No niin, eli se maailman paras lohko sitten suli ihan totaalisesti ainoa jolla oli edes yritystä oli Kanada joka antoi ihan kaikkensa Suomea vastaan, mutta ei vaan millään riittänyt. Olis edelleen kiva kuulla
@Barney yms. miten noin niin kuin omasta mielestä meni arviot?
Varmaan aika selvästi paremmin kuin sinulla. *hymiö*
Oli kyllä aika huikea fiilis olla eilen Jaffalassa todistamassa noin mahtavaa peliä, ei varmasti tule unohtumaan koskaan. Nousi ainakin meikäläisen rankingissa 2000-luvun hienoimmaksi kiekkohetkeksi. Tällä kertaa Suomella oli onneakin matkassa, mutta hyvillä joukkueilla sitä tuppaa olemaan. Kanadaa vastaan Virtanen otti aika isoa roolia, Ruotsia vastaan vähän linjaton tuomarilinja sotki länsinaapurin pelin ja Venäjällä oli onneksi kakkosmaalivahti maalissa (Samsonov oli välierässä ihan saatanan vakuuttava). Suomi vältti myös USA:n, joka pelityylinsä takia olisi ollut varmasti murhaava vastustaja Suomelle.
Pelaajista pitää nostaa esille Rantanen, joka sai alkusarjan peleissä niskaansa ihan hirveän määrän kuraa. Kahdessa viimeisessä pelissä Suomen ihan ylivoimaisesti paras kenttäpelaaja. Ruotsia vastaan loi yli puoli tusinaa maalipaikkaa, joista kahdesta saatiin maali. Finaalissa teki ensin tärkeän maalin ja syötti vielä ratkaisevan osuman. Onhan tuo Rantasen kiekonsuojaus aika maagista. Vähän ehkä tuli mieleen jopa Jagr. Uskon Rantasen olevan muutaman vuoden päästä aika saatanan kova jääkiekkoilija. Rantasen lisäksi pitää antaa kehuja Venäjän Pavel Kraskovskylle, joka on vähän vielä vahvempi, joskin myös kädettömämpi, versio Rantasesta.
Ahon ketju oli vähän pettymys ratkaisupeleissä. Puljujärvi oli eilen aika lähellä kentän huonointa pelaajaa. Todella monta vaarallista kiekonmenestystä, eikä saanut kiekollisesti mitään järkevää aikaan. Aho pelasi myös Ruotsia vastaan, ja etenkin ensimmäisen erän finaalissa, erittäin huonosti. Aho nousi kuitenkin esiin hankkimalla Venäjälle pari jäähyä ja tekemällä yhden maalin. Laine oli taas ratkaisupeleissä ketjun selvästi paras lenkki. Laineesta ja Puljujärvestä huomaa kyllä kaikessa (haastattelut, peliesitykset..), että toinen on jo lähes mies ja toinen on ihan poika vielä. Laine tuleekin varmasti pelaamaan ennen Puljujärveä NHL:ssä.
On tuo kyllä vähän ihme, että tuolla pakistolla, etenkin avaustyöskentelyllä, voitettiin kultaa. Kovin monesta Suomen pakista ei kyllä jäänyt hyvää sanottavaa, jos tarkastellaan koko kisoja. Juolevi oli kyllä valmiimpi jo näihin peleihin kuin uskoin. Juolevi pelasi kuitenkin turnauksen huonoimman pelinsä finaalissa, joten siinä ehkä näkyi vähän tuo nuori ikä vielä. Mikkola ja Keskitalo olivat kyllä finaaliin joukkueen selkeät tasonnostajat. Mikkola pelasi kuitenkin vielä erittäin pehmeästi kokoonsa nähden, joten vertaus Lindelliin ei ole siltä osin kovin kaukaa haettu.
Maalivahtiosasto ei ollut niin timanttia kuin Suomella usein on, mutta pelasihan Kaapo kokonaisuudessaan erittäin hyvät kisat. Itse olisin valinnut ennen kisoja sekä myös alkusarjan jälkeen Kähkösen ykkösmaalivahdiksi, mutta Jalonen halusi näköjään mennä vaikeimman kautta. Kähkönen oli erinomainen ja erittäin rauhallinen, joka herätti luottamusta varmasti niin joukkuetovereissa kuin kotikatsomossakin. Veinille tsemppiä. Ei se mennyt Hussollakaan ihan putkeen kun viimeksi voitettiin mestaruus, mutta seuraavissa kisoissa hän silti syrjäytti Saroksen ykkösmaalivahdin paikalta. Seuraavissa kisoissa Veini tulee kuitenkin näillä näkymin olemaan Suomen selkeä ykkösmaalivahti, joten silloin on uusi mahdollisuus.
Olipahan mukavaa nähdä vaihteeksi näin epätyypillistä peliä Suomen maajoukkueelta. Nyt kannattaa vielä nauttia, koska ensi vuonna nähdään varmasti Rautakorven johdolla pienessä askissa hieman erilaista kiekkoa. Ainakin mitä hallilla Rautakorpea näki, niin oli todennäköisesti ainakin muutaman hiuksen repinyt päästänsä katsellessaan tuota Suomen puolustustyöskentelyä.