Tuomaritoiminta oli siis onnetonta koko turnauksen loppuun myös päätöspäivän peleissä. Hassua, että Kanadaa suosittiin myös pronssiottelussa selvästi altavastaajana peliin lähtenyttä Suomea vastaan. Tuomaritoiminnalla ikäänkuin eliminoitiin Suomen yllätysmahdollisuus pelissä, joskin Kanada olisi varmasti pelin jokatapauksessa voittanu, mutta olisko päättynyt esim. 3-1 Kanadalle ilman tuomariapua...
Selostuksesta täytyy sanoa, että kumapainenkin selostaja oli mielestäni jälleen kerran aika yössä, kuten he ovat olleet jo pidemmän aikaa. Voisi olla kolmoselta hyvä veto hankkia näihin junnukisoihin jotain toimivampaa selostusta... on nimittäin aika kamalaa kuunneltavaa tuollainen asiavirheiden, virhetulkintojen ja väärinääntämisten sekamelska. Kekäläinen mukavasti paikkasi kommentaattorina selostuksen puutteita ja teki siitä jopa laadukkaan. Kekäläinen ei kisojen aikana sanonut mitään, mistä olisin eri mieltä. Hauskaa huomata, kun kommentaattorilla on kaikesta tismalleen sama näkemys kuin itsellä.
Taivaista on täällä monen toimesta kehuttu. En voi käsittää siihen syytä.
Sitten pelipuolta. Aika yllättävää, että monet sanovat Pulkkisen epäonnistuneen kisoissa vaikka hän oli kisojen pistepörssin viitonen, Granlundin ollessa kolmonen ja Kuznetsovin ykkönen. Laukauksen tarkkuudessa kaverilla olisi kyllä hiomista koska aika usein veti ohi maalin.
Muuten yleensä, kun pelejä katselin, suomalaisten laukaisutaito oli sellainen asia, mihin haluaisin kiinnittää huomiota. Laukauset eivät lähteneet niin helposti, kuin ruotsalaisilla, venäläisillä, jenkeillä ja kanadalaisilla. Selvästi noiden maiden pelaajat osasivat laukoa suomalaisia paremmin jopa vaikeista asennoista ja huonoista laukaisupaikoista. Ruotsalaisilla tuntui kaikilla olevan erinomainen rannelaukaus.
Toinen suomalaisten heikkous laukaisutaidon ohella tuntui olevan luistelu. Tämä oli se pahin heikkous koska yllämainittujen maiden joukkueet olivat luistelultaan valtavasti edellä Suomea. Ruotsia katsoen, näytti siltä, että rannelaukauksen lisäksi kaikilla pelaajilla oli viimeisen päälle hiottu luistelutaito.
Monet voisivat sanoa, että Suomen on otettava mallia Ruotsin junnuvalmennuksesta, mutta olen ehdottomasti eri mieltä. Ruotsin joukkue on tehty yhtä sisäsiittoisesti, kuin Kanadan joukkue eikä se pelaajien valmennus, mikä heille sopii, sovi meille. Ruotsi on luonut itselleen pelityylin, mihin se kehittää sopivia pelaajia aivan, kuten Kanada on tehnyt.
Pitäisikö meidänkin alkaa luomaan konemaista järjestelmää, mikä tuottaa vain tietynlaisia pelaajia tietynlaiseen pelisysteemiin?
Ruotsin järjestelmä eroaa kanadalaisesta siten, että laukaisupaikkoja pelataan kauaksi maalista ja myös huonoihin laukaisupaikkoihin, jolloin rannelaukauksen tärkeys korostuu. Kanadalaiset rakentavat painimalla paikkoja maalin edessä seisovalle miehelle.
Sekä ruotsalaisten, että kanadalaisten pelaajien otteissa huomasi, että heidät on harjoitettu toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. Kaksinkamppailutilanteessa ruotsalainen, tai kanadalainen tietää, kuin karateka, missä asennossa tilanteeseen tullaan, ja miten siinä liikutaan ja miten siitä eteenpäin pelataan. Tällaisissa asioissa valmennusta voitaisiin ehkä kehittää.