen pelaajien määriä. Ruotsilta ovat ehkä puuttuneet ne todelliset supertähdet varausikäisissä viime vuosina ja Suomi on tällä osastolla pistänyt hyvin kampoihin, mutta ne ikäluokkien kaikista lahjakkaimmat pelaajat ovat jo lähtökohtaisesti niin lahjakkaita, että heidän putkahtaminen junioriputkesta kertoo enemmän harrastajapohjasta ja lajin suosiosta maassa, kuin juniorityön laadusta. Sen sijaan hiukan laajempi tarkastelu kertoo enemmän. Vuodesta 2005 Ruotsin junioriputki on kyennyt tuottamaan näitä "kakkoskorin" pelaajia aivan eri mittaluokassa kuin Suomi ja se kertoo jo enemmän valmennuksen tasosta noin yleisesti.